askel

JATpailujen konkariluokan voitto!

2011-10-27T18:23:00.002+03:00

Tiistaina oli tiistain treeniryhmien vuoro järjestää JATpailut. Koulutan tiistaisin, joten olin lupautunut maximöllien ja -1-luokan tuomariksi. Konkareiden aikaan sain sitten itse kisata. Koko päivä meni viidestä puoli kymppiin hallilla.

Mölliradalla starttasi kisauraansa myös kasvattisijokki Noita (Omituinen Källeröinen), joka kävi riemuissaan moikkaamassa minua ennen kuin kerkesi edes radalle. Annan ja Noidan ensimmäisen radan ensimmäinen puolisko kulki sen mukaan, kun tuomari oli Noidan mielestä vain niiiin ihana (ja omituinen, kun ei reagoinut iloitteluun millään tavalla). Loppuosuus olikin sitten jo agilityä. :) Uusintasuorituksellakin Noidan piti käydä moikkaamassa minut heti alkuun, josta käynnistyi myös aika. Anna sai kerittyä Noidan kuitenkin takaisin lähtöön ja jatko oli oikein mallikasta lukuunottamatta viimeistä putkeen menoa, kun Anna ei ohjannut ihan loppuun asti, vaan oletti Noidan irtoavan. Oikein mallikkaat kontaktit. Hyvä Anna ja Noita!! :D Tulos 24,5, josta yliaikaa +4,5 ja sijoitus 14.

Ursan kanssa startattiin konkareissa. Penttisen Maria oli rakentanut vähän erilaisen, mutta varsin hauskan radan. Ensimmäisellä yrityksellä kolmanneksi viimeisen esteen jälkeen hyl, kun otin huolimattomasti Ursan putkelta haltuun ja se luki väärälle esteelle. Uusintakierroksella tehtiin sitten nolla, jolla pärähti kirkkaasti konkareiden voitto. Hyvä me!!! Tulos 0/-23,27, sij.1./12.

Kaikki toimii!

2011-10-07T18:12:00.002+03:00

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT ma 3.10
kouluttaja Heidi Turunen

Maanantaina 3.10. Heidin vetämät ratatreenit, joista jäi hyvä fiilis. Eipä mennyt kerralla putkeen koko rata, mutta kaikkiaan oikein kiva into päällä. Erityishehkutusta (taas...) puomin kontakteista. Napakka ylösmenopysähdys ja nopea alastulo, eikä lähtenyt kontaktilta, vaikka hytkyin eteenpäin Ursaa härnäten. Parempi kuin hyvä! :D

Loppupuoliskon kolme peräkkäistä välistävetoa olivat jotenkin hölmöimmän tuntuiset, mutta siltähän nämä aina tuntuu. Ilmeisesti kuitenkin näyttivät ihan sujuvilta. Kisatilanteessa olisin aika varmasti pyrkinyt hyppyjen toiselle puolelle, että olisin voinut työntää Ursaa hyppyjen taakse.

14-15 pakkopersjätöllä tai "Kangasvoilla", kuten Heidi ja treenikaverit sen nimesivät. ;) Se sujuu kyllä. Kokeiltiin myös pakkovalssi ja eipä siinäkään moittimista.

Lopuksi kokeiltiin niin, että laitettiin S:lle väännetty putki suoraksi, joka pakotti minut muuttamaan ohjaussuunnitelmaa. Alunperin otin 17-putken oikealta ohjaten, kun tiesin kerkeäväni työntämään Ursaa 18-aidalle hyvälle linjalle. S-mutkalle väännetty putki on siis todella hidas ja tiesin sen. Suoraksi vedettynä jouduin tekemään persjätön 16-17 väliin renkaalta putkeen sekä samaisen persjätön myös 17-18 väliin putkelta aidalle, kerkesin tässäkin. Heidi näytti myös Janitan ja Jaakon kurssilla oppimansa tekniikan, kun koira viedään nenästä ympyrälle. Tässä kohtaa siis otetaan koira oikeaan käteen, käsi sellaisessa asennossa ikäänkuin antamassa namia koiralle. Siitä vienti eteenpäin ja puolivalssille. Vaikea selostaa, mutta saatiin toimimaan hyvin Ursan kanssa.

Mikäs siinä. Ursan kanssa kun kokeilee ihan mitä vaan, niin aina toimii. :) On se vain huippu!

SM- ja MM-karsintanollat kasassa!

2011-10-03T22:46:00.008+03:00

Käytiin Mikkelissä lauantaina 1.10. kisaamassa kolme starttia Jari Tienhaaran radoilla.

A-kisassa Ursa livahti keppien ekavälistä putkeen. Täysin oma moka, kun valssasin ennen hyppyä ja ohjasin kepeille niin, että oma rintamasuunta näytti juurikin putkeen.

B-radalla tuli sitten tulosta. ;) Kisasimme kilpailunumerolla 37, joten lähes viidenkymmenen koirakon maxi3-luokassa olimme suhteellisen loppupäässä, silti onnistuimme siinä vaiheessa tekemään radan ensimmäisen nollan! Huippufiilis tottakai, vaikka viimeiset kolme estettä olivat vähän täpärällä, kun oma pää ei meinannut kestää painetta. Jälleen kerran kiittelen Ursan hyviä kontakteja päivän aikana. Vihdoin työ kontaktien uudelleen opetuksessa on tuottamassa hedelmää! B-radan nollan myötä saatiin päivän tavoitekin täytettyä eli SM- ja MM-karsintanollat kasaan vuodelle 2012! Hyvä Ursa! :D

Hyppyradalla yksi hyppy väärään suuntaan ja HYL, keskimäärin kuitenkin varsin mallikasta menoa.

A-kisa, HYL
B-kisa, 0/-1,80, sij.3./48 (nopeus 3,90m/s)
C-kisa, HYL

KILPA 2010-2011

2011-09-27T17:31:00.003+03:00

Tällaisia olen kirjoitellut JATin KILPA-foorumille. Nyt foorumi tyhjennetään uusien tulevien KILPAlaisten tieltä, joten pistetäänpäs talteen.

8.11.2010

URSA
suomenlapinkoiranarttu, 5v (s.7/2005)
2x SERTI-A

TAVOITTEET

Konkreettisina tavoitteinamme tulevalle vuodelle 2011:
- SM-kisat ja siellä finaaliradalle pääseminen
- 0-voitto ja sitä myöten
- osallistumisoikeus MM-karsintoihin.
- Asetan myös tavoitteeksemme valioitumisen vuonna 2011.

Tavoitteeseen asetetuista tuloksista on saavutettuna nyt marraskuussa 2010 SM-nollat sekä MM-karsintanollat lukuun ottamatta 0-voittoa. Lisäksi saimme juuri toisen agility sertimme, joten valioituminen on suhteellisen realistinen tavoite ensi vuodelle.

Muuten tavoitteenamme on vakiinnuttaa kisaamiseen ja treenaamiseen tietty rentous, vaivattomuus ja ”flow”, sekä parantaa 0-tulosvarmuuttamme. Pitää hauskaa ja parantaa edelleen yhteistyötä.

ONGELMAT & TREENIN PAIKAT

- kontaktit nopeammiksi ja koiran suoritukseen itsevarmuutta
- kepeille vauhtia

OHJAAJAN TREENATTAVA

- tilan antaminen koiralle
- ohjaamisen oikea-aikaisuuden ja ennakoinnin hiominen
- koiraan ja sen osaamiseen luottaminen
- liikkuvuutta ja rohkeutta ohjaamiseen
- fyysisen kunnon parantaminen

VAHVUUDET

Ursa
- kuuliainen, ei sooloile
- hyppyvarma
- osaa tehdä tiukat kaarrokset
- toimii lähes kaikilla ohjaustavoilla

Susanna
- tajuaa koiran suorituslinjat
- tietää mikä toimii itselle ja koiralle
- kehityskelpoinen

RYHMÄÄN JA KEHITTYMISEEN PANOSTAMINEN /
MITÄ OLEN VALMIS TEKEMÄÄN

- sitoudun osallistumaan koulutuksiin sekä valmennusviikonlopuille ja/tai –arki-illoille
- olen valmis parantamaan myös omaa fyysistä rapakuntoani…
- osaamiseni ja ymmärtämiseni puitteissa haluan kommentoida toisten treenejä ja kehittyä siinä, uskaltautua löytämään pääpointit myös kokeneempien treenaajien suorituksista
- olen valmis rakentamaan yhteishenkeä ja osallistumaan myös ilman koiraa järjestettäviin kinkereihin (vaikka sitten pelaamaan sitä polttopalloa tai hippaa lämmittelyn merkeissä )
- voin olla porukalla järjestämässä möllikisoja sekä esim. Toivo-ryhmän treenisessioita

Voisin luvata pitää säännöllisemmin treenipäiväkirjaa kuin tähän asti... Pari vuotta sitten treenien kirjaamiseen oli kunnollinen tuntuma, mutta nyttemmin se on ikävä kyllä pikkasen jäänyt.
(Treeniblogi löytyy osoitteesta http://sosuka-treenit.blogspot.com/ )

KISAAMINEN

Olemme tähän asti kisanneet säännöllisesti ainakin kerran kuussa pois lukien Ursan juoksujen pakottamat tauot. Pyrin talvikaudellakin osallistumaan kisoihin jossain, paitsi että meillä säilyy tuntuma kisaamiseen, myös siksi, että itsekäs ohjaaja nauttii suurensuuresti kisaamisesta.

Tänä vuonna vielä kotikisat, Laukaa sekä todennäköisesti Joensuu.

Ensivuotta vielä suunnitellaan, mutta todennäköisesti se 2-6 starttia/kk.

MITÄ TOIVON RYHMÄLTÄ

- samanhenkistä tavoitteellista treeniryhmää
- avoimmuutta ja yhteishenkeä
- tukea, kannustusta, kommentteja
- sisäistä arvostusta (kaikki kommentit treenisuorituksesta ja mahdolliset parannusehdotukset ovat arvokkaita)
- treenikavereita ja perään katsojia itsenäisiin treeneihin (olen surkea treenaamaan itsenäisesti, teen helposti liikaa toistoja ja junnaan paikallaan löytämättä ulospääsyä esimerkiksi epäonnistuneesta suorituksesta)

Ikäväkseni vuorotyö tulee rajoittamaan jonkin verran osallistumistamme. Toivon, että rajoittuminen on mahdollisimman vähäistä ja tulen tekemään kyllä sen eteen, että saan valmennusviikonloput vapaaksi ja mahdollisuuksien puitteissa myös treeni-iltoina aamuvuorot. Jälkimmäinen tavoite ei todennäköisesti tule toteutumaan, joten ryhmäläiset saavat tottua, että tulen teoriassa noin joka toinen viikko treeneihin myöhässä – osallistumistamme se ei kuitenkaan estä, sen vannon.

10.1.2011

Ursa + Susanna 2010
kisat 49 kpl

nollat 23 kpl / 46,9%
yliaikanollat 1kpl / 2,0%
vitoset 7kpl / 14,3%
muut 8kpl / 16,3%
hylätyt 10kpl / 20,4%
(yliaikaisia kaikista tuloksista 6kpl / 12,2%)

10.1.2011

Viime vuoden koosteen jälkeen on hyvä palata maan pinnalle uuden vuoden 2011 epämenestyksen merkeissä. Kisavuosi starttasi Hyvinkäällä viikko siten viikonloppuna 2.1. Kotiintuomisina upea sarja - 3x HYL. Tästä on suunta vain ylöspäin...

Harvinaislaatuista tasaisten tulosten sarjaa meille. Loppuvuosi täytyy sitten vältellä ankarasti tällaisia floppeja.

Treenitauko näkyi molempien menemisessä, enempi ohjaajassa kylläkin, mutta Ursakin liikkui laput silmillä ja bongaili esteitä eteenpäin ihan eri tavalla mitä yleensä. Ursa harvoin sooloilee ja lukitsee esteitä omavaltaisesti, meillä toimii täpärätkin pelastukset. Eipä pelannut Hyvinkäällä, joten tuloskunto oli mitä oli.

Odottelen innokkaasti, että treenit alkavat tälle vuodelle, jotta päästään hyvään rytmiin ja yhteistyön rutiiniin taas kiinni.

13.4.2011

Huippufiilikset meneillään, vuoden 2011 tavoitteista saavutettu erittäin konkreettinen rajapyykki agilitypolullamme.
Ursasta tuli Pieksämäellä 10.4. AGILITYVALIO!

Hyvinkään triplahyllyn jälkeen aivan alkuvuodesta olemme kisanneet 26.-27.3 kotikisoissa yhteensä neljä starttia, sekä viime viikonloppuna kaksi starttia kotikisoissa 9.4. ja kaksi starttia Pieksämäellä 10.4.
Tuloskunto tämän vuoden yhteensä 11 startissa:
4 hyllyä, 1 vitonen ja 6 puhdasta rataa, joista kaksi yliajalla. Puhtaista radoista kaksi on ollut sijoituksia.

26.-27.3.2011 - JYVÄSKYLÄ
Lauantaina Jalosen Karin molemmilta radoilta tehtiin sujuvat nollat (HR 0/-4,00 sij.5/38 ja 0/-1,80 sij.8./40). Sunnuntaina Kokkosen Tuijan tuomaroimilta radoilta ensin HYL ja sitten sijoitusnolla, joskin harmittavasti yliajalla (HYL ja 2,12 sij.3./40).

9.4.2011 - JYVÄSKYLÄ
Kotikisoissa pari starttia Sami Topran tuomaroimilla radoilla. Ekaradalla AVAutuminen oli jo lähellä, aika olisi riittänyt 2.sijaan ja sertiin, mutta valioituminen livahti kontaktivirheeseen (tulos 5/-4,77, sij.10./36), toiselta radalta nolla (tulos 0/-2,07, sij.7./37).

10.4.2011. - PIEKSÄMÄKI
Agikisattiin Ursan kanssa Pieksämäellä Hannele Lummerannan tiukka-aikaisilla radoilla. Ensimmäiseltä radalta puhdas suoritus, joskin harmittavasti yliajalla (1,52, sij.5). Toinen rata oli kiinnostavalla tavalla erilainen ja ohjauksellisesti monella tapaa ratkaistavissa, onnistuin valitsemaan meille parhaiten toimivat ratkaisut ja ohjaamaan Ursaa varmasti ja rohkeasti, Ursa liikkui hyvin, toimi ohjauksen mukaan ja teki tiukat kurvit. Millekään ylimääräiselle ei radalla olisi ollut aikaa - vaan meille se riitti! Ursalle SERT-A ja 2. sija puhtaalla radalla ja täpärällä ajalla -0,09 (0/-0,09, sij.2./25).

Viimeisen sertin myötä Ursa on kaiken treenaamisen ja kisaamisen jälkeen ansaitusti FI AVA! Mahtavaa!

Pailaamassa.

2011-09-27T17:17:00.008+03:00

Eilen oli JATpailut, joissa juostiin Ursan kanssa konkareiden radalla pari kertaa ja parin nollan verran. :) Toisella radalla paranneettiin aikaammekin parin sekunnin verran.

Ensimmäisellä radalla takanurkka 4-putkelta 9-Aalle söi aikaa. Toisella radalla saatiin tämä kohta korjattua (vaikka ei se ihan surkea ollut ekaradallakaan ;) ), mutta Aan jälkeiseltä hypyltä Ursa meinasi painella keinun sijaan puomille. Sain kiljaistua Ursan takaisin oikeille linjoille, mutta ylimääräinen mutka saatiin aikaiseksi.

Reippaita suorituksia oli molemmat. Toinen rata otettiin huomioon sijoituksia laskiessa ja sijoituttiin toisiksi. Jari ja medi Kettu voittivat meidät neljällä sekunnilla ja olivat ykköspallilla (konkariradalla paras suoritus jää voimaan ja säkäluokat palkitaan ristiin). Tyytyväinen siitä, ettemme hävinneet tuon enempää tiimille J&K, ovat todella nopeita ja taitavia.

0/-8,43
uusinta, 0/-10,19, sij. Konkarit 2./10

Perusohjaukset säätöön.

2011-09-19T22:03:00.006+03:00

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT
kouluttaja Päivikki Partinen

Päivikki veti tekniikkatreeniä kuudella hypyllä. Säädettiin samat kiemurat ensin valsseilla ja sitten toinen kierros oman valinnan mukaan joko persjätöillä tai takaaleikkauksilla. Tein itse jälkimmäisen kierroksen persjätöillä. Kotiläksyksi jäi sitten treenata se kolmas versio itsenäisesti ja ottaa myös jo treenatut ohjaukset ensimmäistä hyppyä takaa lähestyen (ensimmäiselle hypylle ohjaus pakkovalssilla/-persjätöllä/-takaaleikkauksella niin, että jää vähemmän etumatkaa).

Siitä on aikaa, kun joku on oikeasti katsonut mun valssitekniikkaa ja olihan siinä hiomista. Väkisin meinasi linja karata. Ajoituksessa ei niinkään ollut niin paljon pielessä, mutta oma linja heilui niin, että tein Ursalle aavistuksen pidempää matkaa mitä ihannetapauksessa. Helposti läksin myös peruuttelemaan sen sijaan, että vain kääntyisin valssilla ympäri ohjaussuuntaa vaihtaen. Tehtiin aika pitkä rataantutustuminen ja Päivikki tsekkaili räikeimmät virheet jo siinä vaiheessa.

Persjätöillä tein samaa linjan heiluttamista, joskin ei yhtä paljon mitä valsseilla. Pääosin rytmitysongelmaa. Persjätöt olivat oikea-aikaisia, mutta päädyn uukkarikäännöksessä rytmitys puuttui ja ajauduin liian eteen ja sitä myöten Ursan hyppy ei ollut tiukkuudeltaan optimaalinen. Kerran tuli kolmanneksi viimeinen sivuttaisrima alas, todennäköisesti juurikin siksi, että Ursa ajautui vähän hankalalle linjalle.

Itsenäisessä treenipätkässä jatkettiin viime viikkoisella putkijarruteemalla. Ei kummaa ihmeellistä, sain palkattua Ursaa hyvistä käännöksistä. Itsenäisesti otimme myös keppejä namille (takaaleikkauksia suljettuun kulmaan) ja Aan kontaktia. Onnistui hienosti!

SM- ja MM-karsintanollasaldo 6/7.

2011-09-19T07:28:00.004+03:00

Käytiin sunnuntaina 18.9. Tampereella Ursan kanssa sijoittumassa. :)

Anne Viitasen pari rataa. C-kisa oli agilityrata. Varsin helponoloinen rata (laskin, että radalle vaadittiin vain kolme puolenvaihtoa (=valssia) muuten mentiin vallan yhtä puolta), jolla kaikesta huolimatta tehtiin vain kolme puhdasta rataa. Meille 0/-7,44 ja sijoitus 3./33. Parasta radassa olivat onnistuneet kontaktit! :D Radalla suoritettiin Aa ja kaksi kertaa puomi, joten ylösmenojännityksiä oli. Ursa pysähtyi kuitenkin kaikki kontaktit napakasti (paitsi Aan, jolla vedin Uun alas). Viimeisellä puomin alastulolla vapautin aavistuksen ajoissa, joten jännitti saatiinko vitonen, mutta puhtaasti meni. Pitäisi kyetä itse pitämään pää kylmänä radalla ja odottaa se kontakti kunnolla. Pysähdyskontakteista huolimatta meidän nopeus oli 3,9m/s, joten eipä hätää, miinusaikaakin kertyi yli seitsemän sekuntia.

D-kisa oli hypäri, jolla tehtiin ekarataan nähden yli tuplaten nollia. Meille kuitenkin kieltovitonen kepeiltä. Avoin lähestyminen ja itse tökkäsin Ursan väärään väliin. Korjaus söi varmasti aikaa, mutta silti meidän etenemä oli yli 3,9m/s, joten lujaa mentiin. Saletisti olisi ilman kieltoa mennyt yli 4m/s. Varsin hauskaa! :) Rata oli muutoin todella hyvä, loppukiemurat tehtiin persjätöillä ja ne tuntui todella sujuvilta.

C-kisa, 0/-7,44, sij.3./33 (nopeus 3,90m/s)
D-kisa, 5/-4,14, sij.16/32 (nopeus 3,93m/s)

3.lk kouluttajana.

2011-09-16T07:39:00.002+03:00

3.LK TREENIT, ke 14.9.2011
kouluttaja Susanna Kangasvuo

Tiistaina hallin olivat valloittaneet ratamestarikurssille osallistujat, joten siirsimme minun vetovastuullani olevat treenit keskiviikolle. Yleisön pyynnöstä vedin pätkää Harrin valmennuksesta, joskin vähän lyhennettynä versiona. Hirmuisen hyviä koirakoita mun ryhmässä. Keskimäärin on vielä ongelmia lähinnä siinä, että osaa pitää keskittymisen kasassa loppuun asti. Todella hyviä pätkiä porukalla, mutta ote herpaantuu loppua kohden. Vähän eri tasoisia 3.lk koirakoita tässä, aina vastikään luokkaan nousseista pitkään ja menestyksekkäästi agilityä harrasteneisiin. Toki kokemus näkyy tekemisessä. Ryhmässä on kuitenkin hyvin lupaavia ja osaavia ohjaajia sekä koiria, joista saadaan vielä vaikka mitä. :)

Tässä Harrin pätkässähän oli pari saksalaista peräjälkeen ja ilokseni ihmiset kykenivät kääntyilemään useamman kerran peräkkäin. Yhtä koirakkoa koulutin jo viime jaksolla ja erityisen kivaa oli nähdä se kehitys mikä ohjaajan liikkumisessa on tapahtunut. Kaikki opitaan pala kerrallaan.

Otettiin systeemejä videolle, kun sattui mukaan ihan toisista syistä (otin pari Ursan suoritusta videolle ennen treenien alkua). Näihin on kiva palata sitten, kun palat ovat loksahtaneet kohdalleen ja immeiset ovat oppineet uusia juttuja agilityn saloista. :)

Putkijarruja.

2011-09-14T10:23:00.000+03:00

URSAN TREENIT 12.9.2011
kouluttaja Heidi Turunen

Maanantaina oli Heidin vetämät agitreenit. Viime viikolla kävin seuraamassa treenejä ja tutustumassa rataan ilman koiraa (Ursalla juoksut) ja nyt oli kivaa päästä itsekin treenaamaan. 17 estettä, pari kertaa pääsi suorittamaan puomin per rata ja kertaalleen Aan, joten kontaktitreeniä oli luvassa. Teemana putkijarrutukset.

Ursan kanssa tehtiin vallan 0-rataa. :) Hyvin siis meni. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että puomin kaikki kontaktit oli tosi napakoita ja nopeita. Putkijarrut meni hyvin, joskin pari kertaa Ursa kävi vähän pitkällä, pitää vain itse olla tosi päättäväinen jo putkeen mennessä. Treenattiin kahdessa sessiossa. Toisella kerralla hain vähän rytmiä jarrutuksiin ja yritin löytää sen rajan, kuinka paljon pysähtyvää liikettä Ursa minulta sietää, että vielä jatkaa putkeen. Kaikkia jarruja ei pystynyt laittamaan pohjaan, muuten Ursa stoppasi. Nytkähdykset kyllä kestää.

Aan menin oikealta puolelta ja putkeen ohjasin Harrin viime torstaisin opein vastakkaisella kädellä, joka toimi hyvin.

Keppien jälkeiselle hypylle tehtiin pari kertaa saksalainen ja parilla kertaa meidän bravuuri "pakkopersjättö", josta Heidi oli innoissaan. Ilmeisesti tämä on joku meidän ihan oma juttu... Kyseli ja kuivaharjotteli ja meinasi, että tätä pitää ruveta treenaamaan itsekin. Heidi on harrastanut agilityä varmaan 15 vuotta ja ovat todella guruja Allun kanssa tässä. Suhteellisen jännät tunteet, kun osasin näyttää ja kertoa Heidille jotain uutta. Pakkopersjätöllä kerkesi putken päähänkin vastaanottamaan koiraa, joten ei välttämättä vaadi putkijarruakaan. Saatiin ainakin tosi napakka käännös hypylle, kun juoksin putken suulta nappaamaan Ursaa nenästä.

No problems. Ursa on kyllä huipputyyppi!

Agilitytanssi.

2011-09-09T22:34:00.001+03:00

URSAN AGILITYVALMENNUS to 8.9.2011
koul. Harri Katainen

Eilen Kataisen Harri kävi ACElta valmentamassa JATtilaisia. Tykästyin kovasti. Rata oli saanut nimen "Monaco", radalla oli tekninen syherö, jossa käytiin useasti vääntämässä ja toisaalta sitten useamman esteen suora, jolla pääsi revittelemään oikein kunnolla. 31 esteen rata, jonka karikoista selvittiin Ursan kanssa varsin kunniakkaasti.

Alun ohjausta en varmasti kisoissa valitsisi näin, mutta olipahan kiintoisaa leikkiä, että koira on niin nopea, etten kerkeä juosta sen kanssa. Elikkäs kakkoshypyn ja putken välistä, putken linjan oikealta puolelta rintamasuunta kakkoshyppyä kohti ja oikea käsi kohti koiraa, kutsu ja siitä vippaus vasemmalla kädellä kakkoshypyn yli. Samalla vasen jalka tekee näyttävän kanttauksen kohti hyppyä (tarvittaessa koiraa voi auttaa liikkeellä/askeleilla, kunnes se selvästi lukitsee hypyn). (Alkuasento: oikea jalka vähän edellä, laser kohti kakkoshyppyä ja oikea käsi kutsuu koiran ekahypyn yli.) Onnistuttiin kyllä varsin hyvin.

Neloshypyn takaavienti sylivekin tapaan ja jaakotus kepeille. Keppien jälkeen valssi ja saksalainen kutoselle. Niinikään 8-hypyllä saksalainen. Putkiansa häämötti kasin takana, tämän pystyi blokkaamaan omalla rintamasuunnalla, ohjaus suuntautuu sivuttain hypyn taakse, ohjaajan oikea kylki lähinnä hyppyä ja koira laseria kohti. Valssi ysiltä kympille ja putkesta persjätöllä hypyn kautta putkeen. Persjätölle 15 ja 16 esteiden väliin kerkesi vähän liiankin hyvin. Tällä juoksusuoralla sain viedä suhteellisen syvään, sillä oma juoksuvoima tuntuu riittävän - ehkä vielä joskus mulla on käsissä koira, jonka kanssa en aina kerkiäkään juosta. ;)

17-hypylle sylivekki jaakotus, koira vasempaan käteen ja oikealla putkeen keilaus. Tämä "juntin näköinen" ohjaus oli Harrin Ranskan tuliainen, joka kuulemma säästää aikaa 0,2s suhteessa siihen, että koiran veisi koko matkan oikealla kädellä. Samoin 17-hypyn oikean puoleisen siivekkeen kierto säästää aikaa, 0,4s suhteessa, jos vie vasemman siivekkeen kautta (pidempää reittiä). Näitä olivat kellottaneet.

19-hypyn taakse pakkovalssi-valssi, 23-hypylle takaakierto-persjättö, jossa tapahtui yksi päivän "Ahaa!"-elämyksistä. Automaattisesti pyrin siihen, että pukkasin vasemmalla kädellä takaakierrolle ja siitä niinikään vasemmalla kädellä jatkaen kunnes koira ponnistaa ja sitten persjättö ja ohjaus siirtyy oikeaan käteen. Tämähän on takaakierto-päällejuoksu-persjättö ja sillä hukkaa varmaan taas jonkun sadasosan, kenties kymmenyksen. Ehkäpä jotain tapahtui päässä tuon persjätön tajuamisen kanssa. :)

24-putken jälkeen kerkesi persjätölle ja taas juostiin kovaa suoralla. 27-hypylle irrotus ja ohjaajalle etäisyyttä putkeen, jotta kerkesi pakkovalssi-jaakotukselle hypyllä 29. Onnistui mielettömän hyvin ja sain useamman ylävitosen Harrilta. :)

Yhden kerran tönäsin jalallani 29-aidan siivekettä, jolloin rima tuli alas. Ekayrittämällä olin kepeillä liian edellä ja saksalainen epäonnistui - Ursa ei kiertänyt hypyn taakse, vaan hyppäsi suoraan. 10- ja 24-putkissa kummassakin tuli kerran virhe-erhe, kun Ursa yritti kurvata heti putken painon jälkeen putkeen, mutta törmäsikin kulmittain putken ja painon väliin. Perustuu vissiin siihen, että koirat ovat oppineet lukemaan putken painoja, eikä niinkään putken suita. Pöllöä. ...ja sitten tein kahteen persjättöpaikkaan päällejuoksu-persjätöt (11- ja 23-hypyt) sekä sain ohjeistuksen jälkeen ahaa-elämyksiä.

Ihan täysin virheittä ei selvitty. Yhdesti päästiin rata läpi lukuunottamatta mun potkaisemaa 29-rimaa ja viimeisellä sessiolla tehtiin puhdasta rataa lukuun ottamatta sitä, että Ursa pompsautti 24-esteellä putken ja painon väliin. Viimeksi mainittu ratasuoritus on videolla, joten on lupa katsoa. Kiitos Tiina kuvaamisesta!

..ja Harri hyvistä treeneistä!!

...ja Ursa siitä, että olet upea elukka, joka TOIMII!!

Hämmästyttävän hyvä Hippa.

2011-03-16T10:24:00.002+02:00

HIPPA - JATKO1 AGITREENIT ti 15.3.2011
kouluttaja: Minna Räsänen

Menin Hipan treeneihin eilen myöhässä suoraan töistä, iltavuorosta. Muutaman viikon tauon jälkeen en odottanut suuria, enkä mitää kovin vaikeaa Hipan osalle ollut ajatellutkaan.

Itsenäisinä treeneinä oli kolmen esteen pätkät, hyppy + puomi + Uun mallinen putki sekä hyppy + Aa + Uun mallinen putki. Ensin otin pelkkää puomia, ensimmäinen ylitys hihnassa ja seuraavat 3-4 vapaana. Hippa lähtee puomille halukkaasti, myös hypyn takaa (rima ehkä 35cm). Ehkä se rupeaa pikkuhiljaa oppimaan, että radalla voi katsoa myös kauempaa, kohdistaa eteenpäin, eikä vain ohjaajaan.

Aa pätkällä tehtiin samaan tyyliin kuin puomilla (eli siis myös hypyn takaa ongelmitta) ja tässä alastulo on nyt muuttunut, Hippa ei enää tule läheskään niin vinoon mitä aikaisemmin, vaan selkeästi keskemmälle. Kyllähän se peffa vähän sinne oikealle kallistuu (Hippa siis tulee siis alas silmä edellä pikkuisen sivuttain), mutta ei enää yhtään niin kuin aikaisemmin.

Puomia tehdessä (eli puomn kontaktilta vapautettuani) Hippa hakeutui itse kurkkaamaan putkeen ja kannustin sitä jatkamaan. Sain myös pari onnistunutta putkeenmenoa (tai putkesta ulostuloa) hanskalle. Tässäkin siis tauko tehnyt hyvää, aikaisemmin en ole sitä noin jyrkälle mutkalle laitettuun putkeen saanut ollenkaan. Toki tuli epäonnistumisiakin putkeenmenoissa tälle kerralle, mutta onnistumisistahan tässä pitää iloita. ;)

Treenien huippuosaaminen löytyi yllättäen kepeiltä. Mehän ollaan tässä välissä käyty kertaalleen treenaamassa verkoilla ja en tiedä auttoiko tämä homman onnistumiseen vai mikä, mutta jotenkin vaivattomalta veivaamiselta tuntui. 6 keppiä, jokaisessa välissä ohjurit, veivasin ensin pari kertaa oikealta puolelta peruuttaen ja sitten vasemmalta etuperin ja vielä kertaalleen kummaltakin puolelta. Jokainen toisto oli ihan loistava. Vedätin hanskalla ja Hippa työsti todellisella innolla, ei mitään takeltelua. Huippu Hippa! :D

Keinu otettiin viimeisenä Minnan avustamana. Ensimmäisellä toistolla ei epäröintiä ja kontaktin ottaminenkin upeasti. Toisella kertaa iski sitten neitoselle jännitys päälle ja saatiin kolme kertaa ottaa nameja keinulle kylväen. Keinua ei olla kyllä otettukaan sitten viime syksyn, joten siitä varmaan johtui taantumakin.

Keppien kehitykseen olen tyytyväinen ja kontaktit Hippa osaa, tuo etujalat alas asti, nappaa namin alustalta ja samantien peffa kontaktille, kököttää siinä niin kauan kunnes vapautetaan ja tykkää olemisestaan. Hienoa. Hipaksi (ja odotuksiin verraten) Hippa teki tänään hyvin hommia.

Kahdet treenit. Kellottamista sekä persjättöjä.

2011-03-16T10:20:00.005+02:00

Viime viikon treenien raportointia en ole kerinnyt tekemään. Siitä siis pikaisesti.

URSA & HAIKKA - 1.-3.lk TREENIT ke 9.3.
kouluttaja: Tanja Virtanen

Tanjan treeneissä keskiviikkona oli radanpätkä Virran Raunon tuomaroimalta 2.lk radalta. Siitä hyvä pätkä, että eri kohtia pystyi viemään eri tavoilla, joten saatiin kellotettua mitkä ohjaustavat sopii itselle ja millä saa sen nopeimman suorituksen.

Radalta tehtiin pätkä 1-10.

1-3 välin tein Ursalle vasemmalta puolelta (sisäkaarre) vietynä, lähtö yhtäaikaa. Toisena tapana otin sylikäännön. Näistä nopeampi oli vienti. Lisäksi aikaa sai nipistettyä myös sillä, että hain Ursan ihan putken suulta ja mentiin yhdessä puomille. Hitaampi oli jos olin kauempana koiran tullessa putkesta ja odotin Ursan tulemista puomille. Varsin odotettu tulos tässä. Ursalle sopii se, että tehdään hommia yhdessä ja lähekkäin ja siten, ettei mun oma liike pysähdy, sillä silloin pysähtyy myös Ursa.

Haikan kanssa tein saman välin oikealta (ulkokaarre) vietynä ja muistaakseni (...?) myös kutsuna sylikäännön kautta. Jokatapauksessa vienti sopii Haikallekin kuin myös se, että vien myös esteiden välit eli hain sen putken suulta kohti puomia.

Myös pätkän 4-9 pystyi tekemään usemmalla tavalla. Ensimmäiseksi kokeilin vasemmalta vientiä eli puomi jäi ohjaajan ja koiran väliin. Tässä selkeä näyttö pituudelle ja samantien persjättö 6-hypylle ja irti tilanteesta. Katseella ja ohjauksella koira putkeen, itse oli tarkoitus olla jo pitkällä menossa kohti muuria. Oma linja muurin oikean puoleista tolppaa kohti, etäisyyttä 6-hypyllä, eteneminen ei puomin suuntaista. Kun pisti töppöstä toisen eteen ja ajoitus oli kutosella kunnossa niin hyvin kerkesi vekkaamaan muurin tiukaksi kohti 8-putkea.

Toinen ohjausmahdollisuus oli puomin oikea puoli (puoli vaihtui oikealle jo ennen puomia). Tässä takaaleikkaus pituudelle näyttö kutoselle ja rohkeasti putkeen. Koirat eivät edes vilkaisseet puomia. Tässä kerkesi oikealla ajoituksella ja rohkeudella molempien koirien kanssa persjätölle putken jälkeen tai takaaleikaten muurilla.

Ursan kanssa toimi nopeiten (aika otettiin putkesta putkeen), että otin persjätöllä putkesta ja vekkasin oikeaan suuntaan kohti 8-putkea. Toiseksi nopein oli ensimmäinen konsti (puomi tavallaan layeroitiin osittain) ja hitain oli takaaleikkaus muurille. Nämäkin oletettuja, joten näyttää siltä, että tiedän miten Ursa toimii. Edestä ohjaukset ja liikkeen hidastuminen hidastaa Ursaa. Sama juttu myös Haikan kanssa kyllä. Haikka teki hyvin hommia ja keskittyi, hienoa huomata, että koira jota on lähinnä vain viety ja ohjattu valsseilla osaa myös irrota ja toimia muilla ohjauskiemuroilla.

Itsenäisesti otin keppejä sekä vauhtia hakien, että vaikeita kulmia kokeillen.

URSA - KILPA-ryhmän YHTEISTREENIT to 10.2.2011
ei koulutajaa (Laura & Tiina)

Kilparyhmän kimppatreeneissä torstaina Ursan kanssa tehtiin Vitikaisen Tiian kurssilla ollutta (jolloin me emme olleet mukana) pätkää. Ohjauksellisesti otin kaikki mahdolliset kohdat persjättöinä. Yllättävän hyvin toimi ja vauhti säilyi hyvin alusta loppuun, vaikka ulkopuolelta (Laura ja Tiina katsoi meidän treenaamista) katsottuna kuulemma olin monessa paikassa vähän myöhässä (nämä perjätöt ja erityisesti niiden soveltaminen on meillä (mulla!) vielä opetteluvaiheessa).

Vaikeimmaksi paikaksi muodostui pussin jälkeinen elämä. Ensimmäisellä kerralla Ursa sotkeutui pussiin ihan täysin. Taitaa olla ihan ensimmäinen kerta, kun kävi näin. Vaikutuksilta vältyttiin eli Ursa oli episodin jälkeen oma reipas itsensä. Se, että lähdin peruuttamalla väistämään keppejä ja valssasin/tein persjätön hypyn jälkeen kyllä toimi, mutta hyvä siitä ei tullut. Parempi vaihtoehto oli tehdä persjättö muurille ja ottaa seuraavat hypyt koira vasemmalla ulkokaarteessa. Tässä sai vain säätää ajoitusta tosissani. Vähän vekata muurille ja persjättö ajoissa. Kerta kerralta saatiin kurvia lyhyemmäksi, mutta vieläkin olisi voinut parantaa.

Muuten jäi kyllä hyvä mieli. Jokainen kerta kun uskallan viljellä nuita persjättöjä, sitä paremmin ne rupeaa sujua ja sen paremmin onnistutaan niillä myös kisoissa.

Sylkkärisäätöä ja putki-muuri-pyörityksiä.

2011-03-03T10:05:00.002+02:00

URSA & HAIKKA - 1.-3.lk TREENIT ke 2.3.
kouluttaja: Tanja Virtanen

Lyhyesti eilisistä treeneistä.

Molempien koirien osalla tuli esille, että ohjaaja ei oikein keskity sylikäännöksissä oikeintekemiseen. Erityisesti Ursan kanssa oletan, että Ursa tekee oikein, enkä malta itse tehdä oikein. Sylikäännös (ja poispäinkäännös) tapahtuu ohjaajan lähellä. Oma pää vain ei tahdo kestää sitä, että rauhassa käännän koiran ja sen jälkeen osoitan mitä pitää tehdä. Omat sylkkärit on vähän sellaisia kaukaa huiskaisuja. Ursa kääntyy kyllä, mutta ihanteellisia kurveja tällä huiskis-tyylillä ai saa. Toinen tyylivirheeni on se, että ahdistan hirveästi esteiden lähelle, enkä anna koiralle tilaa. Tämä on ennenkin tullut esille. Ursa kestää sen, että painostan lähelle, mutta suorittamisesta tulee rennompaa ja varmempaa molemmille silloin, kun muistan pitää etäisyyttä esteisiin.

Haikan kanssa keskityin paremmin oikeintekemiseen, kun tiedän ettei se osaa vielä kunnolla näitä edestäkääntymisiä. Toisaalta tämän myötä tulin ajatelleeksi, että ehkei kyse ole siitä, etteikö Haikan kanssa pystyisi näitäkin ohjaustyylejä käyttämään, sen kanssa vaan pitää tehdä vielä enemmän oikein mitä Ursan kanssa... Haikan kanssa keskityin siihen, että sillä on tilaa hypätä (tiedostan, että se on iso koira, joka ei toimi kuin tilan kanssa) ja käänsin sen ihan rauhassa ympäriasti lähellä, vähän taaksepäin askeleen kanssa peruuttaen. Saatiin kehuja ja sen myötä sitten nousi pissa päähän ja rupesin olettaamaan: "Kyllähän se Haikka osaa!" ja niin taas tuli takapakkia siinä, että olisin malttanut odottaa koiran ihan lähelle. Pitää mielikuvaharjoitella tätä paljon ja ottaa toistoja namin kanssa.

Muuten meni hienosti treenit. Luottamusta vain peliin. Erityisen iloinen olin molempien koirien kohdalla siihen, että sain puomilta (9. este) tullessa molemmat hienosti poispäinkäännöllä esteen taakse ja siitä putkeen puomin layeroiden. Pientä suorituslinjan korjausta sain tehdä omassa liikkumisessa, rohkeasti tilaa koiralle, itse pystyi jäämään etäämmälle ja sai siten loogisemmin juoksulinjan suoraksi puomin oikeaa puolta, ei tarvinnut niin väistellä puomia. Alitajuinen pelko varmaan siitä, että koira lähtee puomille. Mitä varmemmalla otteella ohjaa, sitä paremmin tulee onnistuneita ja vapaita suorituksia.

Pientä säätöä sai tehdä myös 2-hypyllä. Onnistuihan tuo kohta, mutta itselle tuli enempi kiire. Säädin siis valssia enemmän putken suuta kohti 2- & 3-esteiden välissä, kun sen voi tehdä siellä 2-hypyn puomin puoleisen siivekkeen ulkopuolella, jotta omaa liikettä riittää puttaamaan koira putkeen.

Ursalle (ja erityisesti siis mulle) kotiläksynä sylikäännökset (keskityttävä nyt siihen, että ne tapahtuu lähellä) ja Haikalle esteille irtoamiset. Eli pari siivekettä ensin toisiaan lähellä ja sitten kauempana. Idena, että pyöritään koiran kanssa siinä keskellä, kun käsi on kropan lähellä, koira pysyy lähellä, kun käsi lähtee etäämmälle, koira lähtee sitä myöten kiertämään siivekkeitä (tätä katsoin joskus Leinoten Janitan videolta, käytännössä en ole toteuttanut koskaan). Tässä voi sitten yhdistää mukaan valssit, persjätöt, takaaleikkaukset jne. sekä liittää mukaan neliön jokaiselle sivulle siivekkeet, joita kierretään erilaisin kuvioin, esim. kasia.

Hyvät treenit oli! Kiitos Tanja!

Pakkaset lauhtuu, pääsee vetämään treenejä.

2011-03-01T17:20:00.002+02:00

Eilen ma 28.2. oli pakkastauon jälkeen vihdoin jakson toiset 2.-3.lk treenit, jotka vedin. Paikalla vain kolme koirakkoa, osa oli pois juoksujen ja reissujen takia. Kiva vetää pienelle ryhmälle yksilöllisempää treeniä. Hauska seurata ihmisten "Ahaa!"-elämyksiä. :)

Pari lyhyempää treeniä, jotka molemmat kerettiin suorittaa, kun porukkaa oli niin vähän paikalla. Yliajalle meni tietysti silti....

Agilitytauon jälkeistä taikaa.

2011-02-27T23:58:00.005+02:00

HAIKKA - AVOIN RYHMÄ KILPAILEVILLE su 27.2.
kouluttaja: Julia Kärnä

Saatiin Haikan kanssa yksityisopetusta... Muita ei siis tullut Julian vetämään avoimeen ryhmään. Pureuduttiin ongelmakohtiin.

Takaaleikkaus tuntuu Haikan kanssa kankealta ja sitähän se oli nytkin. Pakottamalla ja taistelemalla Haikan saa kääntymään edestä, mutta sujuva ohjustapa se ei ole. Ensin tehtiin hypyltä putkeen takaaleikkauksia ja sen jälkeen rakennettiin yhteensä viidestä hypystä "siksak", perinteinen harjoitus, jolla tehtiin takaaleikkauksia molempiin suuntiin. Itse saa olla tosi ajoissa kääntämässä peräsintä, jotta tuo "valtamerilaiva" saadaan kääntymään oikeaan suuntaan.

Samaa siksakkia tehtiin myös persjätöillä. Tämä oli vielä asteen haastavampaa, helposti onnistuin ajamaan Haikan viimeisestä hypystä ohi. Oma kroppa sai näyttää Haikalle käännökset todella selkeästi ja ajoissa (= aina siivekkeiden kohdalla), jotta koira kääntyi. Ihan en ole tottunut tällaiseen kovaan koiran kalasteluun, liioiteltuihin käännöksiin ja taisteluun. Hirmuisen kuuliainenhan Haikka on, mutta vähän kankea - erityisesti siihen nähden mitä olen viimeaikoina tottunut Haikkaan nähden pikkuista Ursaa viemään.

Haikka opettaa kyllä minut ajoittamaan käännökset oikein, jotta säästytään siltä, että koira hyppää kauas ja kääntyy vasta hypyn jälkeen oikeaan suuntaan. Haikan kanssa saa erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että kääntäminen tapahtuu ennen hyppyä ja oikeaan suuntaan jo seuraavaa estettä ajatellen, muuten ohjauslinjat karkaa armottomasti.

Alkutreeneistä oli nähtävillä pientä aadeehoodeilua ja ksekittymiskyvyttömyyttä, mutta siitä päästiin kyllä, kun treenit etesivät. Alku oli vähän sellaista, että Haikka hääräsi, seurasi jotenkuten ohjausta ja loikki esteet tyyliin "Oho, tuollainen on tuossa edessä, kai se pitää hypätä!" Radan lukemisesta ei ollut juuri merkkiäkään. Agilitytauon taikaa! ;) Intoahan tuolla tyypillä kyllä on.

Tiedä sitten onko tauon tekemää agilityssa tarvittavien lihasten olemattomuutta, mutta tuntui, että Haikalla meni aikaa ja tarmoa hyppyihin keskittymiseen ja osittain siksi sen kääntäminenkin oli vaikeaa (Haikka tuntui keskittyvän hyppäämiseen, eikä ohjaukseen).

Tehtiin hyppytekniikkatreeniä, joka olikin ihan kiinnostavaa. Ensin kolme 25cm korkuista pikkuhyppyä kuuden kengän mitan päässä toisistaan ja sitten normaalilla estevälillä neljäs. Kaikkien rimat ihan matalalla. Haikka suoran päähän ja rauhallisella kutsulla palkalle. Ensimmäiset suoritukset olivat hämmentäviä jänisloikkia, Haikka keskittyi kovasti osuakseen lyhyihin esteväleihin ja käytti hommaan tarpeettomasti energiaa. Hyppyjen linja parani muutaman toiston myötä.

Samaan hyppytekniikkaan liittyen "kaarreajoa" eli kolme hyppyä kaarella, jälleen esteiden väki kuusi kengänmittaa (n.1,5m). Vasemmalle taipui paremmin kuin oikealle. Kovasti herra hommaan keskittyi ja nojasi kyllä painoaan sisäkaarteelle kuten kuuluukin. Oikealle kaartaessa kynnet rapsui vähän rimoihin, joten kehonhallinta ei ollut ihan priimaa tälle puolelle. Kiinnostavaa kaikkiaan.

Itsenäisesti otin Haikan kanssa puomia siten, että alastulolla nami "Koske." ja siitä vapautus lelulle. Tuntui toimivan ja toi Haikan suoritukseen napakkuutta, ei varastellut kuten lauantain itsenäistreeneissä. Myös keppejä otin lelulle, molemmin puolin, hyvin rupeaa kestää vedätystä ja takaaleikkauksia.

Sylikääntöjä tehtiin molempiin suuntiin yhdellä hypyllä siivekkeen ympäri. Alkukankeuden jälkeen toimi, vaikka Haikka pitää kääntää aika kaukana takana, sillä sen kroppa on pitkä, eikä se käänny ihan pennin päällä.

URSAN ITSENÄISET AGIT

Koska Ursa odotteli autossa, otin senkin kanssa jotain pientä, vaikken varsinaisesti sitä treenannutkaan Julian ohjastuksessa. Tehtiin jälleen keppejä ja kontakteja, ihan perinteistä.

Kokeilin myös hyppytekniikkaharjoitteita Ursan kanssa. Meni pipariksi. Ei Ursa energiaa varsinaisesti tuhlannut, kaareajot onnistui hyvin, mutta suoralla meni pipariksi. Ursan ratkaisu hommaan oli se, että ensin ekan riman yli ja sitten 2. ja 3. riman yli yhtäaikaa. Tyyppi hyppäsi pituutta siis. Muutamalla toistolla sain sille hommaan vähän malttia, mutta ihan tohkeissaan se suoritti, eikä tainnut ihan tajuta, mitä tässä oikeasti siltä vaaditaan...

Koko konkkaronkka reeneissä.

2011-02-27T23:56:00.006+02:00

ITSENÄISET TREENIT NELJÄLLE la 26.2.
itsenäinen treeni

Eilen käytin yhteensä neljää koiraa hallilla...

Hipan ja Lunan kanssa otin keppejä härpäkkeillä, Ursan ja Haikan kanssa tein kontakteja, keppejä sekä pientä radanpätkää - lähinnä kokeiltiin Raunon kurssilla esille tullutta aloitusta niin, että ohjaaja on kauempana, molemmat tajusivat kyllä homman juonen.

Luna

Mammakin liitää piiiiiitkästä aikaa. :)

4 tai 5 toistoa neljällä kepillä, ensin oikealta ohjattuna ja sen jälkeen myös vasemmalta. Mammaa eivät verkot hirvittäneet, joskin ekalla kerralla loikkasi vähän vaarallisen oloisesti pois verkkojen yli. Rauhoitin tilannetta ja hyvin haki namikipolle.

Siirryttiin kahdelletoista kepille. Ensimmäiseeä suorituksessa oli vähän hämillään ja pyrki kääntymään takaisin. Kannustin kuitenkin jatkamaan ja oikea sävel löytyi. Pystyi ottamaan molemmilta puolilta. Rupesi selkeästi hakemaan jo pujottelun rytmiä. Namikiponkin sai siirrettyä verkkojen ulkopuolelle.

Hippa

Hipalla samanlainen systeemi kuin Lunalla. Muutama toisto ensin neljällä kepillä ja sen jälkeen pian kokonaisille kepeille. Hippakin tajusi jutun juonen ja ihan ensimmäisten kertojen epäröinnin jälkeen rupesi tekemään todella hyvin ja itsenäisesti. Luulen tämän tavan sopivan erityisesti Hipalle, jolle pitää saada mahdollisimman itsenäiset estesuoritukset silmäpuolisuutensa takia.

Ensimmäisen session jälkeen treenasin väliin Ursan ja Haikan ja sen jälkeen toin Hipan vielä uudelleen kepeille. Pieni mietintätauko autossa oli vienyt kaikki kankeudet mennessään ja Hippa eteni todella varmasti namikipolle molemmin puolin ohjattuna. Namikipon sai myös Hipan osalla siirtää verkkojen ulkopuolelle.

Hyvän oloinen keppien opetus-systeemi.

Ursa

Keppejä ja kontakteja viimeaikaiseen tapaan. Irtoamista Aalle siten, että namikippo oli Aan jälkeen vasta seuraavan hypyn takana. Hyvin malttoi odottaa silti vapautuskäskyä. Poispäinkäännöksiä hypyn taakse.

Haikka

Haikalla oli aluksi vähän kepit hukassa, mutta maltilla kun mentiin, niin sain palkattua ja lopulta palkkasin keppien päätyttyä heittämällä lelun eteenpäin. Hyvin tulee poikaan vauhtia.

Puomin alastuloa varasti, pysähtyi kyllä syömään namin, mutta ei odottanut vapauttavaa käskyä. Napakkuutta tähän. Haikka ei kestä vielä ihan sellaista etäisyyttä kontaktilla, joten pitää muistaa Ursan ja Haikan erot, eikä olettaa niin paljon. Ylöstulolle laitoin vaihdellen namin, jolloin paremmin totteli rytmiä rikkovaa "Haikka" -"käskyä".

Radanpätkällä etäisyys toimii hyvin, joten Raunon kurssilla esille tullut aloitus onnistui hienosti molemmin puolin. Takaaleikkauksissa on yllättäviä ongelmia, tämän osittain olin jo aikaisemmin huomannutkin, Haikalle tuottaa vaikeuksia kaikki edestä kääntymiset: sylikääntö, poispäinkääntö ja takaa-leikkaukset.

Päästiinpä nyt kuitenkin Haikankin kanssa avaamaan vähän päätä kolmen kuukauden agilitytauon jälkeen.

2.-3.lk ryhmää vetämässä.

2011-02-26T13:03:00.003+02:00

Ai niin, nyt kun olen raportoimisen makuun päässyt, niin aikaisemmasta on jäänyt raportoimatta tämän jakson ensimmäinen koulutuskerta. Vedän siis 2.-3.lk treenejä maanantai-illassa. Ryhmässä on 6 koirakkoa ja ensituntumalta varsin kivan oloinen ryhmä on kyseessä.

Itsenäiset agit tässä välissä.

2011-02-26T11:31:00.008+02:00

On pidellyt pitkään pakkasia, joten ohjattuja treenejä ei ole tälle jaksolle ollut kuin yhdet/koira. Itsenäisiä treenejä pakkaset eivät ole rajoittaneet ja olenkin pyrkinyt, että ainakin kerta viikkoon kävisi hallilla ottamassa jotain itsenäisesti.

NOIDAN JA HIPAN ITSENÄISET KIMPPATREENIT
su 13.2. ja ti 22.2.
itsenäinen treeni

Sunnuntaina 13.2. saatiin Noita mukaan treenaamaan ja käytiin siskosten ja Ursan kanssa ottamassa hallilla pätkiä kameran kera. Tästä reissusta on stooria toisen blogin puolella, Omituiset agilitysiskot.

Samalla porukalla (tosin tällä kertaa ilman kameraa) käytiin myös tiistaina 22.2. Hipan kanssa onnistuin saamaan todella iloisia ja vauhdikkaita putkisuorituksia, kun juostiin kilpaa ja Hippa sai juosta karvahanskaan kiinni. Lisäksi otettiin muutama pituus ja rengas sekä puomia onnistuneesti. Noita teki Annan kanssa pidempääkin pätkää. Hakee edelleen ohjaajaan hyppyjen välissä, mutta irtosi silloin hienosti, kun namikippo odotti lopussa. Noita menee pätevästi jo pätkiä.

URSA PIKKUSISKOTREENEISSÄ su 13.2. ja ti 22.2.
itsenäinen treeni

Ursan kanssa ollaan otettu näillä pikkusiskokerroilla jotain pienempää. Lähinnä olen tehnyt kontakteja, hakenut niihin varmuutta sekä hakenut kepeille vauhtia namikipolla.

Lisäksi 22.2. olleissa treeneissä otin teemaksi poispäinkäännöt puomilta puomin alta menevään putkeen. Nämä onnistui tosi hyvin, kun näytin Ursalle, että putken päästä saa namia. Näihin olin todella tyytyväinen!

Puomin ylösmenolla rupeaa tulemaan ohijuoksuja, kun olen palkannut sitä kontaktille pysähtymisestä naksulla ja namilla puomin ohi. Tähän pitää jatkossa tarttua, ehkä ei tavita enää niin paljoa pelkkää ylösmenotreeniä. Vaikeammatkin harjotteet rupeaa toimia - takaa ohjaus, edelle juokseminen, sivuetäisyys jne. Kontaktien treenaamista täytyy silti jatkaa, jotta saadaan napakkuus ja vauhti siirtymään kisoihinkin jossain vaiheessa.

URSAN ITSENÄISTREENIT to 17.2.
itsenäinen treeni

17.2. torstaina menin hallille ajatuksena ottaa "jotain pientä". Tehtiinkin alkuun hienoja kontakti- ja keppisuorituksia. 2-kentällä oli kuitenkin edelliseltä päivältä 3.lk itsenäisen treenin rata ja Jari näytti miten olivat rataa edellisenä päivänä tehneet. Hommahan ajautui siihen, että otettiin samaan syssyyn ratatreenit Ursan kanssa. Vähän tuli hinkattua, mutta ihan ok systeemit.

Kisatyöt.

2011-02-26T10:54:00.002+02:00

Muistiin itselle, vuoden 2011 kistöistä tuli tehtyä toinen puolisko eli yksi kokonainen päivä viime viikonloppuna, sunnuntaina 20.2. toimin aamupäivällä Nannan kanssa toimistossa tulospalvelussa ja iltapäivällä kuuluttajana.

Päivä hurahti nopeasti ohi, vaikka iltapäivän hommista meinasin saada etukäteen vatsahaavan. Piristävää oli tehdä kuitenkin ihan jotain uutta, sitä myöten varmaan aikakin kului pikaiseen. Tulospalveluhommat olivat ihan ok nakki, joskin kisasuorituksia ei päässyt näkemään. Iltapäivällä tämä sitten korjautui, kun pääsi aitiopaikalle. Sain kuuluttamisesta jotain kieroa mielihyvää, vaikka ensimmäinen kerta kun piti avata suu mikrofonille, niin meinasi jalat lähteä alta paniikista. Loppujen lopuksi kaameimmilta kämmeiltäkin vältyin. Normikuulutukset sujuivat ihan ok. Palkintojenjaossa tuli enemmän takeltelua, kun tuloslistoissa ei ole aukikirjoitettuna seuralyhenteitä ja muutenkin koko tuloksen kertomisen järjestys ei ollut selvänä päässä. Palkitsevaa itselle oli kuitenkin se, että tein jotain mitä ajattelin etten tohtisi....

Keppihärpäkkeet.

2011-02-25T21:14:00.006+02:00

KEPPIHÄRPÄKEKURSSI pe 25.2.2011
kouluttaja Julia Kärnä

Julia piti parin tunnin koulutuksen "keppihärpäkkeistä" kouluttajille. Koiria ei siis ollut mukana, joskin muutama mallikoirakko erilaisine keppiongelmineen oli valittu paikalle näyttämään härpäkkeiden toimivuutta käytännössä.

Tuttavallisesti "keppihärpäkkeet" tarkoittavat verkkoja sekä ohjureita, joiden avulla koiralle opetetaan pujottelu. Oli huikea nähdä miten lamput koirien päässä syttyivät pää toisensa jälkeen siihen mitä piti tehdä selvittääkseen "labyrintin" ja saadakseen sen lopusta namin.

Iski kipinää josko opettaisi Hipalle itsenäisen pujottelun verkkojen avulla. Olemme alkeiskurssilta toimineet ohjureiden avulla, mutta itsenäiseksi pujottelusuoritus ei ole tullut, sillä itse on pitänyt olla niin paljon kädellä avustamassa. Ajattelin käydä sunnuntaina itsenäisesti treenaamassa (jos vaikka hakisi Haikankin pitkästä aikaa liitämään), Hipalle voisi kokeilla härpäkkeitä. Pienen neljän kepin totuttelupätkän jälkeen voisi kokeilla heti 12 keppiä. Oli hämmästyttävä seurata miten nopeasti koirat oivalsivat jutun jujun ja miten ulkopuolelta katsottuna suoritukset muistuttivat jo paljon "ihan oikeaa" pujoittelua. Jop pujottelun osaavien koirien tyylikin muuttui ihan täysin, pää painui alas, liikkeeseen tuli "uivuutta" ja koko suoritus oli paljon intensiivisempi.

Tällä tyylillä tulisi itsenäinen pujottelu, koira hakisi hyvin aloituksia ja ohjaajan sijainnilla ja tekemisillä ei olisi niin väliä. Keppisuorituksesta, niistä 12 kepistä tulisi kokonaisuus. Enpä mitään menetä, kun Hipalle tällä tyylillä opettaisin. Pitkä tiehän siinä on, että saa häivytettyä viimeisetkin ohjurit jossain vaiheessa. Vaan riippuuhan se niin kovin paljon koirastakin, että kuinka nopeasti voi edetä harjoitteissa.

Oma rauhallisuus on aa ja oo, kannustava ja positiivinen, mutta rauhallinen lähtö tähän systeemiin. Jännittävää.

Nami ensin viimeisen keppivälin oikealla puolella, ikään kuin verkkojen sisällä, jotta koira ei oikaise namille. Kun koira jo tajuaa jutun jujun, namin voi siirtää viimeisen kepin jälkeen.

Raunon kurssilla.

2011-02-24T19:56:00.008+02:00

URSA - AGIKURSSI KILPAILEVILLE to 24.2.2011
kouluttaja Rauno Virta

Ai, että tykkäänkin Virran Raunosta kouluttajana! :D Eipä taaskaan jäänyt takataskuun muuta kuin pelkkää positiivista. Kannustavaa, positiivista ja rauhallista palautetta ja kärsivällistä kouluttamista. Kukapa ei tykkäisi koulutuksen päätteeksi tuntea onnistuneensa (itselläni on vastakkaisiakin kokemuksia joidenkin kouluttajien taholta).

Ratapiirrosta en ole vielä saanut sähköisenä, mutta päälimmäiset illan koulutuksesta.

Esteet 13-20

Huikeinta oli saada onnistumaan heti ensiyrittämällä (kuin myös seuraavilla yrittämillä) kohta, jossa ohjasin Ursan putken kauimmaiseen päähän putken takaa layeroiden. Tätä tavallaan jännitin eniten, mutta päätin riskillä kokeilla (yksi positiivinen piirre vielä Raunon koulutuksissa, siellä voi yrittää ja kokeilla sellaisiakin juttuja, joita ei vielä osaa tai luulee ettei osaa, eikä tarvitse pelätä epäonnistumisia. Hän luo sellaisen rennon ilmapiirin. Jälleen on vastakkaisiakin kokemuksia, joissa tekee mieli kokeilla sitä helpointa ja itsestäänselvintä vaihtoehtoa, ettei tulisi virheitä ja sitä myöten jollain tavalla osoittelua). Kieltämättä oli tunnelmat korkealla, kun Ursa kääntyi oikeaan putken päähän empimättä yhtään. Jujuna oli, että keppien jälkeen piti viedä metri puolitoista kauemmas vekille ja sieltä lähettää koira okserin yli. SIten oman linjan sai kääntymään suoraan eikä tarvinnut väistää itse putkea missään vaiheessa. Tämä tapa oli kieltämättä yllättävän luonnollinen tapa suorittaa. Hauskaa!

Ensimmäisellä onnistumisen kerralla olin niin tuohduksissani, että ajauduin putken jälkeen vahingoissa liian edelle ja tein onnistuneesti, mutta täysin extempore suunnittelematta pakkovalssin 18-esteen taakse. Muilla kerroilla ja suunnitellusti jäin esteiden sisäkurviin ja otin 18-hypyltä persjättönä. Pikkuinen vekki 18-19-välissä, ettei hyppää 19-20 väliä pitkäksi.

Okseri-putki-kohtaa tein myös siten, että menin itse putken suiden puolelle, ohjasin oikeaan päähän, jäin odottamaan ja vein 17-hypyllä takaaleikaten. Kepeiltä piti vekata lähempänä okseria ja pysytellä itse ihan kiinni putken suusta, ettei vie koiraa hyppäämään kauas. Onnistui tälläkin tavalla ihan mainiosti. Tässä piti vain oikeasti malttaa, että koira tulee putkesta, jotta ei ajaudu edelle takaaleikkauksessa. Yllättävän vaikeaa oli totella odottelukäskyä, kun jalat ihan väkisin liikkui eteenpäin, Raunon ääni kuului taustalla: "Odota. Odota. Odota!" - ja jalat vain vei eteenpäin... Ei silti ongelmaa onnistumisessa, vaan joskus on vain niin vaikeaa itse pysähtyä ja odottaa koiraa.

Esteet 1-5

Radan huippukohdasta alkuun palaten....

Alku tuntui sujuvammalta esteiden ulkopuolelta ohjattuna (3-aita takaakierrolla ja keinu vasemmalta). Sainkin hyvin ohjattua Ursan 1-hypyn yli siten, että itse olin 2-hypyn kohdalla ja otin askeleen eteenpäin ja ohjasin liikkeellä ykkösen yli, siellä vastaan kakkonen ja esteiden lähellä pysyen takaakiertoon (ettei koira hyppää kakkosella liian etäälle, vaan pysyy tiukalla kurvilla). Tällä puolella ohjaten, myös 5-putkeen vienti oli jotenkin sujuva ja looginen.

Kokeilin alun myös esteiden sisäpuolella ohjaten, periaate samanlainen (eli ohjaus alkoi 2-hypyn riman tai jopa kauemman siivekkeen kohdalta). Tämä puoli oli vaikeampi Ursalle (ja minulle....), tätä piti helpottaa siten, että itse "kurotin" ohjaavaa kättä ja katsetta, että Ursa näki riman yli. Ykkösen yli, kakkoselle ja ennen 2-hypyn ponnistusta jo vastakkainen käsi, jotta tulee välistä tiukalla ja siitä kolmosen yli ja keinulle. Keinuosuus tai pikemminkin siltä putkeen vienti oli tältä puolelta vaikeampaa. Ursa ei osaa suorittaa keinua kovin itsenäisesti (vissiinkin treenin paikka ;) ) ja koska itse olin niin lähellä Ursaa ja väärä putken pää myös, niin Ursahan sujahti väärästä päästä, vaikka otin vastakkaista kättä kääntämään. Leena ja Ansa tekivät valssin keinun päähän. Sekin olisi ehkä varteenotettavampi vaihtoehto, kuin vastakkaisella kädellä vetäminen. Kyllähän Ursa putkiin hakee. Täytyy namilla opettaa Ursaa menemään ihan keinun päähän saakka.

Otettiin vielä namikippo avuksi, Ursa etesi sille ja itse sain mahdollisuuden siirtyä oikean putken pään kohdille selin, Ursalle kutsu tykö ja oikean putken suun kohdalla koiran puoleinen käsi "imaisee" koiran puitkeen.

Omin vaihtoehto oli ehdottomasti se ykkösvaihtoehto (Onneksi tunnen miten Ursa ja minä tiiminä toimimme, jotta tämän ykköseksi alunperin valitsinkin. Meille toimii yksinkertaiset vaihtoehdot, jossa ei tarvitse kääntyillä tai vetää koiraa rintamasuuntaa kohti, se jarruttaa Ursaa aina enemmän.).

Esteet 6-7 ja 8-12

Putken jälkeen menin 6-7 hyppyjen väliin perjätöllä. Pitää muistaa se mikä meinasi kokoajan unohtua, vastakkainen käsi jo ajoissa esille ennakoimaan koiralle tiukkaa käännöstä seuraavalla hypyllä. Ennakoivuus!

Ensimmäinen yrittämä piti sisällään käännön 9-putkeen, koira siis pysyi kokoajan vasemmalla puolella, kun Ursa irtosi putkeen niin itse pinkaisin suorinta reittiä hyppyjen vasenta puolta 12-hypylle ajatuksena päällejuoksu. Taakse ei saanut vilkuilla kuin vasta 11- ja 12-hyppyjen välissä. Tällä yrittämällä Ursa tuli 10-hypyn ohi, oma liike veti siis tässä liikaa vasemmalle. Naureskeltiinkin, että miten tiesin, että Ursa tuli ohi, kun taakse ei saanut katsoa... Juu-u, se on yllättävän vaikeaa olla vilkuilematta, vaikka käsketään... ;)

Paremmin onnistui, kun valssasin 8-hypyltä 9-putkeen (sain siis metrin verran etumatkaa oikealle) ja lähdin siitä tuplapersjätölle, kropan kääntö ja ohjauspuolen vaihto 10-hypyn ja 11-hypyn siivekkeen kohdalla - ja taakse ei vilkuilla! ;) Tämä kohta onnistui hienosti persjätöillä (tuli ihan mieleen parin viikon takaiset treenit Vänen ja Kaitsun kanssa, kun Ursan kanssa onnistuttiin triplapersjätöillä putkeen upean sujuvasti), mutta vielä hakisin varmuutta omaan liikkumiseeni.

Radan lopun kepeiltä 20-hypylle kävinkin jo läpi selostuksen alussa. Kaikkiaan koulutuksesta jäi oikein oikein hyvä ja onnistunut mieli. Rauno kehui, että Ursasta löytyy vauhtia ja selkeästihän se kiihdyttää kunnon menoon siinä vaiheessa, kun itse ohjaan varmasti ja näennäisellä riskillä. Ursa on ihan huippuotus!

Kiitos Rauno ja treenikaverit!

Hippa ulalla.

2011-02-11T05:38:00.003+02:00

HIPPA - JATKO1 AGITREENIT ti 8.2.2011
kouluttaja: Minna Räsänen

Tuurataan Hipan kanssa Minnan jatkoryhmässä. Ekakerta oli vähän säätämistä. Tauon aikana neiti ei ole vaivannut päätään agilityn ajattelemisella, erityisesti hankaluutta aiheutti peräkkäisten esteiden suorittaminen (alkeiskurssilla Hippa kyllä suoritti parhaimmillaan 3-4 estettä peräkkäin, joten toivoa paluuseen on...).

Hippa muisti loistavasti puomin suorituksen, pari kertaa otettiin hihnassa, mutta niiden jälkeen pystyikin Hipan päästämään vapaaksi, sillä se ei ollut ryntäilemässä minnekään. Tasainen puominylitys, namin syöminen ja kontaktille 2on-2off istahtaminen. Luvalla pois. Upeaa Hippa! Molemmat puolet toimi hyvin. Myös Aa toimi hyvin. Hippa kiipesi esteelle epäröimättä. Nami oli alustalla maassa, mutta otin Hipan lisäksi Aan alla vastaan, että saatiin suora alastulo. Hipalla on ollut se ropleemi, että se istuu kontaktille oikea kylki edellä, jolloin valahtaa oikeasta asennosta, vaikka muuten olisikin ottamassa kontaktia toivotulla tavalla.

Neljä keppiä ohjureilla. Taidettiin molemmat olla yhtä hämmennyksissämme. Hippa ihmetteli vähän ohjureita ja itse säädin väärien ohjaavien käsien kanssa (hankalaa, kun ei osaa sujuvasti enää vetää namikädellä, Ursan kanssa siitä vaiheesta on niiiiiin kauan). Kyllä se siitä vielä. :)

Rengas meni alkuun tosi hyvin. Pari kertaa matalalta, eikä Hippa epäröinyt yhtään. Korotettiin ja sama juttu, Hippa tuli hyvin läpi oikeasta reiästä. Sitten iski - harmi kyllä - ahneus ja saatiin muutama epäonnistunut suoritus, kun ahnehdittiin korkeutta. Matalammalta taas saatiin onnistumiset ja lopetettiin niihin.

Mutkaputkeen Hippa ei mennyt, suoraan ja loivalla kaarella olevaan putkeen kyllä. Niina palkkasi karvahanskalla putken päässä. Samoin otettiin Niina avuksi aidalla, jotta Hippa sai palkan muualta kuin minulta. Hipalle pitää samantien opettaa sitä, ettei palkka tule multa, se muutenkin hakee tosi paljon minun luo, eikä irtoa esteille.

Päästään onneksi myös itsenäísesti treenaamaan ja ehkä sitä myöten ruvetaan kehittymäänkin...

2x treeni/vko.

2011-02-11T05:22:00.010+02:00

Pieni kooste Ursan tämän viikkoisista treeneistä.

URSA - 2.-3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT ke 9.2.2011
kouluttaja: Tanja Virtanen
* pakkasta ulkona noin -10, hallissa noin -5

Ratatreeni, yht. 15 estettä. Suhteellisen helppo rata, vähän esteelle linjausta, ennakoivaa valssia ja Herralan kulman ohjausta. Ursa teki hyvin hommia ja saatiin kehuja siitä, että vauhti pysyi tasaisesti päällä koko radan alusta loppuun asti.

Kokeiltiin renkaalta pussiin kohtaa sekä valssaten esteiden väliin, että niin, että jäin esteiden sisäpuolelle ja tein persjätön pussin ja keppien väliin. Molemmat toimi ohjauksellisesti, kello jos olisi ollut se olisi kertonut kumpi tapa oli nopeampi. Herralan kulman tein takaaleikaten ja valssaten puomille.

Kontaktit olivat ongelmalliset tänään. Ensimmäisellä radanomaisella suorituksella jouduin korjaamaan sekä Aan, että puomin uudelleen. Ursa kyllä otti kontaktit, mutta ei edes aikonut pysähtyä (suoritus siis ärsyttävällä tavalla samanlainen mitä kisoissakin). Toisella sessiolla sain oikeanlaisen tatsin kontakteille, sopivan tiukka, mutta positiivinen. Puomilla jo pelkkä kehuminen estettä ylittäessä auttoi siihen, että kuunteli alastulolla paremmin. Pitää tulla tekemään itsenäisesti kontakteja (sekä kepeille vauhtia namikipon kanssa). Täytyy löytää se sopiva tunnetila, jolla saavutetaan toivotunlaiset kontaktisuoritukset. Se on herkkää touhua. Jos olen liian tiukka, Ursa rupeaa himmailemaan, jos en ole tarpeeksi tiukka, se ei pysähdy...

Ollaan treenattu Tanjan ryhmässä viimeksi silloin, kun oltiin Kilpailemaan-kurssilla joskus syksyllä 2007. Toki niistä ajoista on tapahtunut paljon kehitystä (onneksi!) ja onkin kiintoisaa kuulla, mitä Tanjalla on sanottavaa meistä nyt (tai no, Mimmulla myös, sillä tämä on varsinaisesti heidän yhteisesti vetämänsä ryhmä). Tällä kertaa ainakin sanoi, että yhteistyö pelaa ja olen itse oppinut ohjaamaan Ursaa. Hommat tapahtuu oikea-aikaisesti jne. (Näitä kuuntelee mielellään tietysti, sillä Tanja on itselleni sellainen tietynlainen guru (varmaan siitä Kilpailemaan-kurssista ja perseelle potkimisesta johtuen), jota pidän hyvänä ohjaajana, jonka ohjaukset on hiottuja ja oikea-aikaisia. Varmasti osaa katsoa meneekö ohjaukset oikein.)

URSA - KILPA-ryhmän YHTEISTREENIT to 10.2.2011
ei kouluttajaa, seurattiin toinen toisiamme
(meidän lisäksi treenaamassa Väne + Pongo ja Kaitsu + Onsku)
* pakkasta pihalla lähelle 20, hallissa -10, treenit oli varsinaisesti peruttu

Hyvä treeni, sovellettu eilisen itsenäisen ryhmän treenistä. Paljon samaa mitä Tanjan vetämissä treeneissä eilen, tosin tehtiin rata toisinpäin, alkaen keinulta. Päälimmäisenä käteen jäi huikean onnistuneet persjätöt. Käytän näitä jo suhteellisen sujuvasti (aikalailla tasan vuosi siitä, kun otin persjätöt repertuaariin), mutta edelleen käytön soveltamista voi miettiä, ne toimivat tosi hyvin ja lisäävät vauhtia.

Ursa kääntyi hienosti pussista uukkarinna renkaalle (mikä oli Pongolle ja Onskulle vaikea paikka). Aan alla olevaan putkeen sain vietyä ehdottomasti parhaiten ja sujuvimmin persjätöllä. Toimi UPEASTI! Keinun jälkeistä kulmaa tein paitsi perinteisesti vekaten, pyörittäen ja valssaten, kuin myös Kaitsun tyyliin jaakotuksella. Toimi sekin, Ursa kävi todennäköisesti vähän pienemmällä kurvilla, kello kertoisi mikä suoritustapa olisi nopein. Putkea Ursa ei kuitenkaan tsiigaillut, vaikka se olikin lähellä. Puomin jälkeistä kulmaa tehtiin paitsi koira vasemmalla sylikäännöllä + valssilla kuin myös koira oikealla pyörittäen ja toisen esteen takaa niistäen. Molemmat toimi.

Puomilla tehtiin tosi onnistuneita kontakteja, WAU! Muutamia toistoja ihan pelkkää ylösmenoa ja pelkkää alasmenoa. Tein myös vähän eri tavoilla. Jätin Ursan odottamaan ja menin itse n.1/3 puomia eteenpäin ja kutsuin Ursan tekemään kontaktin. Hyvin toimi sekin. Edelleen palkkasin puomin ohi. Saatiin monta hyvää puomitoistoa vauhdilla ja yksittäisenä esteenä. Tänään Aa oli vaikeampi, pari kertaa tuli juosten alas (otti siis kontaktialueen, mutta ei pysähtynyt 2on-2off). Hyvät treenit!

Uudessa hallissa.

2011-01-27T00:29:00.004+02:00

Ihan mieletöntä! :D Tänään (no eilen...26.1. keskiviikkona) kävin ensimmäistä kertaa treenaamassa JATin uudessa hallissa, JAT-tilassa Killerillä. Vähän epäuskoinen fiilis, kun menin sisälle, kaikkiala tuoksui ihan upouudelta - esteet tosin olivat ainakin suurelta osin vanhoja tuttuja. Ovi avautui hienosti soittamalla ja hallin kaikki 1800m2 oli meillä ihan privaattikäytössä, sillä muita treenaajia ei ollut. Mukana olivat Ursa ja Hippa, Luna ei ollut edes mukana, sillä se on juoksussa ja ulkona oli pakkasta rapiat 15, joten autossa odotellessakin olisi voinut tulla pian kylmä. En tiedä onko hallissa sisällä lämpömittaria, mutta siellä oli kyllä ihan selkeästi lämpimämpää kuin ulkona, päällystakin sai surutta heittää pois päältä. Lämmin tuli. Lämmitetty hallihan se ei varsinaisesti ainakaan tässä vaiheessa vielä ole, mutta varsin oli miellyttävä treenikokemus.

URSA

Rakensin Ursaa varten pienen 9 esteen sarjan, pätkä Hyvinkään yhdeltä kisaradalta vuoden alusta, joka jäi kaivelemaan.

Ursassa oli todella hienosti vauhtia, intoa ja napakkuutta. Treenasin kahdessa erässä. Ensin otin ihan vain lämmittelymielessä hyppyjä, takaakiertoja, whiskyleikkausta ym. kikkailua, tiukkoja käteen tuloja palkalla. Puomilla otettiin molemmin puolin kolme toistoa ylösmenolla ja sitten erikseen sama kolme toistoa per puoli alasmenolla. Naksutinta en käyttänyt (koska luulin, ettei se ollut mulla mukana, treenien jälkeen kuitenkin löysin sen - treeniliivin rintataskusta...). Oikein hienoja ja napakoita kaikki. Lisäksi otin kepit kerran kummankin puolen vauhdilla namikipolle. Ursa etenee kyllä namille tosi kovaa, sellaisen meiningin kun saisin vielä siirrettyä muutenkin keppien suorittamiseen. Päätös oli, että otan vain pari helppoa, mutta tosi hyvää ja vauhdikasta, jotta Ursalle jää himo päälle. Onneksi onnistuin pitämään itseni ja treeniahneuteni kurissa. :) Itellekin jäi himo päälle...

Toisessa treenierässä (kun olin väliin treenannut vähän Hippaa ja Ursa oli saanut malttaa hetken häkissä) päästiin radalle, meiningin makuun. Kisoissa kaivelemaan jäänyt kohta saatiin korjattua hyvin, mutta pari kertaa vienti 4-hypyn takaakiertoon epäonnistui. Malttia, vauhdin hidastus ja selkeä näyttö (kanttaus) takaakiertoon, onnistui oikein hyvin, vaikka oman hätiköintini takia Ursa tuli pari kertaa hypyn suoraan, minun kainaloni alta. Näyttö oli siis päällä, mutta oman kiireeni takia mulla ei ollut vain enää tilaa vahvistaa näyttöä liikkeellä. 5:lla toimi sekä sylkkäri (joka epäonnistui kisoissa, en saanut Ursaa silloin kääntymään edestäni, vaan jouduin pakottamaan ja ajauduin liian taakse ja kroppa jäi näyttämään väärälle esteelle), että valssi. Valssi on huomattavasti varmempi tapa, sillä pääsee koiran edelle, joten mahdollisuus virheelliseen kropan asentoon ja näyttöön pienenee huomattavasti. Kokeiltiin 3-4 kohtaa myös siten, että valssin kanssa Ursa 4-hypyn siivekkeen ympäri. Tälläkin konstilla kyllä onnistui, mutta vähän kökkö se oli, ei yhtään niin sujuvan oloinen kuin pitempää reittiä.

Lopuksi otettiin kertaalleen yksi tosi hyvä puomisuoritus. Onneksi taas maltti piti, etten ruvennut hinkkaamaan.

Olin tosi tyytyväinen näihin treeneihin. En pidä itseäni mitenkään erityisen hyvänä itsenäistreenaajana, mutta näemmä olen siinäkin kuin varkain petrannut. :) Vaikka kukaan ei ollut katsomassa sivusta, niin hyvin pysyin silti kärryillä siitä missä tein väärin ja miten se pitää korjata, jotta lopputulos olisi toivotunlainen. Hyvä me! :) Olen ilmoinen myös siitä, että en ahnehtinut ja jäänyt hinkkaamaan mitään, vaikka mieli olisikin tehnyt. Varmasti auttoi se, etten "vain mennyt treenaamaan", vaan istahdin ennen lähtöä keittiön pöydän ääreen ja mietin mitä olemme hallille menossa tekemään. Kirjasin jo valmiiksi ylös kuinka monta toistoa saan tehdä esim kepeillä ja puomilla. Auttoi kyllä varmasti osaltaan sitä, ettei mennyt överiksi.

HIPPA

Hippa ei ole vielä niin hyvin kiinni agilityssä, että laitoin tälle treenikerralle pienet tavoitteet. Otettaisiin pari kertaa ihan lyhyt putki muistutuksena, ensin kutsuna ja sitten yhtäaikaa namille/lelulle edeten. Lisäksi otettaisiin hyppyä samalla kaavalla kutsuna ensin ja sitten ohjattuna ja vielä muisteltaisiin vähän puomia. Yhdistettäisiin putki ja hyppy/hypyt, jos menee hyvin.

No, hyvin ei mennyt. Alku oli hyvinkin lupaava. Hippa jäi hienosti odottamaan ja tuli kutsulla iloisesti putken läpi. Samoin lähti innokkaasti ohjattuunkin mukaan. Vaan sen jälkeen Hippa keksi, että Ursa vinkui kentän laidalla ja neitokainen lähti hillumaan sinne suuntaan. Keskittyminen herpaantui ihan tosissaan, juoksenteli ees taas, ihmetteli uutta tilaa, eikä tullut luo. Ihme touhua. No, neiti hihnaan, muutama hyppy hihnassa ja sen jälkeen kertaalleen yritys saada Hippa tulemaan putken jälkeen vielä hypystä yli. Ei onnistunut. Hippa oli vähän (paljon...) muissa maailmoissa. Laitoin Hipan autoon odottamaan siksi ajaksi kun tein Ursan kanssa toista treeniosiota.

Ursan treenien päätteeksi hain vielä Hipan uudelleen yksikseen hallille. Päätin, että katsellaan vain vähän ympärillemme. Käveltiin hihnassa hallia ristiin rastiin, Hippa haisteli esteitä ja sai namia. Rentoutui vähän ja teki iloisesti Aan kummaltakin puolelta. Samoin lähti puomille kannustuksesta. Ihmetteli vähän Ursan hajuja esteellä. Otettiin vielä hyppyä pari kertaa hihnassa ja sitten päästin vapaaksi putkea varten. Keskittyi vähän paremmin, kuin ensimmäisellä yrityksellä. Varmaan se, ettei Ursa ollut hallissa vinkumassa auttoi asiaa paljon. Täytyy ainakin muutamaan otteeseen treenata Hippaa hallilla niin, ettei Ursa ole hallissa sisällä viemässä kiinnostusta.

Loppujen lopuksi ihan ok olo Hipankin esteillä käymisestä. Se tuntui muistavan kontaktien suoritustavan hyvin, ei pelännyt niitä (vaikka Aata meni vasta alkeiskurssin ihan viimeisillä kerroilla eikä ole pariin kuukauteen edes nähnyt esteitä) ja teksi sinänsä asioita oikein. Tämän pitikin kyllä olla vähän sellainen totuttelukerta Hipalle ja sellainen siitä kyllä sitten ihan tulikin.

Kaikkiaan oikein positiivinen ensikosketus upeaan halliimme! :D

Nollia pukkaa.

2010-12-12T14:11:00.003+02:00

URSA - JOAn AGILITYKISAT 6.12.2010, Kontiolahti
tuomari: Hannele Lummeranta

A-kisa, maxi3, tulos 0/-5,91, sij. 5./24 (nopeus 4,21m/s)
B-kisa, maxi3, tulos 0/-4,41, sij. 5./24 (nopeus 4,18m/s)

Käytiin itsenäisyyspäivänä puoliperinteisesti Joensuun tietämillä kisaamassa. Ollaan kolmena vuonna käyty näissä kisoissa. 2007 maxi2-luokan voitto, 2008 maxi3-luokassa hyppyradalta nolla ja yhden vuoden tauon jälkeen tänä vuonna 2010 tuplanolla. :) Vaikka yleensä tuntuu, että mitä kauemmas lähtee kisaamaan, sitä huonommin menee, niin meidän on ainakin tähän asti kannattanut käydä JOAn itsenäisyyspäivän kisoissa...

Radat olivat suhteellisen suoraviivaisia, nopeita ratoja, siksi vauhtikin on ollut huimaa. Olin yllättynyt, että päästiin reiluun 4m/s nopeuteen, vaan lujaa mentiin.

Ekaradalla oli aivan _kaameat_ alastulokontaktit sekä puomilla, että Aalla ja olinkin aivan varma, että tuloksemme olisi ollut 10. Ilmeisesti Ursa otti kuitenkin tuomarin silmään jollakin tassun osalla kontaktipinnat, joten selvittiin puhtaasti läpi. Erityisen tyytyväinen olen meidän loppusuoraan. Radan viimeiset 5-6 hyppyä olivat ihan vinksin vonksin, jokainen ihan vinkurassa edelliseen ja seuraavaan nähden. Jokainen hypättiin kuitenkin suoraan ja mikäli koiran sai sopivalle linjalle, niin suorituslinjastakin oli mahdollista saada suora. Moni koira hyppi nämä hypyt siksakaten, tuhlaten metrejä ja vauhtia. Meidän hyppysuora oli ihan optimaalinen. :) Otin radalla nimenomaan tavoitteekseni sen, että saisin Ursan suorittamaan tuon lopun hienosti. Vekkasin voimakkaasti 14-15 hyppyjen välissä ja linjasin Ursan hyppysuoralle. Toimi aivan loistavasti!

Tokaradan kontaktit olivat huomattavasti edellistä rataa paremmat. Pikkasen meinasi tulla kiire 4- ja 5-hyppyjen väliin persjätölle, vaan nipinnapin kerkesin ja rata oli oikein hyvä.

Näennäisen helppoja ratoja, joissa piti kyllä aika paljon katsoa niitä optimaalisimpia suorituslinjoja. Moni koirakko tuhlasi matkaa ja aikaa väärillä linjoilla ja jokunen otti siitä syystä hyllyjäkin, kun koirat luki rataa väärin.

--
Oikein hyvä lopetus tälle kisavuodelle. Tsekkasin pikaseen millainen kehitys meillä on tapahtunut edellisiin vuosiin nähden. Viime vuonna 2009 nollaprosenttimme oli 30,6% ja tänä vuonna 2010 olemme parantaneet reilusti, nollaprosenttimme oli 45,8%. Yliaikaisia ratoja teimme viime vuonna 38,9% ja tänä vuonna vain 12,5%. Hyllyprosentti oli vähän kasvanut edelliseen vuoteen, mutta muutenkaan hyllyttäminen ei ole meille mikään ykkösongelma.

Pari sujuvaa rataa Laukaasta.

2010-11-28T20:40:00.004+02:00

URSA - LAUKAn AGILITYKISAT 28.11.2010, Laukaa
tuomari: Johanna Wütrich

A-kisa, maxi3, tulos 0/-4,22, sij. 6./35 (nopeus 3,77m/s)
B-kisa, maxi3, tulos 5/-4,72, sij.xx./xx (nopeus 3,78m/s)

Varsin hyvät ja sujuvat radat olivat nämä, molemmat. Ekaradalta oli maaliin tullessa pieni epäilys, josko saatiin kontaktin alastulolta vitonen, mutta ei saatu. Hyvä, hyvä!

Toisen radan kontaktit olivat paremmat, huomiota saava seikka: juoksin puomin ohi suoraan ottaen etäisyyttä, Ursa otti kontaktipinnan kaikilla tassuilla, eikä hypähdystä tullut tähän ollenkaan. Virhe tuli kolmanneksi viimeiseltä aidalta, rima tuli alas. Aidalla piti kääntää aika tiukkaan putkelle, saattoi olla, että käänsin Ursaa riman päällä käskyttäen ja siksi tuli rima alas. Olisi vain pitänyt malttaa tässäkin...

Pakkasta oli tänäänkin, mutta muuten lämpimänä pysyminen oli eilistä helpompaa. Pakkasasteita oli muutama vähemmän kuin eilen (-12-16) siten, että ilta oli leudompi. Ei tuullut niinkuin eilen, joten ei ollut ihan niin raakaa. Ursa oli Haikan kisojen ajan kotona ja hain sen kakkosten ja kolmosten starttien välissä. Auto oli piuhassa ja sisätilanlämmitin pöhötti siten, että koiran tohti jättää paremmalla omatunnolla autoon odottelemaan.

Hyytävät kotikisat.

2010-11-28T00:02:00.003+02:00

URSA - JATin AGILITYKISAT 27.11.2010, Laukaa
tuomari: Johanna Nyberg

A-kisa, maxi3, tulos 0/-1,22, sij. 5./36 (nopeus 3,67m/s)
B-kisa, maxi3, tulos 5/-1,55, sij.7./xx (nopeus 3,68m/s)

Päivän ekarata oli oikein sujuva ja hyväfiiliksinen. Puomi oli vähän hidas, jostain syystä Ursa rupesi himmailemaan alastulo-osan puolessa välissä sen sijaan, että olisi tullut reippaasti alas asti. Myös kepeille mennessä matkaan tarttui aivan aavistuksenomainen ylimääräinen 'en-ole-ihan-siinä-missä-minun-pitäisi-olla' -olo. Treenikavereiden kommenteissa saatiin kyllä kehuja sujuvuudesta ja siitä, että ohjauslinjat olivat hyviä ja vauhti pysyi tasaisena kokoajan.

Tokarata oli myöskin varsin hyvä, pieniä epäsujuvuuksia lukuunottamatta. Tein alkuohjaukset vähän eritavalla kuin muut. Ursa oli 8:lle esteelle asti (tai tarkemmin ajatellen kyllä ihan kepeille (este 11) ) vasemmalla puolellani. Pussi siis päällejuoksuna. Se ei ollut niin hyvä tapa kuitenkaan, kuin mitä mietin, Ursa kerkesi haukahtaa kerran kysyvästi ja itse jouduin työntämään vähän liikaa, vaikka ihan edettiin kokoajan oikeaan suuntaan. Lopputuloksena radalta vitonen. Kepeille tultiin aivan avoimesta kulmasta ja tarkoitus oli tehdä se ohjattuna. Pääsin ihan hyvin irti Ursasta, joten ehdin ohjauskohtaan ihan hyvissä ajoin, vaan silti meni ohjattu pujottelu pipariksi. Vaikka ollaan tehty näitä kyllä joskus paljonkin, niin tarkemmin ajatellen, ollaan viimeksi käytetty tätä tyyliä treeneissä tai kisoissa viimeksi kesällä. Kaipa ne taidot oli vähän hukassa ja Ursa ymmällään. Jouduin korjaamaan kepeilletulon, josta virhe. Loppu ok. (Joskin 16-putkesta Ursaa 17-hypylle viedessäni kantapääni kävi pari senttiä puomin puolella, tunsin sen kantapääni alla. Mietin, että tästä joku tarkka tuomari olisi kyllä sakottanut, mutta tällä kertaa se meni silmien ohi ilmeisestikin.)

Kontaktit olivat hyviä tänään (eilen). Varsinkin viimeisen radan puomin ylösmeno oli juuri sellainen, kun toivon sen tulevaisuudessakin olevan. Aivan pieni pysähdys ja siitä reippaasti käskyllä etenemään.

Pakkasta oli 10-15 astetta siten, että se kiristyi iltaa kohti mennessä. Oma päivä oli tosi pitkä, kun ensin vein Haikkaa kakkosissa ja sen jälkeen Ursaa kolmosissa, niin kisapaikalla (Polleparkki, Laukaa) tuli oltua tuntikausia. Palelsi. Ursa oli mukana koko päivän, joten takuulla sekin oli jäässä. Koiran ja itseni lämpimänä pitäminen oli haastavaa. Lenkillä ja radalla kyllä veri rupesi kiertämään, mutta se jämähti aika pian, kun oli paikallaan. Huomiseksi on luvattu vielä hyytävämpää keliä, kun samalla paikalla on LAUKAn järjestämät kisat. Katsotaan miten selvitään haasteista.

Jaksaa, jaksaa!

2010-11-26T23:32:00.002+02:00

URSA - 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 25.11.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen

Päivi oli toivonut tällaista ilmeisistikin Janitan ja Jaakon treeniä, joka oli kyllä suhteellisen hurja... Ursan kanssa vielä sentään jotenkuten kerkeää, sääliksi käy nopeampien koirien ohjaajia (mutta ei niitä, joiden koirat hakee upeasti suljettuun keppikulmaan).

Alkuosa vielä oli aikalailla helppoa kauraa (4-putkeen vein väliin jäävän hypyn ulkokautta, moni layeroi tämän kohdan, mutta meille se on hankalampaa. Homma onnistui hyvin, Ursan kanssa mahtuu tekemään, se ei väistä ohjaajaa, joten kaarros oli kaikesta huolimatta tiukka putkella.) Vaikein kohta oli keritä kahdesta suorasta putkesta huolimatta koiran edelle ja ohjaamaan sitä pujotteluun. Ursalla tämäntyyppinen rata kyllä onnistuu, mutta kyllä se kovastikin paljon kerkesi kysyä toisen putken ja keppien alun välissä, jäihän siihen väliin pitkä kuljetus ja matkaa sellainen noin 10m. Poispäinkäännöt toimi 11-hypyllä ja kepeillä. Omalla hätiköimiselläni, kiirehtimiselläni sain aikaan sen, että ekakierroksella Ursa tiputti 6-hypyn riman sekä keppien jälkeisen 15-hypyn riman. Molemmissa kohdissa aavistuksen omainen maltti toisella kierroksella piti rimat ylhäällä.

Puomin kontaktit Ursa otti molemmilla kerroilla upeasti. Napakka ylösmeno, vaikka alla oli jo 15 muuta estettä, jotta kierroksetkin olivat kiitettävästi nousseet. Toisella kierroksella oma kunto ei meinannut enää kestää, joten koska oma vauhti oli jolkottelua, myös Ursa jolkotteli Täytyy muistaa, että Ursa tekee juuri niin paljon ja niin täysillä, kuin mitä itsekin teen. Eipäs siis löysäillä siellä rapakuntoinen ohjaaja, vaan lähdetään lenkille kartuttamaan huippukuntoa!

Aata otettiin itsenäisenä, hyvin toimii, kun itse pysyttelen rinnalla, kun Ursa suorittaa, etten heti ota hirveästi välimatkaa. Napakka iloinen "Alas-alas." ja kädellä näyttö, heilautus ohimennessä, niin alastulot olivat tosi hyviä. Yksittäisellä hypyllä otettiin saksalaista molempiin suuntiin, sekä treenattiin flippiä. Ursa lähtee tapansa mukaan näihin hyvin, mujtta omaa liikkumista pitää näiden toistojen mukana hakea.

Viimeiset syyskauden treenit, viimeiset Viherlandialla treenattavat treenit - ikinä. Ensi vuoden alusta päästään omaan halliin, ei tarvitse roudata esteitä, muuttaa 3kk välein paikasta toiseen tai kärsiä huonoista treenialustoista. Otti koville tuo Kukkiksen pehmeä hiekkapohja, pehmeys oli luokkaa beachvolleykenttä... Ainakin jalkalihaksia kehittyi (kai, ehkä, toivottavasti).

Kisatreenit, treenikisat.

2010-11-19T01:08:00.005+02:00

URSA - 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 18.11.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen

Jari laittoi treenin etukäteen sähköpostilla (kuten tapanaan on). Kyseessä oli jokin Virran Raunon Virossa tuomaroima pätkä, joka otettaisiin treeneissä kisanomaisesti läpi, jonka jälkeen hinkattaisiin heikot kohdat treenaten. Meidän tulos "kisaradalta" oli HYL.

Kisarataosuudella meidän meno tyssäsi keppien jälkeen hylkyyn, kun Ursa bongasi 3-hypyn. Jatkettiin muuten rata loppuun ihan ok meiningillä.

Treeniosuudessa sain tuon hyllytyskohdan kyllä samantien haltuun, Ursaa piti vain vähän enemmän sitoa keppien jälkeen, jolloin vekki putkeen toimi oikein hyvin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin kaikkein eniten 14-hyppy. Ursa on erittäin hyppyvarma, mutta jostain syystä tämä rima tippui useasti treeniä tehdessä. Jonkun verran vaikutti se, jos itse olin liian lähellä hyppyä, mutta sekään ei tuntunut olevan ihan 100% varma syy riman tiputuksiin. Rima tippui vaikka oma ohjaus oli ihan kunnossakin. Lopulta päädyttiin, että todennäköisesti, koska Viherlandian tämän hetkinen pohja on hyvin hyvin pehmeä, pohja luisti Ursan tassujen alla niin, ettei se saanut sopivaa ponnistusvoimaa joka kerralla alleen.

Ei mitään superupeaa fiilistä tämän päivän treeneistä, sellaista perus-settiä....

ITSENÄINEN OSUUS

Itsenäisenä otin lähinnä keppejä namikipolle, sekä hyppyytin vapaana olevia rengasta ja muuria sekä otin keinun pariin kertaan. Mitään tekniikkapätkääkään en jaksanut rakentaa. Iltavuoro töissä oli puristanut mehut.

Irtoamista, layerointia, takaakiertoja, saksalainen...

2010-11-11T22:11:00.005+02:00

URSA - 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 11.11.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen

Menin vajaa viikko sitten lupaamaan, että olen valmis tekemään kehittymisemme eten mm. sen, että rupean pitämään treenipäiväkirjaa tiuhemmin mitä ihan viime aikoina on tullut tehtyä... Sanoista tekoihin.

Treenattiin Ursan kanssa ihan porukan loppupäässä, joten otettiin alkuun itsenäistä treeniä. Hyppyneliötä ja putkea fiilispohjalta; vauhtia ja ulkokulmia, välistävetoja, takaakiertoja, treenattiin saksalaista, vekkausta, työntöä jne. Ei onkkelmia.

Lisäksi käytiin tekemässä puomia ja keppejä, molempiin pyrin hakemaan innokkuutta ja vauhtia. Ursa on nyt syksyn aikana hiffannut suhteellisen hyvin ylösmenon pysäytyksen ja tekee sitä välillä melkoisen napakastikin. Olen saanut liikkeenkin mukaan tähän eli mun ei tarvitse pysähtyä, että Ursa pysähtyisi, vaan Ursa pystyy jo jäämään kontaktille, vaikka itse jatkan eteenpäin. Otettiin muutamia pelkkiä ylösmenoja ja muutamia siten, että sai jatkaa loppuun asti namipalkalle.

Keppejä otin muutaman toiston namikipolle, hommaan tulee kyllä namin kanssa enepi vauhtia kuin ilman sitä.

OHJATTU TREENI

Harjoitus oli ihan kiva, mutta ei aiheuttanut meille mitään suurempaa haastetta - onnistuttiin siis varsin hienosti. :) Ekayrittämällä loppuun asti.

Ekakerralla otin kyllä ehkä piirun verran liikaa etumatkaa, joten putkelle ei tullut sellaista irtoamista kuin ilmeisesti oli tarkoitus, samoin pingoin vähän liian nopsaan 5- ja 6-hyppyjen väliin, mun liike loppui ja esteiden välistä ja takaakierrosta 6-hypyllä tuli vähän hitaahko. Puomin pysäytykset oikein mallikelpoiset, 8-hyppy onnistui pienellä vedolla hyvin, tiukalla kurvilla, samoin takaakierto siivekkeen ympäri 10-hypyllä onnistui. 12-hypylle saksalainen, pöydästä Ursa meinasi melkein tulla yli, mutta pysyi silti hyvin pöydällä.

Oikein hyvä suoritus jo tuo ensimmäinenkin, mutta viilattiin sitä lähinnä siten, että lähdin ihan samaan aikaan Ursan kanssa, lyhensin askelta niin, että Ursa pääsi irtoamaan putkeen enkä kiirehtinyt 6-hypylle. Ursalla (ja mulla) oli hyvä draivi päällä, joten se ei pysähtynyt puomin alastulolla (ylösmeno oli oikein napakka), en kuitenkaan viittinyt hinkata sitä, kun palkkasin mielummin innokkaasta menosta.

Otettiin irrallisena pariin kertaan pelkkä hyppy-pöytä-hyppy, jotta varmuus pöydälle menoon ja sinne jäämiseen kasvoi ja sitten vielä kolmas kerta. Jokaisella kerralla selvittiin sujuvasti maaliin, viimeisellä kierroksella tippui 10-hypyn rima. Ursa hyppää mielettömän tiukasti, joten vaara riman tiputuksiin tällaisissa kohdissa kasvaa, mutta pääosin Ursahan on aivan mielettömän hyppyvarma. Otettiin tässä kuitenkin muutama hyppytoisto erilaisilla tyyleillä, pitää itse vain väistää sivuetäisyydellä, niin Ursakin hyppää tilavammin.

Oikein onnistuneet treenit.

Halittavuustesti.

2010-09-07T22:26:00.005+03:00

"JEI, ihmisiä, rapsutuksia, ihasteluja - haleja!"
Niinhän se oli...
...vai eikö sittenkään...

Huomasin JATin järjestävän agilityn alkeiskurssin nyt syyskaudella ja ilmoittauduin innokkaasti mukaan Hali-Hipan kanssa. Kurssille päästäkseen pitää suoritua hyväksyttävästi hallittavuustestistä, jossa testataan lähinnä koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä ja kontaktia. Testi oli tänään. Hippa osoittautui oikein halittavaksi ja hallittavaksi.

Osioita oli kolme. Haastattelu ja temppu/leikkiminen, koirakuja sekä paikallaolo ja luoksetulo. Haastattelijana oli Laura ja koska hän on Hippaa nähnyt ja seurannut jo aikaisemmin, niin lähinnä aihepiiri käsitteli viime viikonlopun piirimestaruuksia kuin mitään olennaisempaa. :) Koirakujassa Hippa ei ollut järin kiinnostunut toisista koirista, katseli vähän, mutta ei tempoillut niitä kohti, välillä tsiigaili minuakin, mutta mitään tokoseuraamista tässä ei vaadittukaan. Paikallaolo osiota mietin eniten, että miten mahdetaan suoriutua, mutta hyvin malttoi Hippa tapottaa odottamassa. Ensimmäisellä liikahduksellani siitä pois päin se meinasi lähteä matkaan, mutta jäi kyllä käskystä odottamaan. Noin 5m etäisyys koiraan, muutaman sekunnin odotus ja koira tykö. Hippa ampaisi laukalla luokse.

Eihän nämä osiot vaikeita ole, lähinnä pyrkimyksenä on karsia ne kaikkein hallitsemattomimmat ja/tai aggressiiviset koirat pois alkeiskurssilta. Torstaina on luvassa teoriaosuus ja ens viikolla pitäisi päästä tosi toimiin. Kivaa! :D

Myös Noita-sisko oli hallittavuustestissä, läpäisi sen ja pääsi alkeiskurssille. Varsin kiva päästä seuraaman läheltä myös siskoplikan edistymistä. :)

Persjättöjä Akin kurssilla.

2010-06-12T22:23:00.007+03:00

AGIKURSSI KÖHNIÖLLÄ 11.6.2010
kouluttaja Aki Korhonen

Eilen perjantaina oltiin JATin järjestämällä, ensisijaisesti KILPA-ryhmälle suunnatulla agikurssilla Köhniön urheilukentällä, kouluttajana Aki Korhonen LAUKAsta. Pilvi-tihku-sateisessa säässä reenailtiin hyppyradalla. Ollaan joskus aikaisemmin, puolisentoista vuotta sitten, osallistuttu Ursan kanssa Akin kurssille Viherlandialla ja siitä jäi mieleen varsin positiivis-sävytteiset tuntumat. Aki koulii rauhallisesti ja asiallisesti, eikä aliarvosta ketään, vaan paneutuu koulutettaviin rodusta tai aikaisemmista taidoista riippumatta.

Rata oli suht simppeli, toki siellä oli vaikeitakin paikkoja joukossa, mutta ainakin itse tykkäsin siitä, että radalla pääsi myös onnistumaan, eikä se ollut vain ja ainoastaan tiukkaa pyöritystä. Tämän päivän ahaa-elämys liittyi meidän osalta taasen persjättöihin (joita vissiin pitäisi kutsua virallisemmin sokkoleikkauksiksi tai tuttavallisemmin sokkareiksi). Olen nyt tämän kevään/kesän aikana ottanut repertuaariin pesjätöt (ks. blogiteksti Reippaat KILPA-treenit.) ja huomannut, että ne oikeasti toimii meillä. Paitsi, että olen treeneissä ruvennut viljelemään perjättöjä, olen jo useassa kisassakin uskaltautunut lähteä persjätöille Ursan kanssa - onnistunein ja vauhdikkain lopputuloksin. :)

Tällä radalla persjättöjä viljelin kohtiin 3-4, 13-14 ja 17-18 (jossa kohdassa kyllä valssikin toimii oikein hyvin). Tietysti erityisesti nuo kaksi ensin mainittua paikkaa on itselle automaattisia valssin paikkoja, mutta huomasimpa Akin ohjeistuksessa, että persjättö toimii tällaisissa tiukoissakin kääntöpaikoissa oikein loistavasti. Oppiipa tässä pikkuhiljaa näkemään miten ja millaisissa paikoissa persjättöjä voi käyttää. Jokatapauksessa kyseessä on ohjaus, joka sopii meille ja jonka treenaamista olen pelännyt vähän turhan kauan. Aika lienee sen osalta tälle vuodelle 2010 kypsä ja varmaan ennen vuoden loppumista harjaannutaan tässä vielä lisää.

Muutamia muistamisen paikkoja. 3-4 persjättö, jo kakkoshypyllä voi kropan kääntää selin koiraan ja ottaa ohjaavaksi kädeksi oikean käden. Tämä tuntui aluksi aika hurjalta, mutta loppujen lopuksi, kun ohjaajan liike ja jalat suuntaavat kokoajan eteenpän, ei koiralle tullut yhtään epäselväksi se, että hyppy kolme mennään takaa, eikä tulla ohjaajan luokse hyppyjen välistä, kuten alkujaan oletin käyvän. Onpa silti sellainen paikka, etten tiedä olisinko kisoissa äkkiseltään valinnut kyseisenlaista ohjausta, mutta toimihan tuo.

Malttia odottaa koiraa silloin, kun se on tulossa 5-putkesta ja se pitää saada 6-hypyn taakse. 7-hypylle taas pitää antaa koiralle hyvin tilaa, ettei omalla kropallaan työnnä koiraa takaakiertoon. Koira kiertää siivekkeen ulkokautta. Toinen ohjaustapa, joka tuntui suhtkoht omalta, mutta joka jäi kokeilematta oli se, että koira 6-hypyn takaakiertoon, persjättö ja oma kroppa suuntaa 6- ja 7-hyppyjen siivekkeiden väliin, koira oikealla kädellä yli ja vasemmalla vastaan, matka jatkuu. Tässä ohjauksessa koira hyppää automaattisesti optimaalisemmasta kulmasta hypylle 9 kohti putkea 10. Tuossa siivekkeen ulkokautta kierrättämistyylissä koira pitää saada 9-hypyllä hyppäämään jo kohti putkea. Tähän kohti sylivekki (jota termiä Aki ei käyttänyt, mutta jonka ohjauksen tajusin juuri sylivekiksi, kun mietin miten asian ilmaisen) eli mennään itse 9-hypyn suoritussuuntapuolelle ja omalla kropalla tönästään koira vekkaamaan oikein hypylle. Tästä oma liike jatkuu peruuttamalla pois ja koira esimerkiksi valssilla putkeen.

Ohjaaja pinkoo putken ulkokautta, 11-hypyllä toimi meillä kaikkein parhaiten saksalainen ja tämän rataantutustumisessa myös omakseni ajattelin (eli jos olisi kisatilanne, käyttäisin saksalaista), mutta testattiin myös tätä kohtaa persjättömäisin tavoin. Termistö aiheutti kiistaa, Aki käytti termiä japanilainen, joka meidän treenaajien mieleen näytti enemmänkin pakkopersjätöltä tai pakkosokkarilta, japanilaiseksi ollaan opittu ihan toisenlainen kuvio (tämä on tämän termiviidakon kääntöpuoli, kun mitään yhtenäistä ei kuitenkaan ole, itäsuomalaiset (Vitikainen) on opettanut oman tapansa (joka on valunut JATtilaisille) ja eteläsuomalaiset omansa (joka oli Akilla tiedossa), nooo, mitäpä tuosta...). Jokatapauksessa koira putkesta oikeaan käteen, hypyn kohdalla vaihto selän takaa vasempaan käteen, jolla koira hypystä yli. Vauhdissa, radan yhteydessä toimi hienosti, mutta yksittäisenä juttuna, kun miettimällä mietin, ei meinannut onnistua millään, tahdoin kokoajan olla liian ajoissa, jolloin Ursa hyppäsi 11-hypyn loogisesti suoraan tai vastaavasti ampaisi putkesta suoraan toiseen putkeen, jos kroppa jäi auki sinne suuntaan ja välimatkaa koiraan oli liikaa. Malttia ottaa koira putken suulta mukaan, hallittu kuljetus ja käden vaihto hypyn kohdalla/jälkeen.

Tämä kohta 11-14 oli varmaankin radan vaikein kohta, ihmeellistä pyöritystä sinne tänne. Parhaiten onnistui yhdistelmällä: 11, saksalainen - 12, siivekkeen ympäri pyöritys & selän takaa oikeaan käteen (jaakotus) - 13, siivekken takaa kierrätys & persjättö & kevyt vekkaus - 14, hyppy kohti keppejä. Tiukkana näissä pyörityksissä saa olla, että koira pysyy hallussa, ei sinkoa minnekään tai toisaalta jää selän taakse ja pääse yllättämään sillä, että ohjautuisi esteille vääristä suunnista. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että tajusin jotain 12-hypyllä. Kun menee itse suoritussuuntapuolelle, pystyy omalla kropallaan ohjaamaan koiran hyppylinjan oikein kohti 13-hyppyä.

Loppuosa radasta olikin vauhdikasta kiitämistä ilman ihmeellisyyksiä. Persjättö toimi meillä kohdassa 17-18, joskin tehtiin tätä myös valssilla ja sekin kävi meille hyvin. Pitää vain ajatella väkisin noita persjättöjä joka kohtaan, että tulee tietoisesti treenattua niitä (valsseja tulee tahtomattaankin väännettyä muutenkin). Koska Ursa ei ole kovin irtoava tapaus, se piti saattaa aika pitkälle 22-hypyllä. Tässä kohdassa ei oletuksesta huolimatta tullut kuitenkaan liian kiire, vaan kerkesin ohjaamaan suoran putken jälkeisen hypyn hyvin, kunhan pistelin töppöstä toisen eteen. Koira kuitenkin käy aika kaukana 22-hypyn kohdalla suhteessa ohjaajan linjaan.

24:lle suunnittelin alunperin valssin, jolla ohjaten putkeen. Tämä meni vauhdin kanssa kuitenkin pitkäksi ja vähän kököksi. Akin ohjein otettiin tämä kohta jaakotuksella - sehän toimi! Pitää vain muistaa, että oma liike ei kohdistu jaakotuksessa putken suuntaisesti vaan kohtisuoraan takaisinpäin, samaan suuntaan suoran putken kanssa. Jos tässä kohti oma napa rupeaa näyttää 25-putken suuta kohti, ampaisee koira helposti väärään päähän putkea. Toimi kyllä kaikilla kerroilla meillä, eikä Ursa ampuillut vääriin päihin. Pikkuisen arveluttavaa kyllä oli ja taasen oli sellainen ohjaustyyli, etten tiedä josko olisin kisoissa moiselle uskaltanut lähteä, pysytellyt todennäköisesti siinä (näennäisesti?) turvallisemmassa valssiratkaisussa. Kiva kuitenkin hoksata, että uudet jutut toimii, josko joskus uskaltautuisi viljelemään niitä kisoissakin (ja jos tosiaan aion saada sitä nopeuttamme viilattua aina vain, niin pakkohan se on ryhtyä näille "riskiohjauksille" kisoissakin).

26-28 ihan simppelisti koiraa vasemmalla puolella ohjaten. 27 hypyllä annettava tilaa koiralle, että se mahtuu suorituslinjalle kohti 28-hyppyä. Tehtiin tämä myös whiskyleikkauksella. Osin olin tätä ajatellut rataantutustumisessakin, muttei ollut meidän osalla se ykkösvaihtoehto. Akin pyynnöstä tehtiin myös whiskyllä ja hyvinhän se niinkin toimi - mikäpä ei Ursan kanssa toimisi! :D (Ursa on kyllä siitä upea, että se ohjautuu ihan kaikenlaisilla ohjauksilla epäröimättä. Sille tuntuu toimivan melkein mikä vain, mitä vain keksitään kokeilla. Mahtava juttu!)

Pidettiin säätöjen jälkeen taukoa. Erityisesti kun oltiin viilattu hyppyä 11 sen pakkosokkarin kanssa. Muut ryhmässämme suoriutuivat vuoroistaan, jonka jälkeen otettiin vielä Ursan kanssa koko rata. Kokeilin kakkos-session alkuun 11-hyppyä saksalaisella ja koska se toimi mainiosti, niin päätin iskeä sen kokoradan ratasuoritukseemme.

Käskytin Ursan istumaan lähtöön jä päätin: "Nyt tehdään 0-rata." - ja niin myös tehtiin. :D Hieno rata kaikkinensa, oma flunssan jälkimaininki sekä ylipitkä rata, jossa käytössä meille vieraampia juttuja veroitti pienen osansa draivista, siitä raivosta millä tiedän kykenevämme suorittamaan rataa, mutta ilman valittamista silti maalissa. Upeasti suoritettiin ja Ursa eteni todella innokkaasti, kuuliaisesti ja sujuvasti rataa. Oli neiti Uu-Uu palkkansa ansainnut.

Nostan korkealle sellaiset kommentit mitä sain radan päätteeksi taitavilta ja arvostamiltani kouluttajilta sekä ohjaajilta Päivikki ja Tanja, jotka ylistivät viimeisen ratasuorituksemme olleen oikein hyvän ja sujuvan, sellaisen, etten missään vaiheessa ollut koiran tiellä vaan aina oikeassa paikassa ja ohjaamassa oikeaan suuntaan. Kiva juttu. Eipä itselläkään kieltämättä radalla ollut yhtään räpiköinti- ja säätämisolotila. Loistavaa Ursa!!! :D

Kintut hapoilla ja kurkku tulessa.

2010-04-14T18:06:00.001+03:00

URSA - KILPA-RYHMÄN YHTEISTREENIT 12.4.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen

Maanantaina treenattiin KILPA-ryhmän kesken. Jari oli ideoinut B-maajoukkueleirin tiimoilta siellä esillä olleen treenin ja myös toimi vetäjänä meille muille.

Ratahan suorastaan seisautti veret paitsi silloin, kun katsoin sitä ratapiirustuksena (Jari laittoi etukäteen piirustuksen sähköpostina porukoille) sekä silloin, kun rakennettiin rataa paikan päälle. Pahin kohta - ja samalla koko radan juju - oli kaksi peräkkäin, metrin välein, laitettua suoraa putkea, joiden välistä koira piti saada kolmeen kertaan kääntymään tiukasti muille esteille, vain yhdessä kohtaa oli toiveissa keritä nappaamaan koira mukaan putken suulta. Teemana siis putkijarrutukset. Melkein tuntui mahdottomalta koko systeemi, kun ohjauskuvioita lähti suunnittelemaan koiraa varten. Miten tämän VOI suorittaa läpi!?

Eipä siinä, oikein hienostihan meillä meni. :D Mitä nyt ohjaajan kurkku oli tulessa ja huusi mammamiiaa, kun radalta päästiin. Vaikea, ylipitkä rata (27 estettä) upottavalla maneesipurupohjalla veti kyllä jalat hapoille ja hengen tiukille. Toisaalta oli myös hauska tehdä rankkaa treeniä, vaikka kunto loppuikin ihan täysin, minkä sille, kun "E-i v-a-i-n j-a-k-s-a j-u-o-s-t-a e-n-ä-ä." ...

Taas sai hämmästyä siitä, mien tavattoman TAITAVA Ursa on. Ekayritys meni kolmannella esteellä mönkään, kun valssasin okserin jälkeen jotenkin liian kauas ja vedin Ursan pois linjalta, kolmannen esteen ohi. Toka yritys kantoi sitten jo suoraan esteelle 27 saakka.... ;) Ursa kulkee ja ohjautuu niin upeasti vaikeissakin paikoissa, se hakee keppikulmat hienosti ja suoritti näissä treeneissä kontaktitkin tosi hienosti. Erityiskiitosta nyt puomin ylösmenoilla, joissa se pysähtyi kivasti, vaikka kierrokset oli kyllä aika koholla, pikkuisen se himmaili alastulolla ja kerran tuli Aan alas pysähtymättä - joskin otti kyllä kontaktialueen sääntöjen mukaisesti. Ursan pystyy niin hienosti lähettämään hypyille ja uskomaan siihen, että se handlaa ne, jotta itse saa etäisyyttä, pinkomaan edelle. Viimeisen puomin ylityksen jälkeen lähetys hypyille ja itse ripeästi persjätölle, kyllä tulee Ursaan liikettä, kun itse kuljen edellä ja saadaan aikaan kunnon takaa-ajotilanne.

Putkijarrutukset toimi kivasti. Ennen putkeen menoa tiukka "Ursa.", pienenpieni pysähdys ja kokoajan putkea suorittaessa ääntä. Kyllä se sieltä kääntyi, välistä, joka kerta. :) Upeaa! Vaikka oli kartturi ihan poikki treenin jälkeen, kahden ja puolen ratakierroksen jälkeen, niin, ettei ääni meinannut kulkea, niin hyvä fiilishän tuosta treenistä tuli.

Ainoa ongelmakohta oli keinun jälkeiset pari hyppyä muurille asti. Suunnittelin ohjauskuviot siten, että tekisin valssin hypyn 17 ja muurin 18 väliin, ripeä eteneminen 20 hypylle ja vastaanotto valssilla esteen oikean puoleisen siivekkeen takaa. Ekakerralla jäi pienestä kiinni, en kerinnyt valssille muuria varten, vaan tein kohdan improvisoiden takaaleikkauksella ja jatkoin radan loppuun. Tokakerralla pääsin valssille, mutta käänsin liian äkisti, jolloin Ursa kuuliaisena koirana ei hypännyt 17-hyppyä vaan kääntyi siltä pois, kolmas kerta toden sanoi, rohkeasti siirryin pois keinun tyköä ja kerkesin hyvin valssille. Ursa teki hienoja tiukkoja käännöksiä, ei voi valittaa. :)

Ursunen on ihan loistava agilityhirmu! :D

TUPLANOLLA Pieksämäeltä!!

2010-04-10T23:48:00.007+03:00

HIPHURAA!!!!! :D

Käytiin tänään kisaamassa Pieksämäellä, turhaan ei paikanpäälle vaivauduttu. Päivän saldo on TUPLANOLLA!

Mietiskelin ajomatkalla mitkä olisi tälle päivää tavoitteena ja päädyin siihen, että pyrin itse toimimaan oikein kontakteilla, rauhoittua, toimia hätiköimättä sekä pitää kaikkiaan yllä hyvää ja rentoa suorittamisfiilistä läpi radan - mahdollisista epäonnistumisista huolimatta. Hyvin toimi strategiat. Kontaktivirheitä ei otettu, vaikka tokaradalla puomin alastulolla en tehnytkään ihan sitä mitä piti, eikä sitten Ursakaan. Oikeaoppisesti ja sääntöjen mukaisesti se kontaktin otti, mutta ei pysähtynyt, kuten on opetettu, vaan hidasti ja pikkuisen hypähti lopuksi. Tuo ei kuitenkaan onnistunut romuttamaan päivän loistavan hyvää fiilistä. :)

Nybergin Johannan tämän päiväiset radat olivat kivoja (tottakai ne oli kivoja, kun onnistuttiin...) ja ihanneajat inhimillisiä. Ursa eteni reippaasti ja varmasti ja uskaltaisin väittää, että meillä molemmilla oli Kivaa. Itse ainakin odotin malttamattomana kisaamista, kun edellisistä riennoista on vierähtänyt jo aikaa. Erityisesti toiselle radalle mennessä suorastaan puhkuin intoa.

Ekarata oli helpompi, siinä ei pahemmin ollut hankalia paikkoja, Ursa-parka vain kävi tokahypyn jälkeen kanveesissa, sillä ilmeisesti petti etujalka vähän alta, possunokka aurasi maata ja meininki jatkui riemukkasti turpa purussa. Tämä lassevirénmäinen kaatuminen ei ilokseni syönyt aikaa niin, etteikö oltaisi ihanneaikaan päästy (olympiavoittajia meistä ei kuitenkaan tullut... Kuten ei silloinkaan, kun viimeksi olemme Uun kanssa kompuroineet, viime vuoden SM-kisoissa, sillä kertaa Lasse Viréniä leikki ohjaaja...). Etenemisnopeus A-radalla varsin kiva 3,85m/s.

Toisella, B-radalla oli jo vaikeitakin paikkoja. Erityisen haastava sekä kentän laidalla minien ja medien menoa pällistellessä, että rataantutustumisessa oli puomin ja pussin väliin jäävä kolmen hyppyesteen (aita-aita-muuri) muodostelma, joka sisälsi vaikeita hyppykulmia, oikeaa ajoitusta, ansojen (Aa) väistelyä sekä ripeää koiran hyppylinjan tieltä livatamista. Tämä kohta söi meiltä radalla pikkuisen aikaa, koska päätin, että otetaan se keskittyen ja hätiköimättä, Aalle karkaamista en olisi halunnut jälkikäteen kirota. Saatiin kohdasta kuitenkin kohtalaisen sujuva, johon on tyytyminen. Vaikeahko keppikulma radan loppupuoliskolla selvitettiin hyvin (en ohjannjut pujottelua, vaan Ursa haki itse kulmaan) ja suoriuduttiin iloisesti kiljahdellen maaliin etenemisnopeudella 3,81m/s.

A-kisa, tulos 0/-4,42, sij. 9./37
B-kisa, tulos 0/-3,54, sij.7./38

Aivan mahtavaa ja helpottavaa. Tällä hetkellä SM-nollia puuttuu enää yksi agiradalta - eiköhän me se saada kerättyä ennen Vantaan Tikkurilassa järjestettäviä SM-kisoja (18.-20.6.). Tsekkailin kisalistaa ja tarkoituksena olisi osallistua seuraavaksi JATin äitienpäiväkisoihin 9.5. (2 starttia), seuraavana viikonloppuna niinikään kotikisoihin 16.5. (3 starttia) ja sitten vielä ajella Varkauteen 29.5. (3 starttia).

Juoksutauon jälkeen.

2010-03-28T22:04:00.005+03:00

URSA - 2.-3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 28.3.2010
kouluttaja: Heidi Turunen

Ursa on ollut juoksutauolla ja nyt päästiin pitkästä aikaa reenailemaan, ensimmäistä kertaa tälle kevätkaudelle (lukuunottamatta KILPA-ryhmän yhteistreenejä "silloin joskus").

Heidi veti treenit ja meille ei radassa ollut mitään ihmeellistä. Kepeille tulo oli haastavahko, malttia peliin, niin eipä siinä. Keppien jälkeen putkelle tein persjätön, ensimmäisellä kerralla sekä minä hukkasin Ursan, että Ursa hukkasi minut. :) Ursa harhautui kiertämään putken ulkopuolelle ja itse mietin miten persjätöt tähän pitäisikään tehdä. Persjättöjä pitää oikeasti ruveta viljelemään, vaikka itse saa miettiä tosissaan mitä tehdä (ainakin vielä), niin Ursalle ja vauhdilleen ne tuntuu sopivan.

Putken jälkeinen hyppy otettiin Heidin suunnitteleman alkuperäissuunnitelman mukaisesti pakkovalssilla, mutta halusin kokeilla tuohon kohtaan myös saksalaista - mikä sekin sujui ja toimi oikein hyvin tuossa. 7-hypyllä vähän haltuunottoa, ettei Aa houkuta. Lopussa ei ongelmia. Veto putkeen ja pieni maltti, suoritetaan putken jälkeisen "suoran" hypyt samaa matkaa, ettei eka mene koiralta ohi, kun ampaisee vauhdilla putkesta. 15-16 hyppyjen väliin persjättö. Ursa suoritti kyllä ihan oikein, vaikka juoksin sen vasemmalla puolellakin, mutta pikkuisen meni päällejuoksuksi, kun se haki 16-hypyn jälkeen mun tykö.

Pöhkösti Aan kontakti tuotti nyt ropleemia, liekö tauko vaikuttanut. Ei se virhetä tehnyt, mutta ei pysähtynytkään omatoimisesti. Koska radassa ei meille ollut niin paljon hinkattavaa, otettiin vielä parin hypyn takaa Aata muutamia toistoja niin, että käskytän Ursaa, mutta en katso yhtään suorittaako se vai ei. Heidi sitten kommentoi Ursan tekosia ja käskytti vapauttamaan. Vähän ihmeissään oli neitikoira, mutta kyllä se vähän rupesi lopulta tajuamaan. Kyllähän se kontaktien suoritustavan tietää, ei vain millään aina malttaisi....

Itsenäinen treeni meni ensin säätämiseksi, kun otettiin sitä ennen varsinaista treeniä. Tauko tuntui itsessänikin, ohjasin miten sattuu, harhauduin ihan vääriin kohtiin esteiden suhteen, haparoin valssissa jne. Tosi iloista ja irtoavaa menoa saatiin aikaan kuitenkin - lopulta. :)

Rosentteja.

2010-03-06T10:35:00.002+02:00

Pikkuisen järkytyin, laskeskelin Ursan tuloksia. Kolmosluokassa kaudella 2008-2009 (SM-kisoista SM-kisoihin) Ursa teki 17 puhdasta rataa, joista kaksi meni yliajalle, siis 15/17 ihanneaikanollaa. Tällä kaudella 2009-2010 (joka on siis kesken vielä) Ursa on tehnyt yhteensä 13 puhdasta rataa, joista kahdeksan on mennyt yliajalle, siis 5/13 ihanneaikanollaa.

Vaikea uskoa, että Ursan vauhti olisi hiipunut keskimäärin noin paljon, päinvastoin, koska töitä olemme vauhdin eteen tehneet. Ahdistus näistä nykykisojen tiukoista ajoista. Tietysti riippuu paljon tuomaristakin, mutta sen verran pitäisi nuissakin olla otosta, että suuntaan pääsee.

Koska innostuin laskeskelemaan, niin alla vähän prosenttiosuuksia. Onnistumisprosentti tuloksen saamiseksi on kasvanut, mutta ihanneaikaanpääsemisprosentit ovat rajusti romahtaneet. Hmmm... (Saapa nähdä kerkeääkö kaula viime vuoteen tasoittua kunhan päästään tämän kauden 2009-2010 loppuun.)

2008-2009
39 kisaa, 29 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 10, 17 ratavirheetöntä, 15 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 74,4%
2. tuloksista yliaikaisia 34,5%
3. tuloksista ratavirheettömiä 58,6%
4. tuloksista puhtaita nollia 51,7%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 88,2%

2009-2010 (kausi kesken)
29 kisaa, 25 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 13, 13 ratavirheetöntä, 5 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 86,2%
2. tuloksista yliaikaisia 52%
3. tuloksista ratavirheettömiä 52%
4. tuloksista puhtaita nollia 20%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 38,5%

Pakko oli verrata myös 1. ja 2.lk suorituksiin...

1.lk
17 kisaa, 12 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 5, 4 ratavirheetöntä, 3 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 70,6%
2. tuloksista yliaikaisia 41,7%
3. tuloksista ratavirheettömiä 33,3%
4. tuloksista puhtaita nollia 25%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 75%

2.lk
11 kisaa, 8 tulosta, kaikista tuloksista yliaikaisia 0, 6 ratavirheetöntä, 6 puhdasta nollaa
1. kisoista tuloksia 72,7%
2. tuloksista yliaikaisia 0%
3. tuloksista ratavirheettömiä 75%
4. tuloksista puhtaita nollia 75%
5. ratavirheettömistä ihanneaikaisia nollia 100%

Ja näihin tällaisiinhan ei pitäisi missään nimessä jäädä kiinni, vaan jatkaa positiivisella asenteella kisaamista.

Reippaat KILPA-treenit.

2010-03-02T08:13:00.018+02:00

URSA - KILPA-RYHMÄN YHTEISTREENIT 1.3.2010
kouluttaja: kaikki ja ei kukaan, Jari kommentoi meitä

Eilen oli KILPA-ryhmän ensimmäiset yhteistreenit, koostauduttiin Polleparkkiin maanantai-iltana klo 20.00 treenailemaan. Paikalla oli 9 koirakkoa ja Minnan ehdotuksesta tehtiin rataa, joka oli bongattu Väyrysen Minnan blogista. Siellä myös selostus siitä, miten olivat Vitikaisen Tiian ohjeistamana rataa suorittaneet.

Meillä pätkä loppui 23-esteeseen, tuota viimeistä (24) putkea ei radalle roudattu ollenkaan. Pääosin tehtiin siten, miten blogissa on selitetty, mutta omin maustein.

Nämä tällaiset treenit, jotka ovat varsinaisesti kouluttajattomia osin ahdistavat itseä, kun kukaan ei ole "määrätty" pitämään silmällä ketään, niin pelko on persiissä, että, jos systeemit menee läskiksi, niin kukaan ei ole pelastamassa tilanteesta, purkamassa lukkoja niin, etten erehdy tekemään samoja mokia uudelleen ja uudelleen, ymmärtämättä mitä omassa ohjauksessa pitää muuttaa. Minna oli hyvin laittanut ennen treenejä porukalle viestiä siitä, millaista rataa mennään tekemään, joten sai hyvin oleennuttua tekemiseen ja opeteltua rataa mielessä jo ennen treeneihin lähtöä. Opettelin kyllä alunperin vain kepeille asti radan, joten loppuosaa sai sitten paukuttaa treenien aikana mieleen tosissaan. Valmistauduin huolellisella mielikuvaharjoittelulla ja päätin, että nyt mennään rataa omalla vastuulla, rohkeasti ja hyvällä asenteella. Hyvähän siitä tuli. :)

TODELLA onnistuneet treenit. Toki kävin rataa läpi mielessä moneen kertaan, jotta mielikuvissa tiesin mitä aioin tehdä, mutta siihen nähden, että kokeilin kaikkia uusia juttuja ja erilaisia ohjauksia, niin älyttömän hienosti ja hyvällä fiiliksellä meni.

Lähtötilanne oli se, että jätin Ursan aika kauas ekasta hypystä (Raunon sunnuntain koulutuksesta viisastuneena :) ) menin itse kakkoshypyn taakse, selin koiraan, oikealla kädellä merkkaus takaakiertoon. Yritin ekakerralla vipata Ursan vain oikealla kädellä selän taakse, johon Ursa kyllä lähti, mutta kaarsi liian tiukkaan heti minua kohti (tiukkakaarteisia jaakotuksia on treenattu), ettei kolmosta voinut suorittaa. Toisella yrityksellä ohjasin Ursan molemmin käsin hypyn yli, josta suoraan heitto kolmoshypyn taakse ja persjätöllä putkeen. Hienosti onnistui persjätöt. Mehän ollaan treenattu näitä tosi vähän, enkä pääosin käytä niitä meidän ohjauskuvioissa, joskus putkella, mutta pääosin ne on pois meidän repertuaarista. Pöljä ajatuskuvio olla treenaamatta jotain mitä ei osata, koska ei osata sitä sujuvasti. Kysehän on NIMENOMAAN treeneistä! Päätinpä siis, että nyt ollaan treeneissä ja persjätöt tehdään. Vaikka muuten en ole nuita käyttänytkään, niin hienosti - UPEASTI - Ursa lähti persjättöön mukaan.

Aan jälkeen takaakierto hypylle ja niinikään persjätöllä putkeen. Ursa ei vilkaissutkan Aalle, toisaalta oma linja ei näyttänyt sinne kertaakaan, enkä myöskään pyrkinyt blokkaamaan sitä itselläni (jääden koiran ja Aan väliin ja takaaleikaten putkella, silloin myös avonainen nelosputken pää on houkutuksena), vaan reippaasti ja rohkeasti putkea kohti.

Niisto 8-hypyllä onnistui kivasti, samoin niistosokkari 10-hypyllä. Ihan hyvä kommentti Kitiltä, kun olin tutustumassa rataan ja mietin kyseistä 10-11 kohtaa, pitää väistää heti siivekkeen ohi, että Ursan juoksulinja jää vapaaksi 11-hypylle ja kurvista tulee tiukka. 12-13 välistäveto ja jaakotus Aalle onnistui, se ei ehkä ollut niin hyvä ja viimeistelty, kun olisi voinut olla, hinkata en kuitenkaan halunnut.

Putken jälkeen upea layerointi okserille, tuossa oli vaarana, että koira irtoaisi kakkoshypylle tai tulisi ohjaajan tykö layeroitavan hypyn yli. Ursa ei kuitenkaan vilkuillutkaan minnekään, vaan eteni okserille juuri niin rohkean reippaasti, kun omakin kroppa näytti. Kepeillekin haki hienosti vauhdista, kepeiltä vauhdilla vedolla putkeen, itse vaan ripeästi kohti seuraavaa hyppyä. Vähän joutui kohdassa pakottamaan, taistelemaan, mutta sain kun sainkin Ursan hypylle takaakiertoon josta sujuvasti tiukalla kaarteella Aalle.

Aan jälkeen loppuosa lösähti. Kroppa kertoi Aan jälkeen putkeen, kun yritin pakkovalssilla hypyn taakse. Takaakierto 21 ja niistosokkari 22-hypylle, hienosti onnistui (Väyrysen Minnan blogiselostuksen mukaan tekivät tämän saksalaisella). Koska alkurata meni niin hienosti, niin uusittiin vain loppuosa, ohjasin 17-putkeen, saatiin 18-takaakierto aikaisempaa suoritusta sujuvammaksi ja Aan jälkeinen elämä onnistumaan. Otin sivuttaisetäisyyttä Aalla, jolloin Ursan kuono näytti luonnollisemmin 20-hypyn taakse eikä putkeen. Niistokohdassakaan ei tullut täpärää kuten ekakerralla. Hyvin luonnisti ja treeneistä jäi ihan VALTAISAN upea fiilis Ursan innokkuudesta, vauhdista, sujuvuudesta jne. ...ja omista vastaavista siinä sivussa.

Olin ajelemassa jo kotia päin Laukaasta, kun iski ahaa-elämys, että Aan jälkeisen takaakierron olisi voinut tehdä myös saksalaisella. Rupesipa melkein harmittamaan, etten tajunnut sitä treenattaessa. Tiedän kokemuksesta, että saksalaiset luonnistuu meiltä ja se ohjaus ei ehkä olisi ohjannut niin paljon putkeen. Pakkovalssi tarkoittaa aina kuljetusta, hallussapitoa ja sitä, ettei koira tiedä mihin seuraavaksi mennään. Varsinkin kyseisenlaisessa ansapaikassa voi olla tiukkaa pitää kuuma koira hanskassa. Saksalaisella olisin saanut vipattua suoraan hypyn taakse, enkä siltikään olisi ollut yhtään sen myöhemmin niistotilanteessa, sillä saksalainen vie ohjaajan siivekkeen toiselle puolelle koiran tieltä.

Treenattiin Polleparkissa ja siellä tälle vuodelle ekaa kertaa. Maneesi, jossa on melkoisen upottava pohja, joskin luksusmaisesti tilaa treenata (Kukkiksen, Viherlandian, jälkeen). Kunto riitti kuitenkin hyvin, eikä edes tullut varsinaisesti tuska ja maitohappo, mitä oletin. Varsin hyvin siis kaikin puolin.

Palkitsemis- ja virityskonstina käytin saalisleikkiä kokonaisella nakilla, joka lensi radan päätteeksi palkaksi. Tosi hyvin toimii Ursalla, nakki motivoi ahnetta neitiä. Erityisen tyytyväinen olen siitä, ettei tarvinnut oikeastaan hinkata mitään kohtaa radasta, vaan saatiin sujuvasti ja iloisella asenteella treenattua.

Virran Raunon koulutuksessa.

2010-03-01T18:49:00.008+02:00

URSA - AGILITYKURSSI PIEKSÄMÄELLÄ 28.2.2010
kouluttaja: Rauno Virta

Oltiin eilen Pieksämäellä Hau-Hau-hallissa treenaamassa. Taasen tultiin tyytyväisyyttä puhkuen takaisin, Virran Rauno onnistui koutsaamaan taas huippufiilistä. Tykkäsin jälleen kovasti kovasti.

Viime kerran treeneistä Längelmäen Kana-Areenalla kirjoitin näin (kennel Omituinen blogi): "Agilitysyksyn 2009 kuitenkin pelasti ehdottomasti Virran Raunon agilitykurssi Längelmäellä marraskuun lopussa. Raunolta tuli hienoja kommentteja, se potki rauhallisella, kannustavalla ja asiallisella, koirakon huomioon ottavalla tavalla parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Ursa painalsi häntä putkella ja kimeä haukku raikaen pitkin hallia, vauhtia oli aivan eri lailla mitä olen tottunut - pisti vipinää omiinkin kinttuihin. Tähän päästiin niinkin yksinkertaisella neuvolla, kuin että annan Ursalle vastuuta. Ursa osaa valtavasti asioita, se on taitava ja lukee hyvin ohjauksia, ihan turhaan jään varmistelemaan, ikäänkuin seuraamaan päältä, että Ursa tekee pyydetyn. Käsky ja näyttö koiralle ja sen jälkeen itse irti tilanteesta edeten näyttämään jo uusia tilanteita radalla. Längelmäellä meno ei ollut ollenkaan totuttua, sitä että edetään Ursan kanssa samaan tahtiin ja kerkeän jokaiseen tilanteeseen varmasti, lopputuloksena varma tasainen, nätti suoritus. Liitämisessä oli liidon makua, meillä molemmilla oli Kivaa! ;)"

Eilinen rata oli varsin kiva, siinä oli haastavia paikkoja, mutta pääosin ei mennyt liian tekniseksi säheröpyörittämiseksi. Treenien rakenne oli se, että tutustuttiin rataan, jonka jälkeen jokainen suoritti radan ikäänkuin kisanomaisesti kertaalleen läpi. Lyhyt keskustelu Raunon kanssa koirakkokohtaisista ongelmakohdista ja seuraava ryhmäläinen radalle. Kun koko neljän poppoo (Ursa, lyhcol Vekku, parson Kipa ja auskel Kettu) oli käynyt kertaalleen radalla, niin käytiin porukalla läpi rata kohta kohdalta, juteltiin ohjausmahdollisuuksista, ongelmakohdista jne. jonka jälkeen kaikilla oli aikaa tutustua vielä vähän rataan ja uusin eväin radalle. Tuntuu varsin toimivalta tavalta, ainakin ero ensimmäisen ja viimeisen suorituksen välillä on huomattava..... ;)

Rauno kouluttajana (ja ohjaajana) pitää punaisena lankana ennakoivaa ohjausta. Koiran pitää tietää estettä paria ennen minne rata seuraavaksi etenee.

Aloitetaanpa radan purku ihan alusta. Ensinnäkin kannattaa jättää koira (maxi) ainakin noin seitsemän metrin päähän ensimmäisestä hypystä, silloin koira kerkeää pääsemään optimivauhtiin ennen kuin kisaradalla kello pyörähtää käyntiin, tälläkin saa jo jonkun kymmenyksen kurottua aikaa. Rata lähti niin, että koira oli just ja just mahdollista jättää sellaiseen kohtaan, että se näki kaikki kolme hyppyä suoralla. Ohjaajan kroppa näyttää jo lähdössä kolmannelle (3A) hypylle, voimakas irroitus (koiran puoleinen jalka ja käsi) kolmoselle, katse ja kädet handlaa koiraa tiukasti siivekkeen takaa kohti 3B-hyppyä, jalat kulkee jo muurin suuntaan (jalkojen liike kertoo koiralle jo ennen 3A hyppyä, että muurille ollaan menossa). Valssi ja käden liikkeellä koira muurin yli, suora linja itsellä vitoshypyn vasemman puoleista siivekettä hohti, hallittu valssi ja koira tipahtaa ihan siivekkeen lähelle ja siitä suora linja kepeille. Helposti sitä valuu liian syvälle valssailemaan, jolloin linja kepeile menee hankalammaksi ja ainakin Ursa pyrki kakkosväliin ekoilla kerroilla.

Itsellä muistamisen paikka nuissa valsseissa - edelleen. :) Toki ollaan tultu kauas väärin ajoitetuista kökkövalsseista ja siitä, kun olen viimeksi sanonut, etten osaa valssata, mutta seuraava juttu meinaa väkisin unohtua, vaikka sen tietääkin. Valssi suuntautuu aina seuraavaa estettä kohti. Helppo sanoa ja ajatella, mutta toteutuksessa on hiomista. Toki sen valssin saan tehtyä ihan nappikohtaan, jos joku sanoo, vaan pitäisi päästä siihen, että itsekin ymmärtäisi sen tehdä oikein, säästyy metrejä - niin ja sitä kallisarvoista aikaa. ;) Ei pidä valua valsseineen liian syvälle tilanteisiin vaan tehdä tiukkaa työtä (vaikka pahaa tekisi...).

Keppien jälkeen pysyteltävä pois koiran linjalta, ihan läheltä hyppyä koira putkeen ja malttia malttia malttia, itsellä oli suunnattomia vaikeuksia vain olla ja odottaa ihan aidosti paikallaan valmiusasemissa, kun Ursa suoritti putkea. Väkisin meinasi jalat ottaa siirtymää seuraavaa hyppyä kohti. Piti oikein keskittyä, suorastaan pakottaa itsensä pysymään paikallaan ja kuroittamaan hypyn yli koira haltuun, ihan läheltä oikeanpuoleista siivekettä (koiran suorituslinjasta katsottuna, kun nenä puikahtaa ulos putkesta). Nätillä kaarteella ja voimakkaalla heitolla koira hypylle ja ripeästi kohti putken toista päätä. Tämä oli meille se radan selkeästi vaikein kohta, mutta saatiin onnistumaan se kyllä Raunon vinkein todella hienosti ja tottakai tuli hieno fiilis. :D Ursa toimii kyllä mielettömän hienosti ja vikkelästi jos itse ohjaan sitä rohkeasti ja ylimääräisiä varmistelematta. Oi kun aina olisi treeneissä joku joka osaisi sanoa oikeat asiat ja potkia positiivisesti rohkeaan ohjaukseen - kaipa sitä alitajuisesti sitten pelkää epäonnistumisia niin, että peliin tulee varmistelua ja yliyrittämistä. Pöh, pöllö pääkoppa!

Ei Ursa millään kerralla puomille painaltanut, mutta itsellä oli vaikeuksia löytää linjaa niin, että puomin nousu ei ole minun tielläni. Liian pitkä vienti putkeen vaatii puomin pään kiertoa ja vastaavasti myöhästymistä seuraavassa tilanteessa. Kun Raunon vinkein sain ohjaukseen rohkeuden, niin Ursahan irtosi mielettömän kauniisti ja mulla jäi jopa ylimääräistä aikaa putken jälkeen. Kyllä siinä kiekaisten tuuletteli hyvää mieltä! :D

13-hypylle rauhoitus, Ursa vastakkaisella kädellä siivekkeen ympäri tiukalla kaarteella ja edelleen rauhoitus puomin nousukontaktille. Vaikka viimeinen kerta oli meille se sujuvin, nopein, kuumin jne. niin Ursa pysähtyi hienosti nousulle ja jatkoi luvalla. Toki voin itseänikin taputtaa selkään, kun sain pidettyä pääni kasassa ja oltua rauhassa, kiirehtimättä tilanteessa. Alastulokontaktin jälkeen valssi (ekakerralla tein takaaleikkauksen puomin ja hypyn väliin, joka toimi myös, joskin oli ehkä hitaampi), lupa hypylle, koiraa vähän haltuun vastakkaisella ja yhdessä suorittaen Aalle. Tähän kohtaan Rauno vinkkasi yhden ohjaustavan, jota täytynee joku kerta kokeilla. Pysytään puomin oikealla puolella, vipataan koira vasemmalla kädellä yli (käsi näyttää jopa oikean siivekkeen oikealle puolelle, hypyn ohi) ja poispäin kääntäen Aalle, ohjaaja ei mene hyppyjen väliin ollenkaan, vaan liikkuu ripeästi kohti Aata, layeröiden väliin jäävän hypyn. Täytyy testata joku kerta, Ursalle kyllä sopii pääosin hyvin nämä yhdessä tehdyt ohjauskuviotkin, joten päädyttiin tuohon valssiratkaisuun radalla.

Lopussa ei mitään ihmeellistä, valssi Aan alastulolla ohjaus hypyn taakse ja renkaalle.

Tosi hyvät treenit kaiken kaikkiaan, Ursa oli todella Upea! Sovelsin Ellun pitämän viettiagin pohjalta ja herättelin Ursan ennen lähtöä kokonaisella nakilla, härnäten saalistusta, joka sitten lensi radan päätteeksi palkaksi. Tämä oli varmasti varsin hyvä ratkaisu, Ursa oli inostuneen iloinen ja täpäkkänä tilanteissa. Väliajoilla, kun juteltiin kuvioista Raunon kanssa, laitoin Ursan paikkamakuuseen ja hämmästyttävän skarppina Ursa makasi, pää korkealla sfinksinä, eikä yhtään nuuskutellut ympäriinsä. Kaikkiaan Ursalla oli ihanteellinen vire päällä tehdä töitä, tuollainen mieliolo pitäisi saada viritettyä kaikkiin treeneihin (ja kisoihinkin).

KIITOS!

Talvikauden päättäjäiset.

2010-02-17T22:37:00.006+02:00

URSA - 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 17.2.2010
kouluttaja: Jari Hokkanen

Tämän talvikauden viimeiset treenit, ensi viikolla ei ole treenejä ja kohtsillään alkaa kevätkausi Polleparkissa, maneesissa Laukaan puolella, jossa treenataan Ursan kanssa sunnuntai-aamupäivisin Julian ja Heidin toimiessa kouluttajina.

Nämä treenit pyrin ottamaan viettimielellä, kunnollinen rataantutustuminen ja Ursa pääsi autosta halliin vasta suorittamaan. Herättelin sen ulkona, vilautin lelua ja menoksi. Aika innokkaasti teki neitokainen kieltämättä töitä, vaikka paljon on säätöä sen suhteen, että osaan itse pitää vireen yllä. Jarin kanssa korjausehdotuksia jutellessa treenin välissä laitoin Ursan paikkamakuuseen - kyllä sekin Ursaa purkasi, laski siis virettään haistelemalla jne. mutta ei ihan samaa vaikutusta kuin yleensä toteutuvalla haahuiluhaistelulla.

Kivalla sykkeellä tehtiin töitä. Radalla oli neljä kontaktiestettä, kaksi kertaa puomi ja kaksi kertaa Aa (hyvät kontaktit muuten puomilla, sekä ylösmennessä, että alastullessa, kontaktityöstö on tuottanut tulosta :) ). Jostain syystä Ursa rupesi ottamaan Aata aika huonosti, otti kontaktin, mutta pysähtyi vasta maassa. Otettiin muutama kerta vietillä hypyn takaa ja onnistumaankin saatiin. Pysyipä näppärän tytön häntäkin ylhäällä, että skarppina oli.

Vaikeimmaksi kohdaksi muodostui viimeisen Aan suorittamisen jälkeen hypylle irroitus ja raju kiihdytys putkeen, että kerkeää sopivasti ohjaamaan Ursan takaakierrolle putken jälkeen. Ensin Ursa luki puomille, toisellakin kerralla kaarroksen kautta, kolmannella kerralla itse horjahdin jne. Onnistuttiin me silti... ;) ...joskin viimeisellä kerralla tönäisin itse putken jälkeisen hypyn siivekettä tiputtaen riman. Läksittiin silti hallista hyvillä mielin, Ursaa palkiten.

Tuo vietin nosto toimii Ursalla näemmä hyvin myös nakilla, varsinkin sen jälkeen kun lelu ei ole enää kiinnostava (kontaktilla namipalkkauksen jälkeen, vietin laskiessa, radan edetessä jne.), niin nami säilyttää edelleen arvonsa.

Hippa tokoilee.

2010-02-15T17:24:00.003+02:00

Kirjoittelin Omituisella puolella Hipan ekasta tokokerrasta 24.1. Pätevät tokolupaus siskokset.. Viikko sitten sunnuntaina, 7.2., oli tyypin toinen kerta tokoa niinikään K-S Lappalaiskoirien tokotreeneissä. Tällä kertaa meitä vedätti Sonja ja saatiin speciaaliopetusta jälleen kerran kera siskosten, Hipan ja Noidan, muita pentuja ei ollut paikalla.

Lähdettiin liikenteeseen kentällisellä leluja. Jippii, lelumaa!!! :D Maassa oli tasaisen epätasaisesti ripoteltu esineitä, palloja, patukoita, solmunaruja, hanskoja jne. Koiran kanssa piti pujotella ja kieputella rataa ees taas ilman, että koira sai koskea esineisiin, pyrittiin hakemaan koiran suunnalta kontaktia ja palkkaamaan siitä. Hyvin Hippa piti kontaktia yllä, pariin otteeseen pyrki nuuhkailemaan leluja, mutta kun pysähdyin eikä se päässyt toteuttamaan mielitekojaan, niin aika nopeasti tyyppi tyytyi yhdessä kuljeskeluun ja nakin tipahteluun taskusta. Toisella kierroksella ohjaajan piti ottaa kiintopisteeksi jokin lelu, jonka tykönä pyydettiin koira istumaan, kehuttiin ja vapautettiin lelulle, tätä lelua sitten kannustettiin kantamaan. Hippa ei heti tajunnut jutun jujua, oli vähän öö-kirjaimena, kun just äsken oltiin estetty sitä pääsemästä lelujen tykö ja nyt sen olisi pitänyt sitten kiinnostua niistä. Eipä mitään, ei se niin vakavaa. :) Voisi pitää monessa tapauksessa mielessä ettei vaadi liikaa, pikku-pikku palasista palkita ja edetä siitä vähitellen. Nytkin oletin Hipan kantavan lelua kauemmin, enkä palkannut lyhyemmästä kantamisesta - no kantaa se silti, joten toivoa on esim. noudon suhteen.

Seuraamisessa täytyy keskittyä tosissaan omaan asentoon. Kumarrun kuulemma helposti koiran suuntaan kääntäen rintaa (agilitytermein laseria :) ) koiraa kohti, jolloin koiran seuraamisasento kääntyy vinoon. Pitäisihän minun jo agilitynkin treenaamisen tiimoilta tietää rintamasuunnan merkitys! ;) Selkä suorana eteenpäin ja nakkia vasemmalla kädellä koiran suuhun - on se helppoa (kun elikkäs jos sen osaa)...

Hippa pääsi myös elämänsä ensimmäistä kertaa hyppimään tokoesteen yli. Eihän se luonnostaan suju, tietenkään. Ensin mentiin yhdessä yli ja sen jälkeen kouluttajan (Niina oli myös paikalla, miellä oli siis kahdelle pentukoiralle yhteensä kaksi vetäjää, luksusta) luo kutsuna. Hippa paineli innoissaan yli kaikki toistot (ehkä viisi toistoa?), loppukerroilla pyysin sitä istumaan ja käskyllä "yli." se sai mennä hakemaan nakkia. Josko se silta näiden asioiden ja käskyjen välille pikkuhiljaa muodostuisi.

Olivat järjestäneet meille myös rapisevan alustan. Maassa oli painojen alla jätesäkki, josta käveltiin ensin koiran kanssa ihan vain yhdessä yli. Sitten pyydettiin koira istumaan alustalla, palkattiin ja vapautettiin, lähdettiin alustalta. Maahanmenoa ollaan vähän treenattu tässä koulutuskertojen välissä ja nyt otettiin sitä myös pariin kertaan rapisevalla alustalla, hyvin Hippa lähti tekemään, vaikka tietysti (immeisensä treenauslaiskuudesta johtuen) joudun avustamaan sitä vielä paljon. Pari viimeistä kertaa otettiin luoksetuloina jätesäkin yli. Hippa ei ollut millänsäkään jätesäkistä, siihen se luiskahteli (jätesäkki siis myös liikkui askeleiden alla, lumisella parkkiksella) jokaisella kerralla ihan tyynenä, ei näkynyt ihmetystä pienen reippaan koiran päässä. Kiva juttu. :) Sonja kehuikin siskoksia ja sanoi miten metka on nähdä kaksijakoisuus koirissa, toiset ovat ihan kauhuissaan rapinasta tassujen alla ja toiset eivät ole moksiskaan.

Muutama luoksetulo vielä loppuun, lelumeren ollessa häiriönä, luoksetulo siis leluilla ripotellun kentän läpi. Pikkutyyppi paineli iloisesti tykö ja viimeisen kerran jälkeen sai ottaa palkaksi kentältä jonkin lelun. tietysti luvan kanssa. :) Loppuaika menikin sitten leikkiessä ja leluja repiessä ja toinen toistensa leluista kiinnostumalla: "Systerillä on ihan saletisti parempi aarre! Ihan takuulla!!"

Kivaa oli jälleen. :) Mitä Noitaa pidin sivusilmällä, niin samankaltaista menoa oli taas siskoksilla. Noita innostui leluista ja erityisesti pehmeästä nahkapatukasta ja hienosti kantoi sitä, ylpeydellä. Paljoaa ei ei keritty jäädä siskosten kesken painimaan, kun mulla oli kiire viedä Hippa kotia, vetää napaan jotain syömistä ja mennä palaveeraamaan agilityn tiimoilla KILPA-ryhmän toiminnasta ja siitä mitä haluamme, millaista treeniä, kuinka usein, kuinka suurin panoksin jne.

Wii aar bäk!

2010-02-14T22:29:00.004+02:00

Ja kyllä, ajattelin ihan josko sitä aktivoituisi treenien ylöskirjaamiseenkin taas piiiitkästä aikaa, jotenkin se taannoin jäi siihen, kun treenejä ja kisoja rupesi olemaan sen verran paljon, ettei raportoimaan kerennyt, sitten iski ahdistus, eikä kyennyt millekään. Tuttu tunne... ;)

Muutamia kisa- ja teenausraportteja on ollut esillä tässä välissäkin, bongattavissa Omituisella puolella:

1.2.2010 Hullut Hyvinkäällä.
30.12.2009 Ursan agisyksy.
6.9.2009 PM-4 2009.
16.8.2009 Kuopion agit.
10.8.2009 Agilityn rotumestaruus, Vaasa.
25.7.2009 Rapa-agia Mikkelissä.
27.6.2009 Kohti vuoden 2010 SM-kisoja.
15.6.2009 SM-agility 2009, Tornio.
10.5.2009 Ursan ensimmäinen AVA-kiinnitys!! :D
28.4.2009 Vuoden 2008 Agilitykoira III.
13.4.2009 AGILITYKOIRA 2008 - Nutukas Ursula.
12.1.2009 Vuoden 2009 MM-karsintanollat koossa!

Pääosin pyrin keskittymään tulevassa treeni- ja kisaraportoinnissa Ursaan, josko sen priorisoisi ykköseksi, niin muita voi kirjailla ylös jos ja kun kerkeäminen antaa myöten.

Viettiagilityaatoksia.

2010-02-14T21:54:00.015+02:00

URSA - KILPA-RYHMÄN VIETTIAGILITY 14.2.2010
kouluttaja: Elina Will

Ensimmäiset KILPA-ryhmän (tavoitteellisesti tähtäimessä tämän vuoden 2010 ja ensi vuoden 2011 Agilityn SM-kisat sekä maajoukkuekarsinnat) treenit. Päästiin "vietti-agilityn" saloihin, kun Willin Ellu veti meille treenejä. Tietysti viettien maailma on niin moninainen, että jäljille pyrittiin vain pintaraapaisulla, mutta kiinnostavaa oli silti kaikkinensa. Mulla on Julialta lainassa Mujusen Salmen kirjoittama Saalisvietti koiraharrastuksessa-kirja, tietysti pitää lukea sitä nyt iltaluksemiseksi. ;)

Lyhyen, pienen teoriaosuuden jälkeen siirryttiin samantien toteuttamaan. Ihan ensimmäiseksi, meidän leikissä ja mun tavassa sytyttää Ursa lelulla on vika, ensiksi se, että annan Ursan purra kiinni, toiseksi leikki kestää ihan liian pitkään - kylläännyttää koiraa turhaan, varsinkin kun kyse on kuitenkin ei niin vietikkäästä koirasta (verraten esimerkiksi bortsuihin, belggareihin, kelpieihin jne.). Leikin pitää olla sähäkkää, lelu pakenee koiraa, eikä koira saa keritä käydä kiinni. Kun vietti nousee, samantien räjähtävä lähtö esteille ja koira puree kiinni leluun vasta palkkausvaiheessa. Tässä tapauksessa hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy-suoran jälkeen, tässäkin lelu pakenee kokoajan, koira saa juosta leluun kiinni tai vastaavasti se heitetään koiran menosuuntaan. Tässä palkkausvaiheessakin koiran voi antaa tehdä pari kolme saalishyppyä lelua kohti saavuttamatta sitä. Käännöksissä voi palkata leluun tai vain käyttää sitä esillä ilman purua.

Toinen juttu, mikä meitä varten pitää pistää korvan taakse. Ursan vietti ja vire laskee, kun se "hengailee" treenihallissa tai -kentällä, sen pitäisi odotella vuoroaan täysin poissa, autossa tai ainakin häkissä viltillä peitettynä. Se ei saisi "syödä nälkäänsä" elikkäs katsella, kun muut suorittaa, saada agilityärsykkeitä ja kyllääntyä niistä, vaan se pitäisi ottaa suoraan tekemään, vietin nosto ja radalle. Samoin suorituksen jälkeen samantien pois, jotta se yhdistää tekemisen meiningin tunnetilakseen treeneissä. Aikaisemmin jo olen huomannut, että mm. juttelut kouluttajan kanssa treenien lomassa ovat myrkkyä Ursan vauhdille ja innokkuudelle. Pitää tästedes laittaa se suorittamaan jotain tiettyä tehtävää siksi aikaa, kun jutellaan kouluttajan kanssa, paikkamakuuseen esimerkiksi, treenikaverin kävelytettäväksi tms. Joku selkeä toimintamalli pitänee ottaa käyttöön.

Nämä ne päälimmäiset tämän päivän viettiagilitystä. Seuraavan kerran samalla aiheella 24.2. Koska KILPA-ryhmäläisiä on tällä hetkellä yhteensä melkein parikymmentä ei tietenkään kaikille voi sopia samat teeniajat, joten tänään paikalla oli vain osa porukasta. Ensi kerta on pääosin niitä varten jotka ei tänään päässeet treeneihin, mutta kertaamaankin saa mennä, joten voi olla, että ilmaannutaan silloinkin vietteilemään.

Leikistä vielä, jota täytyy "treenata" kotona ja lenkillä nyt, kun vähän tietää miten sen "oikeasti", koiraa paineistamatta, pitäisi tapahtua. Koiraa voi haastaa, kun se tuo lelua tykö revittäväksi, sitä voi töniä kauemmas, jolloin tuloksena on yleensä entistä voimakkaampi lelun tyrkyttäminen koiran suunnalta. Koiraa voi haastaa hyppäämään ihmistä kohti, saalistamaan lelua korkeammalta jne. Tällainenkin saalisleikki rupeaa etenemään hurjemmaksi ajan kanssa. Leikki parantaa itsetuntoa ja toisaalta koira ei paineistu niin helposti esim. kontakteilla tms. kun ohjaaja kumartuu kohti, kun koira on oppinut "ottamaan mittaa ohjaajasta" jo leikissä.

IV HuPiJa-2009 - Huotari Petteri

2009-01-04T15:30:00.006+02:00

Aivan loistavaa! Oltiin eilen Ursan (ja muiden HuPiJalaisten) kanssa Huotarin Peten koulutuksessa Pieksämäellä. Lähtökohtien takia odotukset eivät olleet suuria, kuukauden agitauko, jota ennen pienoinen motivaation ja uskon puute agilityyn sekä oma tukalaa oloa aiheuttava flunssa muodostivat puitteet, asetelmat, joissa ei toiveet onnistumisesta olleet kovinkaan korkealentoisia.

Taaspa sai kuitenkin todeta, jotta toisin kävi. Ursahan oli "ihan kuin eri koira", kuten Pete sanoi (oltiin lokakuussa viimeksi Peten koulutettavana, niinikään HuPiJa-projektin tiimoilta). Ursassa oli ennenkaikkea vauhtia, intoa ja ruutia. Rata oli tietenkin kohtuu haastava, mutta ei pahalla tavalla, mitään lällärirataa haluakaan tehdä, erityisestikään silloin, kun vetäjänä on joku jota kunnioitan kovasti agilityvalmentajana. Radalla oli 32 estettä, joista ensimmäisen meille kuuluvan vartin pätkän aikana suoritettiin esteet 1-19 ja toisella vartin pätkällä esteet 15-32.

1-19

Arvatenkin ensimmäinen yritys meni vouhkaamiseksi, Ursassa oli enempi vauhtia mitä osasin odottaa ja käsistähän se lähti... (Positiivinen juttuhan se vain on. ;) ) Toki siellä oli ohjauksellisesti hyviäkin pätkiä, mitä nyt kävi hyppimässä ylimääräisiä esteitä väliin, haki putken väärän pään jne. Olin täysin välittämättä virheistä ja uskon, ettei Ursakaan virheiden paikkoja huomannut (tätä tähdennetään, koira ei saa tietää, kun virhe tulee - positiivinen asenne ennen kaikkea). Loistava kohta loppuun, elikkäs 17 hypyn tein poispäin käännöllä, koira pituuden jälkeen oikeaan käteen tiukasti ja sillä poispäin kääntö esteen taakse.

Koska ensimmäinen versio meni iloiseksi - ja hauskaksi, kyllä - sähläämiseksi, niin säätövaraa oli paljon. Ensimmäinen valssi 2-3 välissä onnistuu hienosti ja oikeaan aikaan, 3-4 välin valssia säädettiin. Kutoshypyn takaakierto onnistui hyvin uloimman siivekkeen ympäri, ensin tein 7 hypyn takaisinkierron sisemmän siivekkeen ympäri, mutta päivän suoraviivaiselle turbo-Ursalle sopi paremmin ulomman siivekkeen kierto.

Ongelmallisimmaksi kohdaksi näytti muodostuvan hankala kepeille meno. Tähän saatiin kuitenkin lopulta oikein kivaa Ahaa-elämystäkin aikaiseksi - onneksi. Koira kiertämään 9 takaa ja oma sivuttain solahdus ahtaaseen hyppyväliin, koira ohjaajan editse kepeille. Ongelmallisinta oli tuo sivuttain solahdus, joko jäin liiaksi kökkimään paikalleni, menin väärässä asennossa, en huomioinut koiraa tme. Vihdoin sain aikaiseksi sen pysähtyneen hetken, kun katsoin Ursaa ja ei ollut kiire minnekään, Ursakaan ei silloin hakenut väärille esteille. Rauhallinen maltti, kunnes koira on aloittanut pujottelun ja jatkamaan. (Sivuttain solahdus siis vasen kylki edellä, jolloin koira lähtee kepeille ohjaajan edeltä.)

Toinen vaikeahko kohta oli kepeiltä putkeen meno, Ursa haki ainakin pariin kertaan toistaen väärään (eli loogiseen, joka oli suoraan nenän edessä) päähän putkea. Jahka maltoin taas ottaa oman rintamasuunnan tarpeeksi oikealle ja Ursan tiukemmin oikeaan käteen, josta hyvissä ajoin päästö oikeaan putken päähän.

Kolmas (kyllähän näitä lopulta olikin... ;) ) säädön paikka oli 12-14. Hyvin ajoitettu valssi 12-13 väliin, 13 hypyn jälkeen koiralle vasenta kättä, jolla sylkkärillä 14-hypylle.

15-32

Tämä pätkä olikin sitten se itse täydellisyys. :D Ekayrittämällä päästiin samantien loppuun asti, ilman takkuja, radan unohtamista, vääriä hyppyjä, haparointia tai mitään. Aivan loistavaa, taitavaa ja mahtavaa! Kehuipa Petekin, naureskeli jo, että se oli siinä, ei tarvitse sanoa tai säätää mitään.

Ei nyt sentään, hienosäätöähän on aina. Kaikkiaan voi kuitenkin olla vain tyytyväinen siihen miten hienosti pätkä meni.

Ensimmäinen tyytyväisyyden hetki oli siinä, kun Ursa epäuskostani huolimatta irtosi 19 hypyn jälkeen 20-putkeen niin, että saatoin juosta 11/28-putken avoimempaa puolta niin, että kerkesin hyvin seuraaville ohjauksille. Sen verran hienosäätöä tähän Peten kertomasta, että otan Ursan 18-hypyltä alas vähän lähempää, jätän itseäni varten matkaa ja avoimen reitin putkelle. 4-5 askelta on se matka, minkä koira tarvitsee saattoa seuraavaan esteeseen, jotta se osaa lukita sen, samoin kun ohjaajan kropan suunta (napa) on menossa samaan suuntaan kuin koiran täytyy mennä, vaikka sivuttaisliike olisikin jo seuraavaan suuntaan.

Omassa ratasuunnitelmassa ja ensimmäisellä onnistuneella kerralla vein 21-23 siten, että olin esteiden sisäpuolella ja otin Ursan ohjaukseen takaakierroilla. Eihän niissä mitään vikaa ollut, päinvastoin ne toimivat Ursalla oikein hyvin. Saatiin kuitenkin tälle kohtaa ihan uudenlaista tekniikkaa, kun otettiin kohta poispäinkäännöksillä - jotka toimii Ursalla, mikä sitten näkyi jo esimerkiksi loistavasti onnistuneina 17-hypyn takaakiertoina. Säätämistähän se alkuun oli, en meinannut millään vauhdissa muistaa sitä, että piti ryhtyä jollekin muulle kuin valssille ja takaakierroille. Ajoitus oli ensalkuun myös vähän pyllystä, mutta saatiinhan onnistumaan hienosti näilläkin - harjoitustahan se vaatii meiltä molemmilta. Voidaan treenata tätä kohtaa helposti kolmella hypyllä ihan viikottaistreeneissäkin. Napaa vain käyttöön. Käsi maata myöten ja pienillä liikkeillä, helposti käsi heilahtaa liian ylös, jolloin se ei enää kerro koiralle mitään - moni koira pyörähtää siinä vaiheessa väärää kautta ympäri.

Irrotus 25-hypylle ja vastaan 26 hypyn takaa, josta valssipyörähdys ja putkeen rohkealla viennillä. 29:lle tein reippan vekin, jolla sain linjan oikeaksi, koira sylikäännöllä 31-hypylle. Jälleen pieni käden liike riittää ja käteenoton täytyy tapahtua 30-hypyn siivekkeen muodostaman suoranlinjan aidan puolella, kun koiran neä on kääntynyt siivekkeen ympäri se tajuaa jo, että 31 hypätään tältä puolen. Näinpä joidenkin (Essi ja Yoyo) tekevän niinkin, että valssilla koiran ohi 29-hypyllä ja 30 ja 31 takaakiertoina, näytti toimivan niinkin.

Erittäin tyytyväinen jälleen Peten valmennukseen, oli kivaa, eikä hampaankoloon jäänyt mitään. Iloinen olen siitä, että pystyin itse suhtautumaan positiivisesti virheisiin, enkä jäänyt mähystämään niitä. Tosi hyvä mieli!

Kuntokin kesti ihan hyvin, vaikka hulluksi itsensä kieltämäätä tunsin, kun flunssaisena lähdin treenaamaan. En kuitenkaan mistään hinnasta tohtinut jättää valmennusta väliin, joten - pää kainalossa. (Miten niin agility vienyt mennessään!?)

Alla Peten ensimmäisen HuPiJan ratapiirros.

HuPiJa jälkilöylyt - huippufiils kepeillä.

2008-11-02T19:25:00.003+02:00

Kätiin tänään ottamassa "JATin HuPiJa-porukalla" (joista seitsemästä paikalle pääsi tällä kertaa vain kaksi, Hanna&Siiri + minä&Ursa) pätkiä Peten viime viikonloppuisesta treenistä.

Päädyttiin rakentamaan kaksi pätkää alkupuoliskolta 5-9 ja keskivaiheilta 12-16. Lisäksi otettiin "Peten pähkinää" ja keppejä.

Ehdottomasti sokerina pohjalle jäi aivan LOISTAVA pujottelu. :D Väkisin jäi päällimmäisenä mieleen, ei voinut olla mitään muuta kuin äärettömän iloinen ja tyytyväinen, hirmu kehut Ursalle. Hanna oli palkkaamassa keppien pääsä kissanruoalla, Ursa lähti pujottelemaan innokkaasti ja vauhdilla (ohjasin Ursan vasemmalla puolella), pujotteli sukkulana loppuun asti ja sai tottakai palkkaa ja hirmuiset kehut. Hyvä mieli jäi. Ei otettu toistoja, kun ekakerralla meni niin hienosti. Menisipäs näin aina. :D Nyt on kuitenkin selvä mielikuva siitä mihin pyrimme ja mihin Ursa pujottelussa pystyy.

EKA PÄTKÄ

Otettiin siis HuPiJa-pätkiä. Sellaisella systeemillä toimittiin, että kumpikin katsoi vähän toistensa perään ja kommentoi aiheelliseksi näkemistään. Ihan kivasti toimi ja itselle ainakin jäi se tuntuma, että teki ihan hyvää kerrata näitä vaikeita osuuksia. Toki metkaksi seikaksi muodostui se, että en millaan meinannut saada epäonnistunutta suoritusta. Ekapätkällä en siis saanut Ursaa menemmän Aalle, vaan paineli ihan suorimmin putkeen. Vaikeutin kulmaakin, vaan edelleen haki putkeen ihan oikein. Hirveä asennevamma, kun haluaa epäonnistuneita... :) No, onnistuinpa niitäkin sitten lopulta haalimaan, vaan pääosin meni oikein kivasti, Ursa haki hyvin esteen taakse, irtosi ja paineli putkeen. Kokeilin tokarupeamalla myös niin, että ohjasin Aalle vasemmalla puolella ja irrotin esteen taakse poispäinkäännöllä, josta vain ronskisti suoraan ohjaamalla putkeen, onnistui sekin oikein hienosti, itselle jäi huomattavasti enemmän ohjausaikaa putken jälkeen.

Putken jälkeistä elämää treenasin alkuun ihan samalla lailla mitä Peten ohjauksessakin, putken oikealla puolella ja siitä taakseohjaus navalla. Joka kerralla Ursa haki kyllä ihan oikealla puolelle, mutta tämä jäi jossain määrin itselläni kuitenkin kaivelemaan, sillä ihan sellaista varmuutta omassa ohjauksessani ei ollut, mihin pyrin. Toisella rupeamalla otin tätä kohtaa niin, että menin Aan vasemmalta puolelta ja käänsin Ursan poispäinkäännöllä hypylle, tämä toimi kyllä myöskin erittäin sujuvasti ja jokseenkin helponoloisesti, ei otettu toistoja.

Erityisen tyytyväinen olen tämän päivän kontakteihin. Toki pitkälti oli kissanruoat kontakteilla (ja lihapullaa ylösmenolla), mutta yhtälailla otin sitten vain tyhjällä kipolla, naksulla ja palkalla kippoon ja toisaalta myös ilman palkkaa. Joka kerta onnistui, mistä ei voi olla kuin tyytyväinen.

TOKA PÄTKÄ

Toisella puoella käytävää oli sitten kakkospätkä. Kovasti meillä oli palapelin rakentamista, kunnes saatiin treeni rakennettua piirustusten mukaan - mielikuvia apuna käyttäen. Rajallisessa tilassa saatiin kuitenkin vihdoin tärkein rakennettua. Mietin kyllä kovasti oliko ansa yhtään sen kaltainen, mitä se Petetn treenissä oli. Jälleen kerran kun ei meinannut millään saada epäonnistunutta suoritusta. Treenin toimivuus kyllä todistui siinä vaiheessa, kun en näyttänyt Ursalle ollenkaan vastaista kättä, vaan mennä posotettiin suoraan, silloin se haki kyllä vika aidalle. Onneksi toimi.

Yritin vaikeuttaakin treeniä lopulta niin, että laitoin hypyn aivan putken viereen (itse ohjasin siis oikealla), vaan edelleen sain sen oikein mainiosti ihan oikein putken suusta sisälle. Pieni haltuunotto (pääosin mun haltuunotot on vähän liian voimakkaita ja pitkäkestoisia Ursalle, se tulee ohjaukseen niin helposti - jos se siis vain suinkin tapahtuu oikeaan aikaan ajoissa... :) ) ja napaohjaus putkeen. Hyvin meni. Loistavaa jälleen kerran.

NELJÄ PUTKEN PÄÄTÄ

Halusin myös kokeilla sitä Peten pähkinää. Yksi aita viiden metrin päässä putken päistä jotka olivat noin metrin etäisyydellä toisistaan. Tästä lähtötilanteesta piti sitten ohjata Ursaa putken päihin. Taisi toimia noin 60-70%:sti... Vähän vaikeuksia mulla on tajuta tätä. Täytyy fundeerata. Vähän epäselväksi kun jäi saako koiraa asettaa oikean suuntaisesti sitä putkea kohden jonne ollaan menossa tai ohjataanko oikean puolimmaiset putken päät oikealla ja vasemman puolimmaiset vasemmalla vai miten. Saako näyttää vastaista kättä tms.?

Periaatteessa jatkossa voisi kokeilla niin, että putkille tullaan kahden aidan takaa - siis suoraan - ja ohjaus sillä puolella minkä puoleisiin putkenpäihin pitää mennä.

Jossain määrin napaohjaus toimi, varmasti toimisi paremmin, jos koira irtoaisi niin, ettei tarvitsisi mennä hypyn putkien puolelle ollenkaan. Nyt väkisin tuli niin, että sääntö siitä, että koira pitää kokoajan saman etäisyyden ohjaajasta rupesi lyömään läpi enemmän. Varsinkin kauimmaisiin päihin oli älyvaikea saada ohjattua oikein. Totuus kuitenkin on se, että jos tällainen paikka olisi kisoissa radalla ohjaisin sillä puolen mihin putken päihin pitäisi mennä, jos pitäisi mennä uloimpaan niin näyttäisin vastaisella kädellä, että pitää lähteä tulemaan likemmäs, josta vapautus putkeen.

Imheellisiä tsytseemejä.

Vaan jäipä kerrassaan iloinen mieli kepeistä! :D

Onnistunut treeni kera murheenkryynin.

2008-10-30T21:10:00.009+02:00

3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 30.10.08

Ursankin osalta alkoi talvikauden treenaaminen. Meidän paikka on torstaissa klo 17.30-19.00 ja kouluttajana Virtasen Tanja. Reilu vuosi sitten elo-syyskuussa -07 oltiin Tanjan vetämällä, noin kuukauden kestävällä Kilpailemaan-kurssilla (toisena vetäjänä Turusen Heidi) ja koin silloin, että saatiin siitä paljon irti. Myöhemmin samana vuonna, marraskuussa -07, oltiin Tanjan ja Partisen Päivikin (joka siis on nyt talvikaudella Lunan kouluttaja) viikonloppukurssilla ja sieltäkin tarttui paljon paljon uutta mukaan. Lisäksi Tanja on hyvin mm. kisojen yhteydessä antanut toimivaa vinkkiä ja potkinut asioissa eteenpäin. Kaikilta osin on siis odotukset korkealla, uskon, että kykenen tällä kaudella viemään meidän - Ursan ja minun - yhteistä agilityä taas askeleella eteenpäin. :)

Vasemmalla itsenäinen treeni. Oikealla ohjattu treeni, piirustukseen on neliöity henkilökohtaiset ongelmakohdat. Punaisella on merkattu se, miten radan opettelimme ja miten sen pääasiallisesti suoritimme (sinisellä merkattu se, miten rata olisi pitänyt suorittaa).

OHJATTU (piirros ylinnä)

Tämän päivän treenit olivat oikein onnistuneet. :) Tekevät Hokkasen Jarin kanssa yhteistyötä siten, että vuoroviikoin suunnittelevat treenit, joita sitten peräkkäiset 3.lk ryhmät voivat treenata. Tällä viikolla oli Jarin vuoro suunnitella treeni, joka oli pätkä tämän vuoden MM-kisojen mini-luokan yksilöhyppyradalta. Viherlandian kasvihuoneen "Kukkiksen" rajallisesta tilasta johtuen hieman sovellettuna pätkä 2-esteeltä 15-esteelle.

Pääosin meni oikein kivasti. Systeemiksi sovittiin se, että ekasessiolla jokainen menee radan kutakuinkin kertaalleen ja toisella rupeamalla fiksaillaan. Ekasessiolla sain onnistumaan ok esteelle 12 saakka, mutta siitä ohjasin Ursan 9-putkesta sisälle (kahteen kertaan, kävi siis pari kierrosta ysiputkessa..). Taustalla oli puolittain väärinkäsitys, sillä luulin alunperin ja rataantutustuessa treenasin niin, että 12-aidan jälkeen mennään 13-putken vasemmasta suusta sisälle - tokihan valssilla Ursa oli helppo saada oikeaan ratapiirustuksen mukaiseen päähän (tätäkin kokeiltiin ja kerralla oikein). Otettiin kuitenkin minun tutustumiseni mukaisesti rataa - joustavuudesta kiitokset Tanjalle. Käytiin siis läpi, miten saisin Ursan putkeen vasemmasta päästä - mikä on se vaikeampi pää. Hienosti onnistui siinä vaiheessa, kun tajusin ottaa Ursaa haltuun ENNEN 12-estettä ja pikkasen enemmän hakea ja vekata Ursaa 11 hypyltä kahdelletoista ja kohti kolmeatoista. Tanjan opeilla ja Peten viime viikonlopun napaohjauksen mielessä pitäen sain Ursan kivasti oikeasta putken suusta sisälle.

Alun ohjauskuviot onnistui "ihan kivasti", eli lähinnä niin, että sain Ursan menemään rataa oikein. Totuus kuitenkin on etten (vieläkään) osaa valssata, periaatteen tiedän, mutta ajoitus ei vain millään ota loksahtaakseen paikalleen.

Tokarupeamalla sitten säädettiin alkupuoliskon valsseja vähän nätimmiksi. 1-3 välin otin pakkovalssilla kakkoselle. Alkuperäinen "pystyvalssini" (Tanjan aivan tuore termi siitä, kun valssi pyörähtää paikallaan), säädettiin enempi esteen suuntaisesti (tämä tärkeä muistaa ja iskostaa enempi ytimiin: pakkovalssi tehdään esteen suuntaisesti). Tähän ei montaa toistoa tarvittu. Kunhan sain vähän etumatkaa Ursasta niin, että lähdettiin lentäen, niin aika nopeasti olin tarpeeksi ajoissa valssailemassa. Vähän ohjaus oli kyllä täpärällä, niin esteitä hipoen itse liikuin, vaan pääajatus jäi aivoon - uskoisin.

Enempi säätöä tapahtui sitten 6-7 välissä. Olin päättänyt tehdä sen niin, että otan Ursan välistävetämällä ja valssaan seiskan jälkeen ohjaten Ursan pujotteluun. Tämän kohdan saan kyllä onnistumaan näilläkin taidoilla, Ursa kestää minun myöhästelyni ja sen, että olen toisinaan sähläämässä jotain sen tiellä, kaunista ja sujuvaa, saati aikaa säästävää se ei kuitenkaan ole. Omat valssini ovat väkisin myöhässä. Koska välistävetokin tapahtuu jo vähän myöhässä, niin myöhässäolo kertautuu vielä enempi valssille. Ei vain mene jakeluun mikä on se oikea aika ja missä pitää olla silloin, kuin koira ponnistaa jne. Tiedän ja ymmärrän kyllä teorian, mutta käytäntö on ihan eri juttu. (Koira etuperin hypyn yli, josta välistäveto hakemalla, mutta samalla liikkuen, kun koiran nenä ylittänyt siivekkeiden välisen linjan meno jatkuu etuperin ripeästi liikkuen niin, että ennen kuin koira ponnistaa itse on jo esteen toisella puolella valssin loppuasennossa valmiina syöttämään kepeille. - Oma selkeä moka välissävedoissa on se, että en juurikaan liiku (jos liikut, liiku aina esteen suuntaisesti), jolloin myöhästyn entisestään.)

Kunhan tätä oltiin hetki taottu, kokeiltiin vielä toisella ohjaustavalla, niin, että menin hyppyjen ulkopuolelle (vasen puoli), kutosen ohi puolittain pakkovalssilla ja työntö seiskan taakse, josta lähetys suoraan kepeille. Tämä onnistui jo heti kerrasta. Tässä vaiheessa meille (mulle) selkeästi se helpompi ja sujuvampi tapa ohjata tämäntyyppisiä kurveja. Seiskalla ei edes tarvinnut enää ottaa Ursaa rintamasuunnalla vastaan, kun se nätisti hyppää takaisinpäin myös käden liikkeellä (käsi liikkuu lähemmäs kroppaa).

Pitää treenata ahkerasti valsseja ja tahkota niitä mahdollisimman moneen treeniin, jotta jossain vaiheessa loksahtaa vihdoin paikalleen, mikä on oikeasti oikea-aikainen valssi - uskon kyllä hyvinkin, että jonain päivänä päässä loksahtaa. :)

Kepeille Ursa haki joka kerta oikein hienosti, eikä 9-putken oikean pään löytäminen tuottanut mitään vaikeuksia - Peten napatekniikka toimii. :) 10-12 kuulemma kuljetan hyvin vaikka ekasessiolla se haltuunotto 11-12 välissä jäikin vajaaksi.

Lopulta kävi sitten niin, että koska rataan tutustuessani olin takonut aivooni 13-putken vasemman pään, niin kyllähän sinne tuli sitten vauhdissa viimeiselläkin kerralla ohjattua. Ursa teki kuitenkin aivan loistavasti ja tämä kohta onnistui hyvin. 12-aita syöttää pikkuisen enemmän 9-putken päästä, joten siinä mielessä olen kyllä erityisen iloinen miten hienosti sainkaan sen siitä putkesta sisälle, minne olikin tarkoitus ohjata. Loistavaa Ursa! Ei haittaa vaikka tehtiin vähän omaa rataa. :)

Tällä hetkellä täytyy laittaa erityispaino tietysti siihen, että ensinnäkin ohjaan Ursaa ja katson sitä, olen siihen kontaktissa, mutta myös ajoitukseen täytyy kiinnittää huomiota. Samoin joissain kohti siihen erityishuomio, ettei kuminauha Ursan ja minun välillä kasva liian pitkäksi, jolloin myös suorituksesta tulee haparoivampaa ja riskialttiimpaa.

ITSENÄISET (piirros ylinnä)

Otettiin kissanruoalla kontakteja. Ensin Aa ruoan kanssa ja naksuttaen (nami myös ylösmenolla), toisella kertaa edelleen nami ylösmenolla, mutta alasmenolla pelkkä tyhjä kippo, johon reagoituaan se sai namin. Täsmälleen sama juttu puomilla. Hienosti se pysähtyy nyt kontakteille. Yritetään pitää tämä. :)

Otettiin myös yksinkertaista rinkulaa, kontakteilla namit. Lähdettiin putkelta ja päädyttiin putkeen. Keinulla Ursa sai namin kädestä. Hyvin meni taas kaikki. Kontakteilla olen lähtenyt siihen, että Ursa on kontakteilla täsmälleen niin kauan, kun sillä on kiinnostusta nameihin ja kontaktilla oloon, mielummin aavistuksen vähemmän aikaa, vapauttavalla kutsulla kuitenkin tottakai pois. Pyrin lukemaan Ursan mielioloa, enkä odotuta sitä liian kauan kontakteilla. Jotain tästä toimintatavasta on näkyvillä Ursassa, sillä on selkeästi yhteistyöhalukkaampi ja virtaisampi ilme ja enempi meno päällä kontaktin jälkeen, kun sen ei tarvitse odottaa liian kauan. En myöskään vaadi istumista, ei haittaa vaikka iskee listonsa kontaktille, mutta se ei ole itse tarkoitus. En halua, että kontakteilla Ursan motivaatio ja kierrokset laskee, pyrin vähän päinvastaiseen, jotta saadaan nopeutta suorituksiin.

Keinua otettiin myös pari kertaa namikipolla. Kissanruoka on kyllä ihan must-juttu!

Lisäksi otettiin itseohjautuvasti kahta hyppyä, samaa kohtaa mikä oli ohjatulla radalla 6-7, treenattiin käteen tulemista ja oikea-aikaista valssia. Ursahan kyllä toimii moitteetta. Omaan päähän kun saisi taottua. Enempi tämä oli ohjaajan sheippaamista nyt. :) Ensin vain käteen tulemista välistä vedossa kumpaankin suuntaan ja sitten tehtiin valssia takaperoisesti. Ensin kutsuin Ursan esteen yli loppuasennossa, sitten vaadin itseltäni yhden askeleen ennen oikea-aikaista loppuasentoa, sitten kaksi askelta jne. Ei mulle ihan vieläkään mikään loksahtanut, mutta ainakin oli yritystä...

Ihan lopuksi otin ilman koiraa ja yritin hakea sitä ymmärrystä mikä on oikea-aikainen valssi. Tiedä nyt tajusinko mitään... :)

Innolla ensi viikkoon.

Kissanruoan voimalla.

2008-10-30T21:08:00.002+02:00

LUNAN MÖLLIAGITREENIT 27.10.08.

Talvikausi alussaan. Tällä kaudella meitä koulii Partisen Päivikki, joka on asiansa osaava ja kokenut kouluttaja. Uskon, että saadaan Päivikin koulutuksista paljon irti.

Lunan maanantain treenit olivat taas taattua Päivikki-tavaraa. Positiivisessa hengessä rautalangasta väännettyä tekniikkatreeniä, jossa pääpaino oli ohjaajien kouluttamisessa.
Käytiin läpi perustekniikat lähinnä niin, että kouluttajalle muodostui kuvaa siitä mitä porukka osaa. Tällä kertaa kato vain oli käynyt niin, että koulutettavia oli vain kaksi Luna ja Beo. Saatiin oikein kunnollista yksityisopetusta.

Lunan kanssa kissanruoan keksiminen motivaattorina oli ihan loistojuttu. Lunassa on potkua ja intoa aivan eri lailla, kun se tietää saavansa palkaksi jotain sellaista, mitä se todella arvostaa (täytynee keksiä toinen yhtä motivoiva palkkio, jotta voi vaihdella tarvittaessa - naudan/possun suikaleet?).

PERUSOHJAUSTEKNIIKAT

Valssi. Tiedän olevani aina vain myöhässä. Todella rohkeasti ja sutjakkaasti saa valsseja tehdä, jotta niistä tulee sujuvia. Tehtiin kuitenkin onnistunutta niin, että Päivikki oli palkkaamassa toka-aidan takana ja lopulta Luna sai palkkaa vasta kolmen aidan takaa. Itse piti pysytellä ohjaussuoralla.

Persjätöt olivat aika villejä, vaan yhtäkaikki melkoisen mielenkiintoisia. Kääntö tapahtuu niin ajoissa, että väliin tuntuu, että liiankin aikaisin. Teoriassa kääntyä jo ennen kuin koira ponnistaa. Vaikeaa, haastavaa, kiintoisaa ja metkaa. Myöhässä sitä alkuun on (tämä liittyy aina kaikkeen...), kun saatiin sujuvaksi kahdella aidalla lopetettiin siihen.

Takaaleikkauksessakin sai säätää vähän. Nyt lähinnä oman kropan kanssa, niin että näyttää koiralle selkeästi rintamasuunnalla sen hypyn joka pitää hypätä. Säätöä vallan vain, mutta äärimmäisen iloinen olen siitä, että Lunalla oli selkeästi into päällä, se halusi tehdä (tai no - saada palkkaa...) ja vaudilla painalsi menemään laukka-askelin. Ei paha ollenkaan.

KONTAKTIT

Päivikki katasti myös itse kunkin kontaktit. Lunan kanssa ei näissä ongelmia, vaan vauhtia pitää näihinkin saada. Ehkä rupean tarjoilemaan kissanruokaa näissäkin kohdissa. Keinun alasmenolla namit takaisin maahan, ehdottomasti! Hämilleen se menee jos ei namia maasta saa, samoin nenä ei enää näytä alas ja keinu ei laske niin vikkelään.

(Täytyy ajatella keinun rämäyttämisen opettamista ja bujalautaa! Ainakin seuraavaksi tulevalle agipennulle voisi funtsai keinutekniikoiksi ja tasapainon kehittämiseksi. Näistä jutskailtiin lopuksi.)

Turistina MM-kisoissa.

2008-09-30T17:48:00.002+03:00

Jännää, olin seuraamassa Agilityn MM-kisoja Helsingin jäähallilla 26.-18.9. Metkaa nähdä niitä ohjauskuvioita, joita maailmalla käytetään. Huomattavasti enemmän ohjattiin persjätöllä mitä Suomessa (jossa väännetään valssille hirmu usein). Erityisesti japanilaisilla oli hyvinkin erilaisia ohjaustekniikoita ja -ratkaisuja radan kohtiin. Onneksi tuli videoitua paljon suorituksia, joten voin palata MM-tunnelmiin ja erityisesti imeä vaikutteita niistä.

Pääosin melko peruskauraa (nopeita koiria tietysti), perusohjausjuttuja, vaan onneksi myös ripaus outoutta ja huippusuorituksia, riskinottoa. WAU!

Brasilia vei kaksi joukkuemestaruutta (minit ja maxit), Ranska vei medien mestaruuden. Minien ja maxien yksilömestari tuli Usasta ja medien mestarikoirakko oli sveitsiläinen. Suomi juhlisti maxien pronssisijaa, kun Jouni Orenius ja borcol Yoko teki hienoa rataa. Suoknuutin Jaakko ja Zen tekivät finaaliradalla ikävästi hylyn, vaikka lauantain hyppyradan jälkeen olivat ykköspallilla - aina ei voi voittaa.

Hieno viikonloppu, hieno tunnelma ja hienoja suorituksia!

Ratatreenit koulutettaville.

2008-09-30T17:37:00.003+03:00

Vedin jatkokakkosille treenit keskiviikkona 24.9. Ensimmäistä kertaa tälle kaudelle Viherlandialla. Näillekin treenaajille oli tullut meidän astutusreissun takia kahden kerran pakollinen tauko. Tehtiin rataa.

Tiesin kyllä, että kyseessä on melkoisen vaikea rata. Ainakin kaksi aidosti kinkkistä kohtaa, joissa oli lisänä ansat. Iloinen olen siitä, että pitkälti näiden ansojen ohittaminen onnistui loistavasti kaikilta. Varsinaiset virheet tällä tasolla ovat myöhässä tulevat valssit (mikä on ihan normaalia ja jollaisia meikäläisellekin tulee ihan liian usein, pikkuhiljaa vasta nyt rupeaa päästä kärryille), myöhäiset käskyt ja vain yhteen asiaan keskittyminen. Rohkaisevaa on se, että kaikkeen tähän tulee vaikuttamaan aika, rutiinit ja kehittyminen valtavasti. Ryhmässä on selvästi potentiaalia.

Kukaan ei keralla päässyt loppuun asti, mutta eipä se päämäärä tarvitse ollakaan.

Osan kanssa säädettiin valssin ja sen oikea-aikaisuuden perusajatusta, jollekin kerroin puomin alastulokontaktille parannusehdotusta (koira kääntyy kontaktilla ohjaajaansa kohti, jolloin takajalat kiertyy pois kontaktilta, enimmäiseksi otetaan koiraa vastaan ja siitä pikkuhiljaa niin, että voi jäädä sivulle, kuitenkin niin, että ohjaaja on aina koiran edellä pysähtyessään).

Ensi kerralla otetaan todennäköisetsi jännä putkitreeni (mikäli eräs putkea jännittävä koira on paikalla) tai sitten treenataan ainakin mäkelöitä.

Ruosteiden karistusta.

2008-09-30T17:18:00.002+03:00

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 23.9.2008

Juoksu- ja astutusyritysreissutauon jälkeen taas treeneihin. Sepä näkyi, että oltiin oltu tauolla. Vielä kun meidät laitettiin Ursan kanssa ekana suorittamaan, alla ei ollut kuin lämmittelylenkki, rataantutustuminen ja pikkuhetki leikkiä. Näkyi kyllä, että oltiin ruosteessa. Aivan ensimmäiseksi Ursa paineli selkäni takaa kolmosputken väärään päähän, kieputuksissa en ollut ihan kärryillä, meni vähän sähläämiseksi. Uutta jännää: seiskaputkesta kasille niin, että ensin oikealla kädellä ykköshypyn ohi, sitten ohjaus käsi vaihtuu vasemmaksi ikään kuin ohjattaisiin hämyhypylle, siitä oikeassa kohti taas oikean käden ohjauksella koira esteen yli - kaikki toki nopealla temmolla. Myös ysille ihan uusi juttu, itse olisin kyllä kisoissa valssanut, sulkien hämyhypyn ylitysmahdollisuuden pois. Minna tarjosi seuraavaa, koira lähetetään oikealla kädellä ysin taakse, lähdetään ikään kuin valssille ja vasemman käden ohjaukseen, mutta pyörähdetäänkin nopeasti oikean kautta ympäri ja otetaan koira oikeaan käteen. Koko systeemi siis tapahtuu ysiaidan rataan nähden sisemmän siivekkeen kohdalla. Kyllä tätä kovasti miettiä täytyi, varsinkin kasihypyn nopeiden puolenvaihdosten jälkeen. Joka kerralla toiminnassani näkyi ja tuntui kyllä se, etten aivan varmasti tiennyt mitä olen tekemässä, mutta onneksi sentään saatiin onnistumaankin niin, että jäi sopiva muistijälki lihaksiin ja päähän. (Mietin, että onkohan tämä ohjauskuvio sitten flippi...?)

Väliin otettiin keppejä, Aata, keinua ja pientä itsenäistä estesarjaa. Hypyn kautta persjätöllä (mäkelöillä) kepeille, mikä oli ihan metkaa ja onnistui. Kova halu alkaa opetella persjättöjä erinäisiin tilanteisiin, tähän hetkeen teen mäkelät vain putkella, mutta ohjaustavalla voisi saada Ursan kääntymään melko nätisti ja tiukasti joissain sopivissa hyppykohdissakin kenties. Aan kontaktilla naksuttelin, joka näytti toimivan. Aloitan ainakin nenäkosketuksen opettamisen, saa nähdä koska sen saa siirrettyä kontakteille, siihen mennee pikkasen aikaa.

Toisella kertaa, kun mentiin ohjatulle radalle, niin meni jo ihan eri lailla. Tunnin muistin ja tekniikoiden verryttely selkeästi oli tuottanut tulosta ja Ursahan toimi loistavasti! Takaa leikkaus toimi kuulemma täydellisesti :), muutenkin toimi ja jäi hyvä fillis. Tehtiin toinenkin suoritus perään: "Todistaen, ettei ensimmäinen kerta ollut vain hyvää tuuria." Yksi rima lensi, taisin vetää kasilla vähän turhan tiukasti haltuun. Erityisen tyytyväinen olen toki takaaleikkausten onnistumiseen (tapahtuivat aivan täsmälleen oikeassa paikassa), sekä kasin ja ysin välissä tehtyyn sylikäännöksiin.

Reippaasti maaliin.

2008-09-04T21:17:00.003+03:00

LUNAN MÖLLIAGITEENIT 4.9.2008

Sataa, sataa. Luna oli alkuun reippaalla tuulella ja myös loppua kohti. Itseäni sätin vain siitä, etten keppien jälkeen antanut sille palkkaa ja rauhoittanut tilannetta siihen. Kun tohotin vain eteenpäin renkaalle, niin Luna hyppäsi sen sivusta. Otettiin tiheällä palkkauksella renkaan jälkeen, sitten rengas-takaahyppy -kuvion jälkeen, sitten rengas, takaahyppy, putki - jälkeen, jonka jälkeen sitten tehtiinkin rata loppuun reippaasti. Luna kääntyi hyvin välistävetoon ja viimeiselle esteelle valssasin, niin senkin loikki reippaasti.

Esteet oli medikorkeudessa, lukuunottamatta pituutta ja rengasta.

Väne laittaa ryhmäläiset tekemään radan kaksi kertaa. Ekalla rupeamalla kertaalleen virheineen ja tokakerralla virheisiin pureutuen. Me ei olla Lunan kanssa toiselle kierrokselle lähdetty ollenkaan.

Jahka päästään Ursan astutuksesta ja juoksuista (ja tämä ikuinen sade lakkaisi), niin ruvetaan käymään itsenäisesti kentällä - nyt kun mulla on avainkin koppiin - otetaan jotain helppoa ja kivaa Lunalle, pääasiassa mielessä pitäen se, että sillä olisi hyvä ja reipas meno päällä. Vastaavasti Ursalle rohkeita irtoamistreenejä palkalla ym. kieputuksia.

Jatko2-valssit.

2008-09-04T21:14:00.002+03:00

Eilen taas "valmensin" jatkokakkosia. Nyt teemana oli valssin erilaiset variaatiot: ennakoiva valssi, juoksuvalssi ja pakkovalssi. Kaikkia yhdistää se, että käännytään koiraa vasten, leikataan sen edessä ja muutetaan sen suuntaa.
(Illalla luin valssille määritelmän:
VALSSI = vastainen käännös = Edessä leikkaus. Käännös missä ohjaaja suorittaa käännöksen koiraa kohti (vastainen) sekä etenemissuuntaa vasten (käännös). Liikkeen tarkoituksena on koiran suunnan muuttaminen.)

Olin alunperin suunnitellut ne ihan yksittäisinä harjoituksina, mutta pienellä pähkäilyllä sain harjoitukset "samalle radalle" niin, että ne voitiin suorittaa molempiin suuntiin ilman tehokasta treeniaikaa vievää esteiden siirtelyä.

Kuten odotettua ennakoiva valssi oli monelle helppo, joillain oli vaikeuksia hahmottaa se, että käännöksessä täytyy ottaa toinenkin käsi mukaan, vastakkaisella kädellä jarruttaa koiraa ajoissa ja ennakoida sille näin käännöstä. Joku jätti vastakkaisen käden näytön päälle, joku unohti koiran (katse ei seurannut koiraa) jne. Yllätyin kuitenkin kauttaaltaan siitä, miten tiukasti suuri osa koirista osasi kääntyä siivekkeen ympäri. Koska porukassa on monentyyppistä koiraa ja rotua, erot näkyvät. Varsinkin herkällä paimenkoiralla ei saa olla liian tiukkana, muuten koira kääntyy kuuliaisesti jo ennen estettä.

Juoksuvalssin miettimiminen kumpaankin suuntaan. Välillä harhauduttiin valssaamaan myös kakkosaidan jälkeen niin, että ohjaus siirtyi ulkokurville. Ideaali on, että ohjaajan linja olisi mahdollisimman suora, lukuunottamatta valssipyörähdystä. Tosin tietenkään, kun koirat ovat kokemattomia ja tarvitsevat tukea ja vastaavasti myös ohjaajat ovat kokemattomia, niin ei voi olettaa suorituksen olevan vielä ideaali.

Ennakoiva valssi ja juoksuvalssi otettiin peräjälkeen ja pakkovalssi jätettiin siihen, jos jää aikaa ja keritään se ottaa. Aikaa jäi niin, että tehtiin harjoitus toiseen suuntaan. Tästä suoriutuivat keskimäärin oikein hyvinm. Täytyy tulevissa treeneissä ottaa joskus pakkovalssia uudelleen esimerkiksi hyppyjen kanssa, että tulee rutiinia siihen, että valssitapoja on useita.

Porukassa on huomattavan eritasoisia ohjaajia, selkeä ero siinä onko aiemmin vienyt agilitya vai ei. Myös koiran ja ohjaajan välinen suhde vaikuttaa selvästi harjoituksen onnistumiseen. Koiralle pitäisi ihmisen toimesta järjestää paljon kivaa tekemistä, vaikka temppujen opettelua ja yleistä hallintaa. Paikallaoloharjoituksia. Tavoitteena se, että koiralla on KIVAA tehdä ihmisensä kanssa hommia. Kontaktiharjoituksia yms. Porukassa on niitä, jotka napottavat jatkuvasti ohjaajaa odottaen huippua yhdessätekemistä ja sitten vastaavasti niitä, joilla keskittymiskyky herpaantuu muihin asioihin kentällä.

"Hakemus".

2008-09-02T20:19:00.001+03:00

HUPIJA 2009 -projekti

Koska toimin itse yhtenä vetäjänä HuPiJa 2009-projektissa, minun ei tarvitse siihen erikseen hakea, paikka on automaattisesti minun ja Ursan ilman hakemusten väsäilyäkin. Kuitenkin sitä haluaa kirjata saavutuksia ja tavoitteita sekä tulevalle vuodelle, että pitkällä tähtäimellä.

Ursa on 3-vuotias suomenlapinkoiranarttu, jonka kanssa kisaan maxi3-luokassa. Se on aktiivinen, reipas ja kuuliainen koira, jonka suurin kompastuskivi menestykseen on sen vauhti. Se on rotuisekseen nopeimmasta päästä, mutta kisakentillä häviää nopeimmille roduille ja tiukoissa ihanneajoissa. Vauhti on kuitenkin tasaisesti kasvanut ja huomaan 3-lk ihanneaikojen kuitenkin pitkälti riittävän, pikkuhiljaa kokeilemalla olen löytänyt Ursalle sopivan leikkimistavan sen oikeanlaiseen sytyttämiseen. Tämä kokeilu ja tapojen hakeminen jatkuu edelleenkin.

Irtoamistreeniä tulemme jatkossa tekemään, jotta Ursan rohkeus kasvaisi siihen, että se hakisi spontaanisti itse enemmän esteitä. Varsinkin suorilla, kun ohjaaja häviää koiralle juoksukilpailussa, niin Ursalla ei ole rohkeutta singota nopeudella eteen, vaan jää odottelemaan hitailevaa kartturia. Toisaalta ohjaajallakin on oppimisen paikka siinä, että osaa sijoittua radalla niin, ettei häviäisi suorallakaan koiralleen.

Kontaktit ovat ihan näinä aikoina aiheuttaneet ongelmia. Käynkin parhaillaan läpi niitä konsteja, joilla Ursalle saisi opetettua varmat, mutta nopeat kontaktit. Mielessä on käynyt sekä nenäkosketuksen opettaminen, että juoksukontaktit apuvälinein, esimerkiksi sopivalle korkeudelle asetetuin halkaistuin putken pätkin tms. mistä tekniikasta olen kuullut.

Vähitellen hakemalla on löytynyt oikeat, meille koirakkona ja erityisesti ohjaajalle sopivat, keskittymistavat, jotta radalla olisi mahdollisuus tehdä mahdollisimman sujuvaa ja hyvää suoritusta. Kunnollinen mielikuvaharjoittelu ja oikein haettu asenne radalle mennessä, sekä toki huolellinen lämmittely tuottaa parasta menestystä.

Olimme mukana viime vuoden HuPiJassa tuuraajana, mukana olosta koen olleen meille valtavasti hyötyä (yhtä koulutusta lukuunottamatta kaikilla kerroilla mukana). Vuoden sisään olemme nousseet 1.lk:sta 3.lk:aan ja nyt myös onnistuneesti keräilleet puhtaita ratoja kolmosluokassa. Ohjaajana kehityin huimasti, kuin myös koira, joka tällä hetkellä toimii suurimmalla osalla tekniikoista - ihan tavan valssikin on pikkuhiljaa löytynyt ohjaajalle, joka hyvin usein on ojauksessaan myöhässä kera kahden vasemman jalkansa. Omat avaimet koiran ohjaamiseen ovat huomattavasti mittavammat mitä vain vuosi sitten syksyllä 2008.

2009 vuoden tavoitteena on erityisesti yksilö SM-kisat, mahdollisesti suuntaamme myös MM-karsintoihin. SM-kisoissa tavoitteena on tehdä karsintaradalla puhdas (ratavirheetön) rata, jolla suorituksella voisi todennäköisyydellä aueta myös finaaliratapaikka.

Tällä hetkellä vuodelle 2009 on koossa neljä SM-nollaa, jotka sisältävät tuplanollan. Ursa jää loppuvuodeksi 2008 todennäkoisesti mammalomalle (mikäli astutus onnistuu ja pentuja on luvassa), joten nollien keräily jatkunee ensi keväänä.

Pitemmän tähtäimen suunnitelmana ja haaveena on tottakai AVAutua. Sekä parantaa vuosien saatossa suorituksia ja sijoituksia SM-kisoissa. Päätavoitteena on kuitenkin edelleen se, kuten viime vuonnakin, että saamme agilityn harrastamisen pidettyä hauskana ja mielekkäänä, molemmille koukuttavana tekemisenä - mitä se on menestyksekkäästi tähän asti ollutkin.

Tottakai olen edelleen niinikään valmis panostamaan ja näkemään vaivaa sen eteen, että kehitymme ja edistymme lajissa, sekä myös viemään oppimaamme eteenpäin kanssatreenaajille (tällä hetkellä toimin JATissa Jatko2-ryhmän kouluttajana).

HuPiJa 2009-projektilta odotan paljon, valittuun valmentajakolmikkoon kuuluvat ovat agilityn huippuja, osaajia ja kouluttajia, jotka ymmärtävät koirien erilaisuutta ja rotutyypillisiä ominaisuuksia, jokaisen yksilön huomioiden. Harmikseni Ursan kanssa ei päästä osallistumaan syksyn koulutuksiin - ainakaan silloin, jos kaikki menee toiveiden ja suunnitelmien mukaan niin, että Ursa saa pentueellisen terveitä jälkeläisiä, potria ja tasapainoisia harrastuskoiranalkuja.

Keväällä 2009 olemme mukana täysillä ja toki koko projektin kulun olen mukana JATin puolesta koordinaattorin ominaisuudessa, delegoin ja jaan tuuraajille vapautuneita paikkoja, informoin ja pidän huolta yhdessä projektiin osallistuvien kanssa, että kaikki toimii.

Palkittu.

2008-09-01T21:15:00.000+03:00

Vauhtia lissää.

2008-08-31T20:58:00.003+03:00

LUNAN MÖLLIAGITREENIT 27.8.2008

Ohjauksellisesti onnistuttiin ihan ok. Ongelma on Lunan hitaus ja "lönkyttely", vaikka edelleen hypyt on medikorkeudessa. Putkitreeniä täytyy ruveta tekemään, jotta siitä saataisiin sellainen este, joka imuttaa. Kovasti täytyy tehdä itse töitä että Lunan saa liikkumaan, mutta kyllä sen kanssa rataa jo tekee.

Erityisen iloinen olen siitä, että se suoritti hienosti renkaan, vaikka se oli radalla - tähän asti se ei varsinaisesti ole ollut radan osana. Jatko2-treeneissä joskus radan alussa. Otettiin kertaalleen yksittäisenä esteenä ja sitten jo radalla ja hyvin Luna katsoo oikean reiän hypätä.

Vauhtia saanee sillä, kun rupeaa palkkaamaan ihan muutaman esteen sarjan jälkeen. 13 estettä ilman palkkaa (muutakuin kontakteilla) on liikaa Lunalle.

Oivalluksia.

2008-08-31T20:44:00.003+03:00

Viime keskiviikkona 27.8. oli taas jatkokakkosten kouluttamisen aika. Nyt teemana oli takaaleikkaus ja valssit, jotka sain pienen pähkäilyn jälkeen sovitettua samaan treeniin. Treeni käsitti seitsemän aitaa abaut siksak-mallissa (laitan ratapiirroksen joskus, jahka saan aikaiseksi skannailla).

Osa koirista suoriutui loistavasti, ohjaajan itsevarmuudella ja uskolla siihen, että "tää me handlataan" on suuri merkitys. Myös sillä on kova merkitys, miettiikö radan tarkkaan ja käy läpi sen, mitä on oikeasti radalla tekemessä vai meneekö "vain suorittamaan". Tottakai meitä on monenlaisia, joku on asenteeltaan erinomainen koulutettavaksi, kuuntelee tarkkaan, ottaa opiksi, jaksaa yrittää riittävällä ponnekkuudella, joku taas ei suhtaudu koulutuksiin niin tosissaan, että välttämättä kouluttajalla olisi mielekästä viedä koirakkoa eteenpäin.

Enivei. Sessioon osallistui tällä kertaa viisi koirakkoa, joista kolme ei ollut viime viikon koulutuksessa. Viimeksimainituille otettiin ensin yksinkertainen harjoitus, johon sisällytettiin vain yksi takaaleikkaus ja itse olin palkkaamassa. Koiran mukaan mentiin.

Ehdottomia tähtihetkiä kouluttajalle on ne, kun näkee ohjaajan päässä jonkin ahaa-elämyksen tai toisaalta näkee miten koira oivaltaa uuden asian.

Päivän treeni oli aika vaikea - tiedostin sen jo aluksi, vaan positiivista oli se, että melkeinpä kaikki suoriutuivat siitä. Viimeinen takaaleikkaus onnistui jo melkeinpä rutiinilla. Tätä treeniähän voisi jatkaa loputtomasti aidoilla, jotta pääsee kunnolla leikkausten tai valssien makuun kummankin puolen.

Valssipyörähdyksillä rata sujui pitkälti paremmin kuin takaaleikkauksilla.

Itsenäisinä esteinä kepit, keinu, Aa ja rengas, sekä yksi aita, jolla sai "leikkiä". Kotiläksynä se, että jatketaan näitä viimeviikkoisia sylikääntöalkeita.

Hyvin hoituu.

2008-08-27T14:47:00.004+03:00

URSAN 3.LK AGITREENIT 27.8.

OHJATTU I

Ursan treenit meni jokseenkin hyvin eilen. Eka radanpätkä meni kerrasta purkkiin - tosin olihan siinä sen verran tuttuakin Mikkelistä, alku oli suoraan C-radalta. Vaikein kohta oli kuudes aita. Ekakerralla (kisanomainen suoritus) tein kohdan pakkovalssilla ja vedättämällä, Ursa teki siis aidalle S-mutkan.

Toisella kerralla kierrätin Ursan sylikäännöllä aidan vasemman siivekkeen ympäri ja valssasin perään. Tämäkin onnistui hienosti.

Kolmantena tapana otin niin, että edelleen juoksin puomin oikealla puolella (kuten joka kerralla), jonka päässä valssi, Ursa wrapilla vasemman siivekkeen ympäri ja eteenpäin - jälleen onnistui loistavasti.

Tällä pätkällä saatiin myös hyvää puomitreeniä. Namit oli alhaalla, ylösmenot otin juoksuna, hyvin Ursa ottaa myös ylösmenon jos itse jättäydyn taakse ja pikkasen hillitsen tykittämistä. Otettiin puomille meno aidalta (kauempana suoralla oleva aita). Ursa ei haastanut yhtään, vaikka kutosaidan suorittaminen hipoi puomin kontaktia, jolta saa namia. Ursa ei siltikään vilkuillut ollenkaan, vaan teki juuri mitä pyydettiin.

OHJATTU II

Toisella pätkällä oli enempi säätöä, vaikka edelleen oli Ursalla meiningit päällä. Tokaesteen eli putken jälkeen meinasi mennä suoraan puomille, kunnes toisella kerralla sain sen hyppäämään väliin. Pimeän putken haki hyvin (juoksin puomin oikeata puolta ja työnsin aidalle) ja myös kääntyi putken jälkeen napakasti, pidin vain paljon ääntä ja hain melko pitkältä putken suulta.

Alunperin ajattelin tehdä takaaleikkauksena ja sylikäännöllä, mutta puomi houkutti niin, että vaihdoin tekniikan valsseihin 7.-8. aidan välissä valssi, kiireellä 9.-10. väliin tekemään valssia myös. Näin kuvio oli hallitumpi, eikä puomi vetänyt huomiota ohjaajan kuvioista.

Kepit haki koko treenien ajan mahtavasti, myös avoimemmasta kulmasta - harjanvarsitreeni tuottaa taas tulosta. Omasta mielestänikin on kiva tehdä keppejä taas! ... vaikka onhan 12kpl melko pitkä rupeama.

ITSENÄINEN

Erityisiä itsenäisiä treenejä Minna ei ole järkännytkään oheen, mutta otin kolmen aidan rinnakkaisilla tätä viimeisen radan kuviota. Myös ekaan treeniin pääsyvuoroa odotellessa otin Ursan kanssa sitä 6.aidan systeemiä mm. sylikäännöllä ja pakkovalssilla.

5 tai 6 kepin sarjalla otin myös harjoitusta avokulmasta niin, että itse juoksin pujottelevan Ursan ohi ja leikkasin takaa. Ajoitus on todella tärkeä, mutta onnistuu. :D

Mukavalla tavalla Ursan kanssa toimii melkein ohjaustapa kuin ohjaustapa. Se kuuntelee hyvin, eikä mikään tuota ylitsepääsemätöntä vaikeutta. Kaipa sen kuuliaisuus ja vauhti on sopivassa balanssissa niin, että ohjaajakin pääsee treenailemaan kaikenlaisia kuvioita ja kikkoja.

HuPiJa 2009

2008-08-26T17:38:00.003+03:00

HUPIJA 2009 -projekti

Järjestyksessään kolmas agilitykoulutusprojekti HuPiJa ja siihen haku on alkamassa. Projektin pääasiallisena tavoitteena on kehittää kolmen seuran (Hu-Pu, Pieks, JAT) agilityharrastajien mahdollisuuksia päästä vuoden 2009/2010 SM-kisoihin ja MM-karsintoihin ja niissä mahdollisimman hyvään tulokseen.

AIKATAULU ja HINNAT

Alustavat koulutuspäivämäärät, kouluttajat sekä koulutuksien hinnat:

Keväälle 2009 on suunniteltu pohjustavasti kaksi Janita Leinosen / Jaakko Suoknuutin viikonlopun kestävää koulutusta (55€/viikonloppu).
Kevään kouluttajat ja päivämäärät vahvistuvat vuoden 2009 kisakalenterin varmistuttua.

Treenit järjestetään pääosin Pieksämäen Hau-Hau hallissa.

14.9. Tarja Ihalainen, 12 €
26.10. Pete Huotari, 20-25€
16.11. Tarja Ihalainen, 12 €
7.12. Tarja Ihalainen, 12 €
3.1. Pete Huotari, 20-25€
7.2.
7.3.
18.4.
9.5.

Alustavasti on myös sovittu ohjaajien juoksutekniikkatreeneistä keväälle, tällöin kouluttajana mm. salibandya harrastava ja valmentajana lajin parissa toimiva Satu Lipsanen.

PROJEKTIIN HAKU

Hakuaika 15.8. – 31.8.2008

Projektiin haetaan vapaamuotoisesti avoimella haulla kunkin seuran yhdyshenkilölle. Painopiste osallistujien valinnassa on selkeissä ja realistissa tavoitteissa sekä projektiin sitoutumisessa. Projektiin valitaan 1-3-luokassa kilpailevia koirakoita.

Kussakin seurassa ilmoittautumiset ensin omalle yhdyshenkilölle, jotka kokoavat ryhmät.

Hu-Pu Johanna Väisänen
Pieks Päivi Saarilahti & Johanna Putkonen

JAT
Susanna Kangasvuo, susanna.kangasvuo@gmail.com
Vuokko Malk, vuokko.malk@helsinki.fi

Jos olet valmis tarttumaan uusiin haasteisiin, älä epäröi hakea mukaan projektiin!

RYHMÄT JA OSALLISTUJAT

Ryhmiä muodostetaan lähtötasoltaan (tilanne syksy 2008) kahdenlaisia
1) kolmosluokkalaisia, ryhmäkoko noin 8 koirakkoa
2) ykkös-kakkosluokkalaisia, ryhmäkoko noin 8 koirakkoa
Myös X-rotuiset ovat tervetulleita, heillä tavoitteena avoimet SM-kisat 2009.

Yhteistyöprojektiin osallistujien valinnassa korostetaan koirakon tavoitteellisuutta ja tahtoa kehittyä agilityn parissa, projektiin sitoutumista ja sitä kautta motivaatiota osallistua aktiivisesti toisia treenaajia tukien.

Ryhmään liittyessään koirakko sitoutuu projektiin vuodeksi niin ajan, vaivan kuin rahan käytönkin osalta. Lisäksi projektiin osallistuja sitoutuu myös viemään oppejaan omaan seuraansa, kouluttamaan kiinteää ryhmää tai pitämään kurssimuotoisia koulutuksia.

KOULUTTAJAT

Kouluttajat valmentavat vuorotellen, kukin 2-4 kertaa, mukana niin yksipäiväisiä kuin koko viikonlopun kestäviä koulutuksia. Tällä lailla koulutukset säilyvät toisiaan tukevana jatkumona, ohjaajalla ja kouluttajalla on mahdollisuus seurata koirakon kehittymistä sekä viedä tavoitteita oikealla tavalla eteenpäin, pureutua ongelmiin ja tukea vahvuuksia.

Tarja Ihalainen

Tarja Ihalainen on aloittanut agilityn vuonna 1993 ja kilpaillut kahden parson russellinterrierin FIN MVA, AVA Kenar Prior, Jasun ja FIN AVA Trumpmoor Exmoor Flyer, Ripan kanssa. Koiriensa kanssa Tarja on voittanut useita piirimestaruuksia, Jasu ja Ripa ovat Suomen ensimmäiset agilityvalioparsonit, lisäksi Ripalla on CACIAG vuodelta 2003. Ripa on ollut myös mm. Suur-Savon kennelpiirin ja Pieksämäen palveluskoirayhdistyksen paras agilitykoira useina peräkkäisinä vuosina. Tarja ja Ripa ovat menestyneet Avoin SM:ssa, MM-karsinnoissa sekä voittaneet vuonna 2006 SM-joukkuepronssia Jyväskylän Agility Teamin medijoukkueen ankkurina. B-maajoukkueessa he ovat olleet kausina 2004-2005 ja 2006-2007.

Tarjan pyrkimyksenä on kouluttaa koiristaan irtoavia ja ohjausta lukevia, iloisia kilpakumppaneita, jotka opetetaan suorittamaan kontaktit ja pujottelun mahdollisimman itsenäisesti, jolloin ohjaajalla on mahdollisuus keskittyä jo seuraavan esteen kertomiseen koiralle. Erityisesti hän painottaa koiran ja ohjaajan hyvää lihashuoltoa ja –kuntoa. Koira tekee hänen mukaansa aina parhaansa, joten tähän tulisi myös ohjaajan pyrkiä niin treeneissä kuin kisoissakin.

Pete Huotari

Pete Huotari on aloittanut agilityn 1995 borderterrieri Wilman kanssa. Vahvan pohjan koirien ymmärtämiselle ja nykyiselle ajatusmallilleen agilitystä hän on saanut mm. Vilanderin Peetsalta, sekä seurakavereiltaan, joista löytyy niinikään suuria nimiä, Janne Karstunen, Tuija Saari, Jaana Lindfors, Taneli Hakasalo jne. Vuosien varrella Pete on treenannut myös Hollannin, Ranskan, Saksan ja Belgian maajoukkueiden jäsenten kanssa. Hän on myös kouluttanut kolme borderterrieriä maajoukkueeseen, 1999 Wilma Dortmundissa, 2005 Leevi ja Topi Valladolissa.

Pete on kouluttanut useissa eri seuroissa vuodesta 2000 lähtien. Hänen koulutustyylinsä perustuu jokaisen koirakon yksilölliseen huomioimiseen. Peten omin sanoin: ”En juurikaan perusta erilaisiin tekniikoihin. Koiran motivaatio on tärkein asia minulle koulutuksessa.”

Janita Leinonen / Jaakko Suoknuuti

Hienoa ja harmittavaa.

2008-08-24T22:04:00.004+03:00

MIKKELI 23.-24.8.2008
Tuomari Hannele Lummeranta (A- & B-kisa),
Minna Väyrynen (C-kisa) ja
tuomariharjoittelija Seppo Savikko (D-kisa, ylit. Minna Väyrynen)

Maxi3, A-kisa, ihanneaika 47.
Aikavirhe -4,34. Ratavirheet 0.
Tulos 0. Sijoitus 4./34.

Maxi3, B-kisa, ihanneaika 45.
Aikavirhe -3,64. Ratavirheet 0.
Tulos 0. Sijoitus 9./31.

Maxi3, C-kisa, ihanneaika 51.
Tulos HYL.

Maxi3, D-kisa, ihanneaika 50.
Aikavirhe -5,72. Ratavirheet 5.
Tulos 5. Sijoitus ?

Oltiin viikonloppu Mikkelissä kisaamassa. Eilen lauantaina oli hieno päivä, TUPLANOLLA!! :D Herää konkreettinen usko siihen, että oikeasti ollaan yksilö SM-kisoissa ensi kesänä - ainakaan ei jää tästä rajapyyksitä kiinni. Kolme nollaa seitsemästä vielä keräämättä, eiköhän me ne handlata vaikka Ursalla menisikin/meneekin mammalomaan loppu vuosi, keväällä viimeistään jatketaan keräämistä.

Tämä päivä meni eiliseen nähden samaa rataa siinä mielessä, että vauhti oli napakkaa ja meno sujuvaa, joskin tulokset eivät sitten puhu puolestaan. Ekaradalta HYL ja tokaradalta 5 - pirun puomin alastulo....

Vaikka toki tokaradan kontaktivirhe harmittaa, niin eniten harmittaa hyllyradan putken väärä pää... Niin helppo paikka, kun muuten oli mennyt niin loistavasti koko rata - loistavasti meno jatkui väärän päänkin jälkeen. Sain suorituksen videolle ja kellotin aikamme siitä, ihanneaika olisi riittänyt mainiosti. Meille oli siis tyrkyllä voittonolla, koska maxi3 luokka voitettiin tuloksella 1,40.... Ei siis ainuttakaan puhdasta rataa, jolla olisi päästy ihanneaikaan. Vain kaksi puhdasta rataa yhteensä (molemmat siis yliajalla). Että sitä onkin tullut jossiteltua, varsinkin sen jälkeen kun kävin tulostaululla tsekkailemassa... Voe, voe, voe... Se on pienestä kiinni.

Kaikkiaan ei kuitenkaan voi olla kuin tyytyväinen, saatiin pari nollaa ja tehtiin tasaista työtä koko viikonloppu. Laskeskelin etenemisnopeuksiammekin ja keskimäärin mentiin Ursan kanssa n. 3,8m/s. Nopeiten paineltiin eilisellä tokaradalla (B-kisa), jossa etenemisnopeus huimat 4,04! :D (Lapinkoiralle agilityradalla tuollainen vauhti on kova, vaikka voipi olla, että nopeampien rotujen ihmiset eivät tästä hurraisikaan. Kaikki on niin subjektiivista.)

Löysinpä meille sopivan keskittymisohjelman ja - rytmin.

1. Kunnon lenkki, koira autoon
2. minien aikaan rataantutustumista ja mielikuvaharjoittelua kentän laidalta
3. koira autosta, verryttelyä ja oletettavat vaikeat paikat lämmittelyesteiden kanssa
4. koira autoon, mielikuvaharjoitukset jatkuu, kunnes oma rataantutustuminen (huomasimpa musiikin parantavan keskittymiskykyä)
5. mielikuvaharjoittelua (edelleen musiikki mukana) ensin ilman koiraa, sitten koiran kanssa, lämmittelyesteillä vaikeat paikat, nollauslenkki
6. lyhyt mielikuvaharjoittelu, koiran herättely ja radalle
(7. palkka, jäähdyttely ja tilanteen nollaus tietty)

Riippuhan tuo pikkasen siitä missä vaiheessa on menossa radalle, mutta ohjelma toimii ainakin tässä hetkessä meillä hyvin, jos ollaan lähtemässä n. 15. koirakkona, kuten nyt viikonloppuna. Tämä on tällaista omien tapojen ja rutiinien hakemista, joka muokkautuu pikkuhiljaa, kaipa sitä vain jokaisen täytyy itse miettiä mikä itselle sopii, eipä toisen tavat toiselle käy.

Wannabee medikoira - 48cm...

2008-08-20T21:00:00.002+03:00

LUNAN MÖLLIAGITREENIT 20.8.2008

Lunan treenit, täytyy ratapiirros laittaa perään. Medihypyillä mentiin, alku oli tosi lupaava ja vauhtiakin oli, toki Luna täytyy viedä loppuun asti, ei juuri irtoile, tosin on niin kovin hidas vielä - kuitenkin, matalista hypyistä huolimatta. Muuri oli maxina ja kova on ponnistus mammalle. Loppupuoliskolla, kun tultiin putkseta muurille ja itse olin vähän vedättämässä, melkein ottamassa vastaan, niin Luna tuli huomattavasti lennokkaammin. Aan jälkeiset pari hyppyä ja niiden välinen valssi jäi liian lähelle, ettei ekalla kerralla tässä onnistuttu.

Ihan ok. Alku oli nopea Aalta lähtien loppu oli hitaampi, joten otettiin se loppupuolisko uudelleen.

Kepit muutamaan otteeseen. Muita itsenäisiä en tehnyt, vaikka niitä oli tarjolla. Satoi, Luna on ollut innokkaampikin.

Monenlaista treenaajaa.

2008-08-20T20:42:00.002+03:00

Kouluttamista taas tänään 20.8. Tällä kertaa puoli viidestä oli paikalla kolme aktiivista ja yksi tuli viiteen - eikä muita näkynyt (kaksi oli ilmoittanut poissaolostaan). Jäipä aikaa enempi muille.

Päivän teema oli irtoaminen ja takaaleikkaus. Itsenäisinä esteinä keinu, kepit, puomi ja pussi (joista viimeistä onneksi päästiin käyttämään, treenivuoron lopuksi alkoi sataa sen verran, ettei olisi tullut käyttämisestä mitään).

Ekatreeni oli tottakai helpompi, kolme aitaa, 90 asteen putki oikealle ja sen päässä aita. Tarkoitus oli aloittaa ohjaus niin, että koira oli oikealla, leikata takaa ennen putkea ja hyppyyttää koira vasemmalla viimeisen hypyn.

Toinen treeni oli sellainen, että kakkoshyppyä hilattiin enempi vasemmalle (myös putken suuta säädettiin niin, että koiran näkymä olisi suora), nyt tarkoitus oli se, että ohjaaja on alussa koiran vasemmalla puolella, leikkaa takaa ykkös- ja kakkoshypyn välissä ja antaa koiran irrota suoralla putkeen, josta vielä vika hyppy.

Pikkasen eritasoinen ryhmä tänään. Pari, joilta suoritukset onnistuivat melkein muitta mutkitta ja pari joita ei oikein sytyttänyt. Pitäisi keksiä ratkaisu sellaisen koiran irtoamiseen ja palkkaamiseen, joka ei juuri irtoa ohjaajan edelle, eikä myöskään erityisen mieluusti irtoa vieraan ihmisen tykö, ei ole kiinnostunut leluista. Haastava koira. Harjoitukset jäivät sen koiran osalta vähän vajaiksi, ei tunnu kestävän paljoa toistoja, melkein pitäisi saada kerralla purkkiin... Päätti herra suurimmalta osin vain - maanitteluista huolimatta - jäkittää paikallaan. Eräs oli ekaa kertaa treenaamassa tänään ja arkaili muita koiria ja kolahduksia, oli menossa kokoajan pois. Arempi tapaus, joka kyllä hetkeksi syttyi ja nosti häntänsäkin menossa, vaan kahden esteen sarjaan jäi. Suosittelin "sosiaalistamaan" ja palkkaamaan paljon, liikkumaan kentällä ja kuuntelemaan suorituksia, siedättämään koiraa, ettei ahdistaisi niin.

Yksi on kyllä ihan suosikki, eräs valkoruskea pikkuneiti. Ihana sporttimimmi. :)

Lopuksi, kun aikaa jäi (yllätys, yllätys! :D ), niin katselin koirakoiden keppisuoritukset läpi ja annoin vinkkiä. Hyvällä mallilla näyttää olevan.

Rautalankamalleja

2008-08-19T22:41:00.002+03:00

Sitä on tullut itselleen kovin ankaraksi ja vaatii, että tekee seikkaperäisen selonteon joka treenistä tms. harrastamiseen liittyvästä. Kun aika ei riitä ja iskee ahistus, niin jääpi kokonaan kirjaamatta ylös. Siksipä tästä päivästä ihan lyhkänen informaatiopätkä, ratapiirros liittyy mukaan myöhemmin.

URSAN 3.LK AGITREENIT 19.8.2008

Eka radan pätkä meni ok, elikkäs ilman virheitä. Valssi, valssi, valssi, valssi, valssi, valssi, valssi... Kauhiat humpat oli radalla. Tiukkana sai olla, kun parissa kohtaa oli puomin kontakti houkutteena.

Toisella kierroksella muutettiin rataa pikkuisen ja jo löytyi enempi takkua. Takaakiertoihin se ei lähtenyt yhtään, oli mukamas unohtanut... Piti rautalangasta vääntää neidille. Keppien pari viimeistä väliä se jätti pujottelematta parina peräkkäisenä kertana, kunnes taas taivuteltiin rautalankamallia. Kun vihdoin lähti kiertämään takaa, niin oli hidas, mässytti vain Aan alastulolta saamaansa makkaranpalasta ja tepsutteli hiljakseen esteen taakse.

Kakkospätkä otettiin medihypyillä uudelleen pikku tauon jälkeen. Vieläkään ei takaakierrot onnistunut ilman vääntämistä ja lantioliikkeitä, ilman että polvetkin olivat mukana taivutuksissa, koko kroppa korkkiruuvvilla, jotta neiti suvaitsi kiertää takaa. Vauhtia sentään saatiin.

Kontakteja otin nyt juoksukontakteina, ohjasin kädellä alas ja tosi näppärästi sentään nämä otti.

Hajut kiinnosti tavallista enemmän, josko Ursa keksisi aloitella juoksujaan - pliis!

Irtoaminen & haltuunotto.

2008-08-15T19:21:00.003+03:00

Kouluttamista taas viime keskiviikkona 13.8.2008. Jatko2:lle oli nyt aiheena irtoaminen ja haltuunotto. Itsenäisinä keinu, kepit ja rengas, sekä kaksi hyppyä, joiden kanssa sai "leikkiä", lähinnä takaahyppyä, ne jotka taitavat pystyivät ottamaan myös välistävetoja tms.

Aloiteltiin jo 16.30 ja tällä kertaa saatiin aikataulukin kestämään. ;) (Vaikka edelleen sitä vain tuli pikkasen kiire, olen kyllä hidas kouluttamaan.....)

Irtoaminen tuotti huomattavasti enemmän ongelmia mitä haltuunotto. Toki joukossa oli pari kirkasta tähteä, jotka irtosivat muitta mutkitta aita-okseri-aita-putki suoralla. Moni koira hakeutuu vielä hypyn jälkeen ohjaajaan. Kun ohjaajan rintamasuunta oli suoraan eteenpäin ja eteneminen suoraviivaista, sekä käskyt ajoissa, niin koirat painelivat mielellään putkeen.

Joku alitti esteet estoyrityksistä huolimatta, joku ei ihan mielellään juossut minua kohti, vaikka oli herkut jaossa, joku tarvitsi vähän herättelyä pystyäkseen keskittymään. Kaikki kuitenkin onnistuivat! Jonkun verran tasoeroa ryhmässä on, mutta jatkossahan sen näkee - yksi osaa yhden jutun paremmin ja toinen toisen.

Ensin yhden hypyn takaa, sitten koko suoralta, kummankin puolen. Olin palkkaamassa suoran päässä joko namein tai leluin, toiset tarvitsivat enemmän kontaktia suoran päästä, jotkut menivät ihan ohjaajan käskyillä suoraan.

Haltuunotto onnistui liki kaikilla aivan ekakerralla. Otettiin yhdellä aidalla ja Uun mallisen putken "väärään päähän" vastakkaisella kädellä. Saapi nähdä, koska kykenevät tekemään saman vauhdista ja useamman esteen jälkeen.

Ensi kerralla jatketaan irtoamisella edellen ja kakkosteemana takaahyppy, johon liittyen kotiläksy, lelun heittoa ja koiran linjan takaaleikkaamista ja namiavusteisesti takaaleikkausta (onnistunee pikkukoirilla helpommin).

Menevää hyllytystä.

2008-08-09T20:12:00.003+03:00

Taas sataa, onneksi päästiin alta pois - tänään ei juuri kastuttu, vaikka uhka oli yllä.

Olimme siis Varkaudessa kisaamassa. Varsin onnistunut päivä, peilaten enempi omaan olotilaan ja suoritusten sujuvuuteen, kuin varsinaiseen tulossaldoon. ;)

VARKAUS 9.8.2008
Tuomari Eija Berglund

Maxi3, A-kisa, ihanneaika 51.
Tulos HYL.

Maxi3, B-kisa, ihanneaika 47.
Aikavirhe +1,03. Ratavirheet 0.
Tulos 1,03. Sijoitus 5./20.

Maxi3, C-kisa hr, ihanneaika 36.
Tulos HYL.

A-KISA

Rataa oli kiva tehdä, Ursassa oli vauhtia ja se suoritti hyvin kaikki kontaktit. Ursa kuunteli hyvin, eikä yrittänytkään varastaa minnekään. Ainoa virhe, hylkäävä virhe, tapahtui kun itse oletin liikaa. En ottanut Ursaa vastaan puolivalssilla, kuten olisi pitänyt, vaan vedätin suoraan, jolloin Ursa kiersi 8. hypyn väärältä puolelta.

Tämä hylkäävä virhekään ei saanut pilattua sitä, että rata oli hyvä ja sujuva, nätti. (Ainiin, kyllähän se aloitti kepit väärin, itse siis vedätin liikaa siinä kohtaa, kun Ursa valitsi oikeaa väliä. Tarkoitus oli jättäytyä vähän taustammalle, mutten sitten kuitenkaan malttanut tarpeeksi.)

B-KISA

Edelleen jatkui varma ja sujuva työ. Ei moitteen sijaa, paitsi... - ihanneaika ylittyi himpun verran. Loppujen lopuksi nolla oli vain 4:n sadasosasekunnin päässä. Voi se joskus olla niin täpärällä, näin täpärällä ei ole koskaan ollutkaan, tämä ohitti ykkösluokan tuloksen, jossa puhtaalla radalla ylitettiin ihanneaika 1,30 sekunnilla eli nolla (<>

Ei voi silti olla kuin tyytyväinen. Alun kieputuksistakin selvittiin kunnialla. Hienoa Ursa!

C-KISA

Ihanneaika oli niin tiukka ja rata kiemurainen, etten edes olettanut, että päästäisiin ihaneaikaan, uskaltauduin siis ottamaan tätä riskillä. Sellaisilla ohjauskuvioilla, joita en ole juuri ennen kisoissa uskaltanut käyttääkään.

Alun kiemurat onnistui loistavasti! :D Kepeille uskaltauduin kääntämään sylikäännöllä - jota olen kyllä aktiivisesti treenannut tuolla omalla 4-harjanvarren sarjalla, joten tiesin, että Ursa sen osaa - itse vain en osannut. ;) Olisi pitänyt kääntää sylissä vähän etäämmällä keppien alusta (askelkin taaksepäin olisi riittänyt), Ursa kääntyi kyllä hyvin, mutta aloitti toisesta välistä vasta ... kaksi kertaa. Tästä siis jo kaksi kieltoa, kolmannella Ursa menikin jo oikein.

Kolmas kielto saatiin taas paikassa jossa tein jotain erilaista. Edelleen halusin kokeilla sylikääntöä. 15-16 puolivalssilla välistä, 16-esteelle sylikäännöllä, mutta 17-esteen Ursa kielsi, ei siis sylin jälkeen irronnut hakemaan - tai minä en irronnut. ;) Olisi ripeästi pitänyt liikkua Ursan avuksi, vaan hitailin.

Muut kiemurat kuitenkin onnistui oikein hienosti ja sujuvasti, joten enpä valita, vaikka kolme kieltoa tulikin, jotka yhdessä johtivat hylkyyn. Ursa oli oikein menoisalla päällä ja meillä oli oikein kivaa - se on kaiken aa ja oo, jätti varmasti hyvän mielen, vaikka kisakirja jäikin ilman merkintöjä. ;)

Saapa nähdä päästäänkö ensi viikonloppuna Kuopioon kisaamaan ja lappalaiskoirien rotumestaruuteen. Odottelen Ursan juoksuja alkavaksi melkeinpä hetkenä minä hyvänsä, joten päivä kerrallaan mennään tässä vaiheessa.

Aikataulu repeää.

2008-08-06T21:24:00.006+03:00

Ekan kerran kouluttamassa tänään (vaikka vedettiinhän me Riikan kanssa se lappalaiskoirien agi aikaisemmin kesällä). Jatko2 ryhmä työn alla (rotuja mukana monenlaista russeli, kääpiöpinseri, bichon frisé, harjis, bortsu, aussie x2, nahkacollie).

Ensimmäisen kerran ideana oli kartoittaa sitä millaisia koirakoita touhussa on mukana. Kuusi kahdeksasta oli paikalla ja ihan ensimmäisenä mieleen jäänyt oli se, että tunti on hyvin, hyvin lyhyt aika treenata... Mulla hajosi aikataulu ihan täysin käsiin. :(

Kiire tuli. Harmittaa vietävästi. Erityisesti maxi-koirakot saivat varmasti kärsiä siitä, että ei ollut aikaa paneutua ongelmiin. Harmi juttu, ehkei ainakaan kaikki treenaajat lähteneet hyvillä mielin kotiin, että olisivat aidosti onnistuneet. Noo.... enemmänhän tämä eka kerta oli sitä varten, että itse pääsen jyvälle siitä, millaisia treenaajat ovat.

Onneksi valtavia tasoeroja ei ollut. Erityisesti maxeissa oli potentiaalia, toki mineissäkin... ;) - vaan ehkä sitä pitää maxien ohjausjuttuja itselleen lähempinä, ymmärtää niitä paremmin, kuin "hippiäisten" vedätystä. ;) Hyviä, vauhdikkaita koiria, jotka osasivat jo lukea itsekin esteitä. Ei pitkälle, mutta jonkin verran kuitenkin. Pääosin ongelmat pyöri sen parissa, ettei koirat irtoa ohjaajasta, vaan kokoajan kysyvät - onneksi tällainen ropleema, kuuluu ihan tälle tasolle ja sitä on näppärä viedä eteenpäin, korjaantuu myös kuin vahingossa eteenpäin mennessä.

Päivän treeni oli aika monelle liian vaikea ja varmasti pitkäkin, pyrin stoppaamaan aina putken jälkeen. Harmittaa edelleen, että aikaa ei ollut niin paljon, mitä olisi halunnut. Onneksi melkein kaikille kävi se, että aloitetaan jatkossa treenit jo 16.30, joten saadaan puoli tuntia lisää treeniaikaa, eikä toivottavasti tule niin kiire.

OHJATTU

Itsenäisinä esteinä kepit, puomi, keinu ja ohjauskuviona takaahyppy - näistä en tiedä YHTÄÄN, miten porukalla meni, ei paljon kerinnyt vilkuilla (Pöh.). Kotiläksyksi annoin käteentulemista (haltuun oton alkeet) ja esim. puun, pensaan tms. kiertämistä (takaakierto) - molempia kummankin puolen.

ITSENÄINEN (takaahyppy)

Seuraavilla kerroilla ihan selkeästi lyhyemmät kuviot (mikä on alunperin ollut kyllä tarkoituskin, että keskitytään yhteen juttuun ja viedään sitä muutamalla esteellä eteenpäin). Katsotaan miten minäkin kehityn tässä matkan varrella. ;)

Pikku anekdootti tähän. Eräällä repesi housut iloisesti ritskahtaen toisen koirakon yhteydessä, kun kyykisteli pitäen pientä karvaista lähdössä kiinni... Jipii! En tiedä hävettikö vai naurattiko enemmän. :D

Muumimamma tykittää.

2008-08-06T21:09:00.003+03:00

LUNAN MÖLLIRYHMÄN AGITREENIT 6.8.2008

Lunan treenit ensin alta pois. Syyskausi alkuun, nyt ollaan mölliryhmässä. Mammassa oli kivasti vauhtia! :D Oikein yllätyin. Minnan vinkki otettiin käyttöön ja rimat oli suosiolla 40-45cm korkeudella - teki ihmeitä! Luna ei ohittanut yhtäkään estettä ja pysyi ohjauksessa, toki sitä pitää viedä kädessä ja jokaiselle esteelle, kun se ei juuri lue itse vielä, mutta hienoa hienoa!

Tuonosen Väne vetää meille syksyn treenejä. Eka kerta oli lähinnä sitä varten, että pääsi jyvälle siitä millaisia koirakoita porukassa on. Lähinnä Lunan kanssa vannottiin tänään valssien nimeen.

Muurilla se otti molemmilla kerroilla tukea - tulikohan palikoitakin alas...? Puomin ylösmenolla nami, alastulolla juoksukontaktina ja nami kädestä. Ohjaukset onnistui radalla ok., vaikka tietysti Luna on ihan eri juttu kuin Ursa.

Eka pätkä meni tosi hienosti (lukuunottamatta muuria), toka pätkä meni myös hienosti, vaikka pussiin mennessä valssi oli sen verta kökkö, ettei Luna heti bongannut oikeaa suuta - ei kuitenkaan olisi ollut kisoissa kielto, sen verran sujuva kuitenkin.

Kepeistä olen ÄÄRIMMÄISEN iloinen. :D Eka kerta meni mahtavasti, oikealla puolella ohjaus ja vastakkaisella kädellä näyttö, mutta mitään käden vispaamista en harrastanut - en vauhdissa edes tajunnut harrastaa tai olla yhtään epävarmana. Se oli hienoa!! Takaakierto ja valssi viimeisille esteillekin ok.

Kolmantena otettiin pikakierroksella koko treeni alusta loppuun. Harmitti, etten kiireaikataulussa tajunnut edes miettiä kieltäytyväni. Tässä sitten tuli niitä virheitä - meille olisi riittänyt ne ekat onnistuneet n. 10 esteen pätkät. Ensimmäisen putken se kielsi, vaan onneksi touhusi, epälunamaiseen tapaa yritti jotain ja hyppelehti putken päällä. ;) Positiivista sinänsä, ettei jäänyt vain "juu-juttelemaan", vaan puuhasi. Muurin palikat toistamiseen. Pussin jälkeisen aidan kielsi, samoin keppien jälkeisen takaakierron... Kepit meni edelleen hienosti, vaikka nyt jo tajusin olla epävarmempi... (Hö.)

Pääasiassa kuitenkin jäi hyvä mieli, pitää pitää mamman rimat alhaalla niin, että saadaan vauhtia ja iloa, ei tehdä tästä liian vakavaa puurtamista - vaikka ei sitten ikinä kisattaisikaan... (Voihan korkeushyppyä treenata sitten erikseen.... Hope.)

Kyllä me osataan - sittenkin!

2008-08-05T22:17:00.006+03:00

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 5.8.2008

Nyt alkoi viikon treenitauon jälkeen JATin syyskausi. Tällä kaudella (siihen asti kunnes juoksu ja toivottavasti mammaloma alkaa) kouluttajanamme Räsäsen Minna.

Uskomatonta kyllä, melkeinpä koko kesän ensimmäinen treenikerta, josta jäi aidosti hyvä ja positiivinen fiilis. :) Vihdoin saadaan positiivistakin palautetta ja koetaan, että onnistutaan. Eihän toki virheittä onnistuttu, mutta hyvin kuitenkin.

OHJATTU I

Eka kompastus oli siinä, kun asetin Ursan niin, että se luki suoraan kolmanneksi esteeksi vitoshypyn. Lähinnä siksi Ursa sen valitsi, koska annoin liikaa "kuminauhaa" eli etuilin itse niin, että yhdessä tekeminen venahti. Samaan aikaan lähteminen sopii Ursalle kuitenkin ihan mainiosti, varsinmin kun tässä kohtaa ei ollut erityisesti kiire minnekään.

Taakse huiskasu ja alta peruutus 5-hypyllä onnistui ok, vaikka oma kordinaatio tällaisissa on hukassa. Juuri NYT tuli mieleen, sätin itseäni etten kokeillut tuohon kohtaan "saksalaista", se olisi todella voinut toimia aivan mainiosti, siinä minunkin on helpompi pysyä kartalta ja loogisemmin olla pois koiran tieltä. Pöh, kun ei tullut treeneissä mieleen!

Kepit Ursa meni tänään hienosti, treenien lopuksikin otin kertaalleen kepit - aivan loistavalla draivilla!

7-hypyn Ursa haki loistavasti takaa, vaikken ihan loppuun asti ohjannutkaan - olisi voinut tapahtua ohjaajan mokasta virhe ja kisaradalla ehkä jopa hylkäys, vaan oikein Ursa meni - molemmilla kerroilla.

12-13 välissä ajoissa kääntö ja peruutus valssille, jotta kurvista tiukka. Ei onkkelmia.

Aan kontakti oli ekakerralla KAMALA. Toisella kerralla pysäytin ja palkkasin. Toisella ohjatulla radalla ekakerralla sain kontaktin ok onnistumaan, mutta unohdin sen, että olin päättänyt laittaa namikipon alas. Otettiin siis vielä kertaalleen ja Ursalle nami alhaalla - hienosti meni!

Viimeiselle putkeen menolle ei saa olettaa, että koira menee, vaan viedä loppuun asti. Kummallakin kertaa Ursa kuitenkin meni radan ihan oikein, mutta takku näkyi.

OHJATTU II

Vastaanotto ykköseltä ja valssaus kakkoselta kolmoselle, veto putkeen, itse voi jäädä ihan vitoshyppyyn kiinni melkein, ei siis viedä koiraa kolmoshypylle, jottei se lukisi putken väärää päätä.

Vitosella vastaanotto. Kutosputken päässä mäkelät, lähetys kepeille ja takaaleikkaus (loistavaa!). Ysihypylle "wrap" - joka onnistui hienosti ja tiukasti sekin. Putkessa ääntä ja vastakkainen käsi & rintamasuunta niin, että koira ei juokse 11-hypyn ohi (ei kyllä ollut hilkullakaan).

Draivia täytyy saada. Härnätä ja haastaa Ursaa kokoajan myös radalla, tyyliin "Kumpi eka?" ja "Hähää!". Haukku siltä raikaa, jospa saisi sen haukkumisen kanavoitua tekemiseen - voisi vauhtikin lisääntyä vielä. Vaikka toisaalta lapinkoirat ovat haukkumalla paimentavia koiria, joten jonkun verran täytyy osata antaa anteeksi - vaan kyllähän Ursa välillä vähän liikaa läyskyttää...

Positiiviset mieliolot Minnan treeneistä. :D

Hyvällä tunteella viikonloppuna Varkauteen kisaamaan!

Tittelirivi. :)

2008-07-31T10:57:00.003+03:00

Onnistuttiin eilen haalimaan kokoon pisteet kolmanteen ykköstulokseen ja eilisellä päivämäärällä Ursalle siis TK1. :D

BH TK1 NUTUKAS URSULA

Käytiin hyvin hyvin extempore Tampereella koettamassa, soitin aamulla, että mahtaako olla peruutuspaikkoja ja illalla toteltiin kehänauhojen sisäpuolella. Yllättävää kyllä siellä olisi ollut kahdellekinkoiralle tilaa, yksi kun oli perunut juoksujen takia ja toinen jonkinlääkityksen takia, jossa oli vielä varoajat päällä. Kokeessa oli hurja osanottaja määrä, jotakuinkin kolmisenkymmentä, taisi jäädä muutaman koiran alle.

Alokasluokka
Tampere 30.7.2008
Tuomari Jari Salokanto (yhteisliikkeet) & Marja Ala-Nikkola (yksilöliikkeet)

1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 10
3. Seuraaminen kytkettynä - 9
4. Seuraaminen taluttimetta - 8,5
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9
6. Luoksetulo - 8
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 7
8. Estehyppy - 9
9. Kokonaisvaikutus - 9

Yht. 175 p. 1. - TK1
Sijoitus 6./30 (?)

Ursa toimi hienosti, vaikka ohjaaja olikin pikkasen kipsissä ja teki typeriä tahattomia pakkoliikkeitä. Ainoa floppi tapahtui seisomisessa, kun eräs ennakoi voimakkasti jo valmistelevalla osuudella ja tarjosi vielä maahanmenoa, saatiin sentään pelastettua pisteet seiskaan (mikä kyllä yllätti itseni, että saatiin pisteitä ensinnäkään). Luoksetulossa olisi voinut tulla vähän ripeämmin ja tiiviimmin, vaan yhtäkaikki, iloinen olen suorituksestamme!

Kun vertaa sitä miten kokeet ovat menneet, niin jatkuvasti olemme olleet nousujohteisessa. Seuraamiset ovat parantuneet huomattavasti (vaikka viilaamista onkin), joulukuussa luoksetulokin tapahtui eteen vähän avusteisesti, nyt tulee avuitta (vaikka eilen kyllä melkoisen voimakkaasti kenotin taaksepäin - turhaa varmistelua).

Vaikken juuri toko-orientoituneeksi itseäni myönnäkään, niin tottahan onnistumiset potkii eteenpäin niin, etten voi olla nyt yrittämättä tosissani avoimenkin luokan liikkeiden opettelua....

Namien kylväjät.

2008-07-28T00:53:00.010+03:00

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 24.7.2008

Viimeinen kesäkauden treenikerta Ursallekin. Rallit vievät yhden viikon treenit.

Erityisen tyytyväinen olin tällä kertaa Ursan pujotteluihin, sekä puomin suorittamiseen. Nameja tosin oli kylvetty kummallekin kontaktille, vaan yhtäkaikki, ei loikkinut.

Pujottelussa taisi kertaalleen mennä näin avoimesta kulmasta toiseen väliin, mutta kun itse uskaltauduin jättäytyä vähän taustalle ja antaa Ursan itse valita oikean välin, antaa sille tilaa suorittaa, niin ei mitään ongelmia. Vauhtia sillä oli oikein kivasti. Ennen ensimmäistä suoritusvuoroamme otin kentän laidalla olevat kepit kertaalleen. Ursa pujotteli nopeammin kuin koskaan, tai ainakaan pitkään aikaan. :D Toki olemme nyt viime aikoina ottaneet paljon neljän kepin vauhtipujotteluita omilla kepeillämme - kenties siitä on aivan todella ollut hyötyä.

Päälimmäiseksi mieleen jäänyt seikka on se, että tästä lähtien täytyy ruveta kylvämään nameja useampaan paikkaan radalla, että Ursa saa palkkaa niin monesta erityyppisestä paikasta, ettei se tiedä milloin herkkua saa. Varsinkin nyt, kun rupean laittamaan Ursalle aina kontakteille (erityisesti puomi) nameja, niin herkkua täytyy löytyä muualtakin, ettei kontakti ole se ainoa namipaikka. Tottakai koira hakeutuu sinne, mistä se saa namia ja tokihan haluan sen kontakteista palkata, vaan jos se rupeaa livistämään niille omia aikojaan, niin joudun siitä kieltämään ja kierre ja epätietoisuus on valmis. Palkkaa, palkkaa, palkkaa.

Alun aitakierrätyksissä näytti toimivan se, että työnnän Ursaa, siten se saa huomattavasti paljon enemmän tilaa liikkua, se kääntyy huomattavasti tiukemmin ja itsekin saan pidettyä liikkeen selkeämpänä. Kohta siis tuntui toimivan parhaiten sylikäännöllä/takaaleikkauksella ei siis perus siivekkeen ympäri kierrättämisellä (niin että koira käytännössä kulkee kokoajan vasemmalla). Tätä hyväksikäyttämään.

Keppien jälkeen renkaalle poispäinkäännöllä, hyvin bongasi - tietty, lempiesteensä.

Keinun jälkeinen hyppyhässäkkä saatiin myös onnistumaan, vaan tiukkuutta tarvitaan, ohjauksen selkeyttä. Eka kerralla kaarsi takaisin 11.hypylle, eikä tullut hyppyjen välistä. Putkeenkin sain sen vietyä, vaikka ensimmäinen kerta lässähti siihen, kun piti väen vängällä päästä tsekkaamaan puomi, samoin putkseta putkeen onnistui, vaan niinikään yhdellä kertaa piti kiepauttaa putkesta puomille tsekkailemaan.

Nameja, tilaa ja omia ratkaisumahdollisuuksia Ursalle. Älä käännä selkää!

Epätoivon tokot.

2008-07-28T00:53:00.009+03:00

TOKOKOE PIHTIPUTAALLA 20.7.2008

Alokasluokka
Pihtipudas, 20.7.2008
Tuomari Mauri Pehkonen

1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 10
3. Seuraaminen kytkettynä - 8,5
4. Seuraaminen taluttimetta - 8
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 10
6. Luoksetulo - 0
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8
8. Estehyppy - 7
9. Kokonaisvaikutus - 7

Yht. 146 p. 2.
Sijoitus 4./6

Tästä jäi epätoivon fiilikset...

Varsinainen sössiminen tapahtui luoksetulossa, jonka nollan jälkeen ei enää saatu pelastettua tulostamme ykköseksi. Sen verran vähän itsellä tokokoerutiinia, että jos kaikki ei sujukaan ihan suunnitelmien ja odotusten mukaan en osaa toimia oikein niin, että vielä saataisiin pisteitä.

Nollasin siis luoksetuloliikkeenkolmannella käskyllä. Tilanne oli muutenkin hyvin outo, alkukoe meni oikein kivan oloisesti, mutta luoksetulo... Ursa jäi hyvin istumaan,mutta kun kutsuin sitä luokse, se napottikin kuin kuurona paikallaan, kuin se ei olisi ikinä moista sanaa kuullutkaan. Toistin käskyn, jolloin se nousi hyvin hitaasti ylös ja rupesi haistelemaan. Kaiketikin tilanne ja oma kireyteni, jännittyneisyyteni oli sen verran outoa, että Ursa koki parhaaksi vähän rauhotella tilannetta. Kolmas käskyni olikin sitten jo taas asteen kärkevämpi, jonka jälkeen Ursa tuli äärimmäisen hitaasti luokse. Loppuliikkeet se sitten lahjakkaasti yrittikin vain rauhoitella tilannetta ja meno oli sen mukaista, hidastempoista ja epävarmaa. Harmi juttu, vaan kaikestapa oppii. Käskytys pitää olla aikalailla iloista ja aina kannustavaa. Käskevämmät ärähdykset saa kyllä nöyrän koiran epävarmaksi ja haluttomaksi.

Hyvääkin kyllä, erityisen tyytyväinen olen paikkamakuuseen. Onnistui toki loistavasti, Ursa vain potkaisi makuulle mennessään aika pian takajalkansa taakse niin, että makasi mahallaan "taljana". Tottakai huvituin, vaikka samalla enempi tosissani mietin miten mahdankaan saada supereläimen nousemaan asennostaan sivulle. Ilokseni siinä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia. Riittävän napakka ja iloinen komento, niin Ursa oli täpäkästi sivulla. :)

Vähän epävarmaa oli omakin meno tällä koekerralla. Uskoakseni vaikutti aikalailla suorituspaineet TK1:sen osalta... Nekin odotukset jäi matkan varrelle. Harmi juttu.

Kotiintulomatkalla tavattiin Okra sateisella lenkillä pikkuisen Äänekosken pohjoispuolella. Hauska oli nähdä riemuisaa ilopilleriä.

Syyskauden lukkari.

2008-07-28T00:52:00.002+03:00

LUKUJÄRJESTYSPALAVERI 17.7.2008

Ursan agitreenit peruttu, syystä että Sepänkeskuksessa oli lukkaripalaveri. Olen lupautunut tulevalle syyskaudelle kouluttamaan, joten tottahan sitä piti itsensä palaveeraamasta löytää.

Nakki napsahti niin, että vedän syksyllä keskiviikkoisin Jatko2-ryhmää ja treenailen omien kanssa niin, että Luna on koulutusvuoroni jälkeen mölliryhmässä keskiviikkoisin (Tuonosen Väne) ja Ursa treenailee 3.lk kilpailevien ryhmässä tiistaisin (Räsäsen Minna) - ainakin siihen asti kunnes juoksut, toivottavasti onnistanut astutus ja tiinehtyminen katkaisee treenaamisen tämän vuoden loppuun saakka.

Kiinnostuksella odotan koulutusnakkiani, paloa on kyllä, vaan tottahan sitä miettii onko sitä tarpeeksi neuvoja takataskussa niin, että saisi koirakot kehittymään.

Paimenkoira. :)

2008-07-10T21:33:00.005+03:00

URSAN 3.lk KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 10.7.2008

Tänään oli radanpätkä, joka oli ymmärtääkseni sovellettu jostain Agirodun yhteydessä olleista kilpailusta, 3.lk radalta tietty.

Rata oli ihan hauska. Omien harppojalkojen kanssa on suorilla tekeminen, kun meinaan juosta käännöksen kohdalla siivekkeeseen... Radalla oli useampi ansapaikka kontakteille, mutta ilokseni Ursa ei kertaakaan karannut niille. :) (Yritti kyllä, kun ohjaus meni pipariksi, mutta sain ärräpäiden saattelemalla sen muuttamaan suuntaa.)

Tehtiin rata pariin kertaan. Ensin kilpailun omaisesti alusta loppuun ja toisella kierroksella säädettiin itse kunkin ongelmakohtia.

Sain siitä kiitosta, että osaan käännöksissä ainakin pääosin rytmittää menoani oikein. Lisäksi en luovuta, vaikka ohjaus hukkuu ja koko tiimi tipahtaa kartalta. Yritän silti, vaikka tilanne näyttää epätoivoiselta - olen kyllä huomannut, että hirmuisen moni luovuttaa, lopettaa yrittämästä

OHJATTU

Sama aita kierrettiin radanpätkässä kolme kertaa samalta puolelta ja joka kerta rata jatkui eri suuntaan. Tässä meinasi tulla välillä unohdus...

Pitkiä kuljetuksia, takaakiertoja, takaahyppyjä, hankala keppikulma, kontakteja, ansaputkia, pari okseria, pituus. Kaikennäköistä, vaan ihan hauska rata oli. :)

Ensimmäisen takaakierron (3. este) vein alta pois peruuttaen Aalle. Seiskalla takaaleikkaus, valssi kasille. Puomilta kymppihyppy niinikään alta peruuttaen, putkeen lähetykset oli hienoja, olin tarkkana kohdan kanssa, vaikka olin Ursan vasemmalla puolella ja liike vei myös puomille - Ursa ei varastanut. Kepit törkkäisten (= ohjattu pujottelu). 14. hypyn alta peruuttaen, koira hallussa, 13-14 esteiden suuntaisesti, edestälähetys putkeen ja takaaleikkaus. Kummallakin kerralla meinasin juosta okserin oikeaan siivekkeeseen....

Ursa hyppää hienosti, oksereilla ei tiputtele ja pituus hallussa. Yksi rima tuli alas ekalla kerralla, kasihypyllä olin Ursan hypyn tiellä ja aivan liian lähellä, joten tiputti riman. Muuten no problems.

Puomin ylösmenot Ursa loikkii. Perskutas. Ekalla kerralla oli hilkulla, seuraavilla kerroilla järkättiin nami ylösmenolle, yhden kerran ohitti namin, huomasi sen vasta liian myöhään, seuraavalla kerralla stoppasi nappasemaan herkun. Täytyy ryveta pitämään nakkia ylösmenolla. Alasmenolla istuu kyllä hyvin, jos keskityn itse, Ura toimii kyllä ihan kuin minäkin, jos minä hutiloin, niin sitten se peilautuu myös Ursaan.

Hauska yksityiskohta, kun Tuija spekuloi treenien tiimellyksessä eri koirien eroja. Ursa on hyvin ohjautuva, eikä paineistu työskennellä ohjaajan lähellä. Sanoi, että Ursa on paimenkoira.... Toki, tiedän, niin onkin, tätä yritän aina toitottaa, vaan yleensä asiaan perehtymättömät mieltää lapinkoiran helposti pystykorvaksi tms. Lämmittää aina mieltä, kun joku ymmärtää sen, mitä nämä nyt oikeasti oikein ovatkaan. :)

Tokopiiri.

2008-07-09T22:08:00.003+03:00

Lunan treenien päätteeksi tokopiiri kokoontui. Tällä kertaa kokoonpanona Ursa, Beo, Kiila, Simmi & Omppu. Otettiin paikkamakuuta, Ursalle menin piiloon. Harmillisesti Ursalla meni eka yritys pipariksi. :( Lähestyttiin kolmea minuuttia, olin Ursalle kokonaan piilossa ja eräs piiriläinen oli omalleen vain puoliksi, joten toimi vahtina meille muillekin. Äidyttiin kuitenkin juttelemaan niin, että oli yllätys kaikille kun Ursa tuli häntää liehutellen piilolle. Harmi.

Toisellakin kerralla nousi ylös, mutta sain sen palautettua ennen kuin oli päässyt ihan luokse - Ursa vain nousee ja lähtee, ilman miettimistä, ilman levottomuutta, ilman pälyilyä, ilman istumaan nousua, nousee vain kintuilleen ja lähtee. Plääh.

Kolmas ja neljäs kerta olivat onnistuneita. Onneksi! Napotti paikallaan kuin tatti. Kävin palkkaamassa väliin ja kehuin piilolta näkyville tullen.

Pitää saada varmuutta tuohon paikkamakuuseen silloinkin kuin en ole näkyvillä.

Vekki.

2008-07-09T21:57:00.002+03:00

LUNAN JATKO2 AGILITYTREENIT 8.7.2008

OHJATTU I

Päivän sana oli vekki. Aita, Aa, jonka jälkeen vekattiin aidalle ja vielä takaahyppy viimeiselle aidalle. Luna teki kyllä oikein, mutta ei se tainnut tajuta jutun juonta... Hölmistyneeltä se näytti, kun ensin ohjattiin yhteen ja sitten yhtäkkiä toiseen suuntaan. Luna kun ei vielä tippaakaan irtoa, niin tuotti vaikeutta. Sama juttu mikä näkyi möllikisoissa, Lunan kanssa pitää tehdä itse aivan valtavasti töitä, että sen saa liikkumaan - Aalle (= nakkia) se kyllä menee mielellään.

OHJATTU II

Toinen harjoitus sisälsi sitten pitkiä vientejä. Tämän pätkän olisi voinut viedä niin moneen tapaan, jos olisin ollut Ursan kanssa treenaamassa olisin ehdottomasti halunnut kokeilla niin, että olen itse aitojen vesemmalla puolella kokoajan, ohjausta siis aitojen toiselta puolelta. Tietenkään tähän en Lunan kanssa ryhtynyt...

Ohjasin Aan vasemmalta puolelta, valssi kolmannen aidan takana putkeen ja toinen valssi putken päähän. Lunalle valssit selvästi tuntuu sopivan, kun se tarvitsee niin paljon sitä, että minä liikun kokoajan.

ITSENÄISET

Itsenäisenä oli kepit, joita pystyi yhdistelemään putkeen ja lähettämään aidalta. Luna menee jo melkoisen sujuvasti ja lujaa ohjaavan käden mukana kummankin puolen, mutta itsenäisyyttä siinä ei vielä ole. Otin törkkäsyjä elikkäs ohjattuja pujotteluja kummankin puolen, sekä niin, että Luna tuli putkesta tai aidalta, jatkettiin myös vuhdista kepeiltä seuraavalle esteelle.

Alkutreeneistä Lunalla oli vauhtia ja innokkuutta. Loppua kohden hiipuu. Ehdottomasti Lunalle pitäisi saada onnistuminen jo toisella, viimeistään kolmannella kerralla. Tahkoaminen ei sovi sille YHTÄÄN. Mamman moottori hiipuu...

Luna ja Ursa samoissa kisoissa.

2008-07-06T22:40:00.003+03:00

JATIN MÖLLIKISAT 6.7.2008

Tänään oli Jatilla möllikisat, järjestäjinä jatko2- ja mölliryhmät, joten olinpa kuskaamassa esteitä radalle ja radalta, vaikken ratahölönä paljoaa kerinnytkään puuhastella, kun jokaisessa luokassa starttasi koira.

MÖLLILUOKKA

Päätin, että katson radan läpi ja jos iskee himo päälle, niin ilmoittaudun Lunan kanssa. Olihan siinä vaikeita kohtia, mutta silti päätin ottaa härkää sarvista.

Radalla oli jopa ihan hyviä ja vauhdikkaitakin kohtia. ;) Aloitus oli ihan säpäkkä puomin alastulolle asti, valssilla hypylle, jonka Luna alitti kaksi kertaa... Kolmannella kerralla loikkasi yli, vaan kyllä sai ohjaajakin tosissaan sen eteen töitä tehdä.

Putkesta alkoi taas vauhti, joka jatkui periaatteessa Aan alastulolle saakka ihan nätisti. Kovasti Lunan kanssa vaan saa juosta, melkein ulkokaarteissa (vaikkei nyt sentään putkia ulkopuolelta sentään). Aan jälkeinen hyppy meni taas tahkoamiseksi, siinä taisi tulla meille viimeinen kielto ja viimeistään siinä kohti hylky (ellei se kerinnyt tulla jo nelosaidalla puomin jälkeen...).

Hirvittävää pinkomista loppusuoralla, en uskaltanut viimeiseen putkeen takaaleikata, vaikka se olisi kyllä säästänyt vähän omia metrejä. Viimeisen aidan Luna taas kielsi kertaalleen. Kovasti oli ainakin ohjaaja hengstynyt ja lähes maitohapoilla Lunan kanssa radalla juoksemisen jälkeen.

Laskettuna Luna meni tällä radalla parhaimmillaan 10 estettä putkeen ihan nätisti (vitosaidalta Aalle) eli sinänsä ihan mahdollisuuksia on, vaikka kyllähän mamman kanssa saa rutkasti paljon enemmän tehdä hommia kuin Ursan kanssa, joka tekee jo viittauksestakin - rautalangasta vääntäminen voi mennä raskaaksikin.

Nyt ollaan kuitenkin tehty Lunan kanssa ihan kokopituinen rata kuitenkin (20 estettä, noin 130 "räsäsmetriä", ihanneaika 60). Joku kynnys ylitetty.

ALOKASLUOKKA

Alokasluokassahan virallisissa kisoissa startanneilla koirakoilla ei ole sijoittumismahdollisuuksia. Meillä jäi muutenkin Ursan kanssa radalla pyörähdys lyhyeksi, joten eipä siinä..

Alku lähti liikkeelle hypyllä ja renkaalla, seuraavan esteen elikkäs puomin ylösmeno meni loikaten, alastulo ok. Putkeen, aita, aita ja tarkoitus oli laittaa koira putkeen. Ursa kävi suulla ja selkeästi mielessä kävi, että siitä sisään, mutta silti loikki käteni yli puomille. Palkkasin lastulon ja rauhoitin kunnolla kahden nakin verran ja paineltiin pois.

Tulos siis HYL, ihanneaika taisi olla jotain 55 tai ehkä jopa 60, vaikka eihän se meihin sitten lopulta vaikuttanut.

KONKARILUOKKA

Parin hyllyn jälkeen meni kuitenkin hienostikin vihdoin. :)

Alku oli vaikein, kolme valssia peräkkäin, vaan selvittiin Ursan kanssa ihan sujuvasti kieputuksista. Loppurata olikin sitten melkoisen helppo.

Suoriuduttiin radalta ajalla 45 ja risat (ihanneaika 55s) ja plakkarissa nolla, jolla sitten voitimme luokkamme. :D Konkarikoirat palkitaan säkäluokkien kesken ristiin. Ykkösenä maxi Ursa, kakkosena medi Selma, kolmonen ei jäänyt mieleen.

Ainoa nollan tehnyt koirakko oltiin jokatapauksessa, nättiä menoa Ursalta, vaikka puomin ylösmeno olikin taas hilkulla. Ilmeisesti joku tassunosa kontaktipinnalle osui, vaikka itse kerkesin jo ajatella, että vitonen päjähti.

Puomin ylösmenolle nami nyt tulevissa treeneissä taas.

Tottelevaisuuden koettelua.

2008-07-06T22:33:00.003+03:00

TOKOKOE 4.7.2008, Mänttä

Näinhän siinä kävi, että ilmoitin Ursan tokokokeeseen aivan extempore, tiistaina saatiin potkua Ainolta ja onnistuneesta noutoharjoittelusta, keskiviikkona ilmoittauduin (kokeeseen onneksi mahtui) ja perjantaina kokeeseen.

Kotiintuomisina ykköstulos ja hienosti vielä kakkossijoituksella. :)

Alokasluokka
Mänttä, 4.7.2008
Tuomari Mauri Pehkonen

1. Luoksepäästävyys - 10
2. Paikalla makaaminen - 9
3. Seuraaminen kytkettynä - 9
4. Seuraaminen taluttimetta - 8,5
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9
6. Luoksetulo - 8
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8
8. Estehyppy - 9
9. Kokonaisvaikutus - 9

Yht. 174 p. 1.
Sijoitus 2./12

Paikkamakuussa jouduin käskyttämään Ursan kahdesti nousemaan sivulle, siitä pistemenetys. Seuraamisissa oli kauneusvirheitä, vaikka kaikkiaan menivät niin paljon paremmin kuin ensimmäisessä ja edellisessä kokeessamme viime joulukuun puolessavälissä. Luoksetulossa Ursa tuli hienosti ja tiiviisti eteen, kun käskytin sivulle se korjasi vielä tiiviimmän eteenistumisen... Seisomaanjäädessä taisi pysähtyä hidastamisen kautta, ettei ollut niin napakka seisahtuminen mitä olisi voinut olla. Kaikkiaan olen kyllä äärimmäisen iloinen! - Nyt vain sivullesiirtymisiä opettelemaan...

Hiljaa hyvää tulee, kyseessä oli tosiaan historiamme toinen tokokoe, edellinen viime vuoden puolella. Kulkee näin puolen vuoden sykleissä, vaan yhtä kaikki, yhtä ykköstulosta vajaa TK1...

Mäntän kokeeseen osallistui yhteensä 15 koiraa (alo & avo), joista viidennes lapinkoiria - kiva edustus. Alokkaassa Runotar Dainslaf teki myöskin hienolla kontaktilla ykköstuloksen ja avoimessa Lukumon Carvajal sijoittui kolmanneksi kaiketikin kakkostuloksella.

Finnish Open rataa

2008-07-06T22:32:00.001+03:00

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGITREENIT 3.7.2008

Torstaina treenattiin Finnish Open rataa. Moni oli kaiketikin lähdössä Ylöjärvelle Agirotuun, jossa ratkottiin myös avoimet suomenmestaruudet. Eipä tullut sitten itsellä ilmoittauduttua, vaikka aikomus oli, ensin oli, sitten ei, viimeisenä ilmoittautumispäivänä kiireessä täytin ilmolomakkeet, vaan päätin kuitenkin olla lähettämättä. Kauhiaa venkslausta.

Tuija oli suunnitellut niin, että rakennetaan rata ja otetaan se kellottaen kisanomaisesti. Kömmähdyskohdaksi muodostui alkupuoliskolla oleva kohta putkesta aidan kautta putkeen, kun en malttanut odottaa samaa tahtia, vaan vedätin liikaa. Ursa valitsi hypyn jälkeen toisen hypyn - väärä rata.

Toisena en edelleenkään malttanut odotella puomille, vaan taas etuilin. Ursa loikkii.
Yksi kohta jota halusin säätää tiukemmaksi oli, kun tultiin muurilta uukkarilla aidalle ja siitä Aalle. Ursa kaarsi melko kaukaa, vaan eipä sitä säätämällä kovin tiukaksi saatu, tarvitseehan koira muurilla voimakasta hyppyä ja kääntymiseen menee aikaa ja askeleita. Ennen muuria tehdyllä vekillä ja omalla rintamasuunnalla saatiin paras tulos, helposti peruutin liikaa Aan suuntaan, vaikka kääntö voi tapahtua aidan muurin puolimmaisen siivekkeen tietämillä.
Maltilla saatiin hyvää tulosta aikaan.

Tokakierroksen aika taisi olla jotain 44s luokkaa (?).
Ihan hyvin tuo pikkuplikka paineli.

Sehän NOUTAA!

2008-07-01T22:02:00.004+03:00

Ainon ja Beon kanssa otettiin Lunan ja Beon agin päätteeksi paikkamakuu. Pirjolle mentiin piiloon, mutta Ursaa varten jäin näkösälle. Kumpikin paikkamakasi hienosti, vaikka koirien ja seistätököttävän itseni välistä juoksi kaksi lenkkeilijääkin. Hyvin malttoi viereen tullessa jäädä maahan, josta nousi näppärästi sivulle.

Parit jäävät liikkeet tehtiin, pitää muistutella Ursalle, että se antaa seisomaanjäädessään mun tulla viereensä ilman sivuttaisaskelia. Lisäksi myös unohtaa nuo jäävät liikkeet, kun se kuitenkin jää ihan hienosti. Tehdä vain niitä seisoessa sivulletuloja ja ihan vain seuraamista ilman pysähdyksiä.

Tokohyppyä voisi mennä treenaamaan muutamaan otteeseen tuohon kennelkerhon kentälle. Palautellaan mieliin taas alon liikkeitä...

Kun jo agin loppulöpinöissä otin puheeksi kammoni noutoon, niin Aino lupasi, että hän ottaa meidän kanssa noutoja. Hyvin saatiinkin vinkkejä! :D

Ursa kuitenkin leikkii mun kanssa patukalla. Riskitesti, heitettiin leikin tiimellyksessä patukka Ursalle, toistin "Tuo, tuo." ja juoksin karkuun. Kun Ursa oli lähellä nappasin kiinni ja riepoteltiin. Uusi yritys samantien perään. Ursa syttyi hyvin ja toi lähelle - pääidea oli, että koira juoksee minua kohti - ei Ursa sentään edes yrittänyt viedä sitä itselleen jonnekin mässytettäväksi, vaan tuli luonnollisesti kohti.

Seuraavaksi mulla olikin noutokapula kädessä, kerran se oli liikkumatta maassa ja hulluna kehuin ja kannustin Ursaa - niillä konstein millä olen saanut sen kiinnostumaan ja innostumaan kepeistäkin, kehumalla sen löytämää aarretta "Mikä siinä on, mahtava, voi vitsi mikä aarre sulla on, ota mukaan se!". Ursa otti kapulan suuhun - lipasta tosin, vaan silti! Kannustamalla toi myös mua kohti. Seuraavaksi revittiin taas patukkaa patukkaa ja heitinkin sille haettavaksi kapulan. Sama juttu, "Tuo, tuo." ja karkuun juokseminen. Nyt Ursa ottikin sitten jo ihan oikeaoppisesti kiinni kapulan keskeltä, tuli kohti, riemuitsin siitä, kiitin kapulasta ja jatkettiin repimistä patukalla. Toistettiin taas, tosin nyt palkkasin sillä, että revittiin kapulaa. Ursa oli ihan innoissaan. :D Se syttyi idealle täysin - otekin oli ihan oikea, kun se lähti kapulalle.

Tosiaankin vain ihan pari-kolme noutoa, jonka jälkeen riepotin, otin kapulan siltä ja laitoin sen kiinni. Lopuksi vielä vilautin ja härnäsin sitä kapulalla ja se laitettiin pois. Ursalle jäi himo kytemään.

Mahtavaa, en olisi ikinä uskonut, että noutaminen olisi Ursalle noinkin helppoa. Olen tehnyt siitä itselleni ihan valtavan mörön, enkä ole osannut käsitellä koko noutoa mitenkään - naksutellut vain välillä kapulasta, ilman merkittävää edistystä.

Kotitehtäväksi saatiin, että kannustan Ursaa antamaan ja hakemaan mulle kaikenlaista - sekä hommaamaan kunnon noutokapulan, jossa on riittävä maavara, 650g on kuulemma sopiva, passaa myös PK-puolella - ainakin aluksi. Nyt se saa ruoankin siitä, että se antaa mulle jonkun lelun, esineen tms. Mitä nyt keksin pyytää. Patukka on ainakin hyvä lähtökohta, kun Ursa on siitä tosissaan kiinnostunut.

Upea fiilis kyllä, kun Ursa haki kapulaa ihan kaukaakin. :)

Muumimamma.

2008-07-01T21:42:00.003+03:00

LUNAN JATKO2 AGILITYTREENIT 1.7.2008

Luna ristittiin tänään treeneissä Muumimammaksi. Sellainenhan se on, lempeä ja rauhallinen olemus, jonka voisi kuvitella keittelevän mehua ja pyöräyttelevän lapsukaisille torttua. Luna tekee kyllä pitkälti agilityssa juttuja enemmän sen vuoksi, että minä pyydän sitä tekemään, kuin siksi, että sen nauttisi suunnattomasti itse tekemisestä - kuten Ursalla.

Mulla oli kamera mukana ja napsin kuvia, vastaavasti sitten Aino tarttui halukkaasti kameraan, kun me Lunan kanssa tehtiin. Tack!

OHJATTU

Vähän kieputustakin. Systeemissä takaahyppy ja valssikin. Rengas radalla, jota tähän asti ollaan tehty vain yksittäisenä. Oli aika kuuma shortsikeli ja mammassa se näkyi. Ensimmäinen suoritus (rata suuntaan Aa-aita-aita-rengas) oli hyvä varsinkin renkaan osalta, jossa se katsoi jo hyvästi renkaan ohi, mutta silti hienosti kävi koukkasemassa renkaan mukaan. Loistavaa.

Toiseen suuntaan sitten vähän kankeutta. Lähtötilanne oli Lunalle houkuttava, kun namikippo oli juuri ollut Aan alastulolla ja Lunahan katseli sinne, eikä renkaan läpi, pari kertaa siis meni ihan ohi tsekkaamaan olisiko ollut Aalla namia - ei ollut. Kolmannella kerralla sain sen sentään lähtemään renkaalle, mutta se tuli sivusta, jonka jälkeen otin renkaan kerran kutsuhyppynä ja ohjasin renkaan sivusta tarkasti, josta jatkettiin radalle. Takaahypyt kumpaankin suuntaan onnistui hyvin, suunnassa rengas-aita-aita-Aa jäin sisäkurviin.

Aalla Luna ottaa kontaktit, mutta eihän se istumaan jää, kun minä tupelo taas pyysin siltä istumista, vaikka ollaan otettu juoksukontakteina. Plääh mikä lahoaivo. Enpä minäkään näemmä muista pysyä samassa systeemissä aina, olisihan toki riittänyt se, että Luna nappaisi namikiposta namin, jonka jälkeen jatketaan suoraan.

ITSENÄISET (Niina tosin katsoi vierestä)

Kepit otettiin ehkä pari kertaa kummankin puolen, yhdellä kertaa jatkettiin kepeiltä hypylle. Edelleen vasemmalla puolellani osaa itsekin hakea pujottelua, mutta oikealla puolellani mennessään ei loppuun asti - ehkä 4-6 ensimmäistä keppiä osaa hakea. Lunan rytmi on ok ja se tietää ekan välin, joten hyvä jatkaa.

Pussia pitkästä aikaa. Liikaa parilla ekalla kerralla oletin, että Luna menee pusiin hypyn jälkeen, vaikka pussin päässä oli namikippo. Tästä on hyvä kuvakin - kumpikin meistä juoksee lennokkaasti eri puolilla pussia.... Tarkkuutta tähän, niin sain sen menemään oikein. Eihän Luna ampaise, mutta tulee sentään reippaasti.

Ilmoittauduttiin syyskaudelle mölliryhmään, saapi näkee mitä tuosta Muumimammasta vielä tulee. :) Kuinka kauan se jaksaa tehdä vain minun mielekseni. Lunakin kyllä menee, mutta eihän agility sen laji ole siinä määrin kuin Ursan, Luna voisi olla onnellinen ilmankin "kaikenmaailman harrastuksia" (Ursa ei niinkään, se tarvii toimintaa). Katellaan.

Lappalaisten agikoulutusta.

2008-06-29T21:46:00.003+03:00

Tänään selvisin myös kunnialla Lappalaiskoirat ry.:n Keski-Suomen alajaoston agiin tutustumisesta, jossa toimin Närän Riikan kanssa kouluttajana. Kouluttaminen on itselle ihan uusi juttu, vaan loppujen lopuksi tuntuu, että meni ihan hyvin. Koirissa (slku Mörri, lpkn Alli + lpku Naru, lpkn Hedda, slkn Saana, slkn Ella + slkn Ceres, slku Halti + slku Jalo) oli selvää potentiaalia ja intoa, toivottavasti rupeaa näkyä enemmänkin lappalaiskoiria agikentillä - Hedda nyt jo onkin parhaillaan JATin alkeiskurssilla. (JATin lappalaiskoiraedustus on tällä hetkellä omat Ursa (3.lk) & Luna (jatko2), sekä kaksi lapinporokoiraa Viima (mölli) & Hedda (alkeet).)

Erityisesti mieleen jäivät innokkaat koirapojat Naru ja Halti, joista kumpikaan ei ollut koskaan nähnyt agiesteitä, mutta silti niiden päässä tuntui hyvin nopeasti syttyvän lamppu, oivallus ja into.

Monenlaisia koiraotuksia oli, vaan kaikki saatiin menemään esteitä ihan onnistuneesti.

Itsellä oli kepit, aita ja putki, joista viimeisistä tehtiin sitten pikku "ratakin" (aita ja putkeen). Riikalla oli Aa, muuri ja pituus - sekä aita. Ihan oli mukavata kouluttaa eipä siinä, tottakai se vaatii rutiinin, mutta huomaan kuitenkin olevani sen verran sisällä ja innoissani aiheesta, että juttua suoltuu, korjausehdotuksia ja tärkeistä pointteja. Paras palaute on tietenkin se, kun mainitsin, että en toimi kouluttajana, niin palaute oli se, että ainesta olisi. Kiva kiva. :)

Kiitokset kaikille paikalle vaivautuneille ihmisille ja koirille, teissä on ainesta!

Lopuksi vielä näytettiin Ursan kanssa kepit muutamaan kertaan. Ensin avokulmasta, sitten suljettuun kulmaan poispäinkäännöllä, sekä niin, etrtä Ursa irtosi kauempaa kepeille - itse olin oikealla. Lopuksi otin vielä ikäänkuin namilla vetäen (kuten alkeet opetetaan), Ursa tosin on jo sen verran nopea, että vikkelästi sai kättä joka toiseen väliin siirtää, tämä "namilla veto" kummaltakin puolelta. Hämmästyttävää on se, että olen jotenkin ajatellut, että Ursa hämääntyisi enemmän, kun nuo kennelkerhon kepit on 55cm väleillä, vaan kylläpä se osaa rytmittää menonsa niihinkin siinä missä 60cm väleihinkin.

Anja Lehtiö II

2008-06-29T15:18:00.003+03:00

ANJA LEHTIÖN VIIKOLOPPUKURSSI
Jyväskylä, 29.6.2008

Tämäkin päivä oli erittäin erittäin onnistunut. :D Anja todella osaa hommansa, hän on positiivinen, kouluttamiseen paneutuva, kovaääninen ja helposti lähestyttävä. Vetäjäainekset siis ihan kohdillaan.

KISANOMAINEN TREENI

Tänään oli rakennettu rata, joka suoritettiin kisanomaisesti. Mukana pilli lähdön merkiksi ja ratasuoritukset kellotettiin. Samalle radalle oli kolme yritystä. Yllättävää kyllä, meidän kaikki suoritukset olivat hienoja, meno tasaista ja tulokset sen mukaisia.

Kolmosaidalle tein wrapin, joka onnistui joka kerralla tosi hienosti ja tiukasti. Nelos- ja vitosaitojen takaakierto meni ekakerralla pikkuisen pitkäksi, vaikkakin ihan oikein. Toisella ja kolmannella yrityksellä ihan nappisuorituksia, joissa Ursa kiersi pienin kaarroksin. Salaisuus oli jämerä vastakkainen käsi, joka pysyi päällä aina siihen asti, kunnes irroitus putkeen (ekakerrallakin oli kyllä vastakkainen käsi käytössä, mutta se ei ollut tarpeeksi määrätietoinen ja kävin itse liian syvällä kaarroksessa, seuraavissa suorituksissa pysyin selkeästi esteiden sisäpuolella).

8-11 väli oli väli, jonka pystyi tekemään ainakin kolmella tavalla. Vastakkainen käsi tässäkin salaisuus. Ekakerralla tein tähän oikein hienon ja tiukan wrapin. Tokakerralla halusin kokeilla mikä muutos on, jos twistaan, eli tarkoituksena se, että otan koiran kymppihypyltä vastaan ja kierrätän siivekkeen kautta niin, ettei koira leikkaa omaa linjaansa kuten wrapissa, vaan taipuu ässänä banaanille. Tässä kaarrokset olivat aika laajoja, joten ei ihan onnistunut kaikkein hienoimmin, vaikka oikea rata tulikin. (Kolmas vaihtoehto olisi ollut vauhdikas valssi, jossa koiran linja ihan samanlainen mitä twistissä, vaan se ei tunnu omalta, joten ei edes kokeiltu, kun edelliset sopii meille tällaisissa kohdin.)

Twisti tässä oli se kohta, jota halusin hinkata yksistään, että oikeasti oivaltaisin mistä siinä on kyse. Tärkeintä oli se, että koira irtoaa ysille. Vastakkainen käsi (vasen) näyttää kympin yli, jonka koira hyppää ohjaajaa kohti. Samalla laser hallussa ja peruutus hypyn suuntaisesti koiran alta pois. Persus kohti keppejä käytännössä, ei saa pyllistellä putkea tai Aata kohti, muuten kaarroksista tulee pitkiä, kuten näissä kahdessa viimeisessä yrityksessä kävi, vaikka kolmosradalla yritin korjata tokaradan virheen - ei onnistunut. Peruuttelin luonnollisesti Aata kohti, enkä alta pois. Yksittäistreeninä onnistuttiin hienosti, kun Anja väänsi rautalankamallin, pahin virhe oli se, että peruuttelin ja pyllistelin vikasuuntaan. Anja sai oikeasti tajuamaan juttuja, kuten nyt tämän ja wrapinkin.

Kepeillä sössittiin kutakuinkin vikaväli, kenties ajattelin jo Aalle menoa, joten hätiköin. Sain kyllä sen samantien törkättyä jatkamaan, joten ei saatu tästä virhettä. Aalle ja putkeen koira oikealla puolella. Toisella ja kolmannella kerralla varmistin kepit loppuun asti ja valssasin niin, että koira oli vasemmalla.

Viisitoista hypyn otin valssilla vastaan niin, etten mennyt sen aitahässäkän sisälle ollenkaan, vaan jäin kokonaan Aan ja putken puolelle. Tämä onnistui jokaisella kerralla tosi hyvin, vaikka ääntä olisi pitänyt enempi muistaa pitää, kun Ursa oli putkessa (tätä Anja ei sanonut, vaan tulipa nyt kirjoittaessa mieleen). Tärkeää, että menee taas koiran linjalta pois.

Loppusuorat olivat vauhdikkaita, tokaradalla lensi viimeinen rima, josta harmillisesti vitonen. :(

KUITENKIN, yllättäen meidän jokainen suoritus, tulos, parani edellisestä.

Ratojen tulokset ja ajat:
1. 0/41,96
2. 5/39,59
3. 0/38,41

Tottakai olen yllättynyt ja äärimmäisen iloinen. Vaikka radat eivät olleet ihan äärivaikeita, niin eivät suinkaan mitään helppojakaan. Ursa oli innokas ja teki tosi tasaisesti hommia. Loppujenlopuksi meidän viimeisen radan aika oli treeniryhmämme nopein (ja ratojen tulokset yhteensäkin parhaat, meillä ei tullut hyllyjä), kakkoseksi tullut (vaikka eihän tässä mitään kisaa ollut) sai ajaksensa 0/38,88 (Eräs kolmosluokassa kisaava parsoni, joka meni mun vinkkelistä melkoisen lujaa radalla.). WAU, Ursa paineli vallan pätevästi! :D

KEPPISYÖTTÖJÄ

Anjalla taisi olla korvan takana suunnitelma, että oltaisiin otettu rata vielä toiseenkin suuntaan, mutta oli sen verran helteistä ja läkähdyttävää, että taisi sekä koirat, että ohjaajat olla jo aika poikki. Otettiin siis keppisyöttöjä vaihdista. Parin esteen ja putken kautta kuuteen keppiin. Onnistui hyvin.

Vaikein kulma ohjata oli kiertokulma, jossa ohjaaja menee keppien oikealla puolelle. Tässä pitää muistaa "Isku, isku, isku." vastakkaisella kädellä ja pakkovalssilla kepeille. Tähän tein pari väärää suoritusta, joissa pakka hajosi laajoihin kaarroksiin, vaan uskon, että tajusin tuonkin ohjauksen idean.

SUURKIITOKSET ANJA!

Anja Lehtiö I

2008-06-28T20:48:00.005+03:00

ANJA LEHTIÖN VIIKONLOPPUKURSSI
Jyväskylä 28.6.2008

Oikein onnistunut päivä. Tykkäsin kovasti Anjan kouluttamistavasta, hän oli positiivinen, jokaiseen treenaajaan paneutuva, reipas kouluttaja, joka väänsi tarvittaessa rautalangasta, näytti moneen kertaan ja kädestä pitäen. Kehui, ei puuttunut hellekelissä pikkuvirheisiin, mutta ainakaan itsellä ei jäänyt keskeneräiseksi mikään, joten ihan onnistui laittamaan pisteen koulutukselle (tätä voisi pyytää mahd. ensi vuoden 2009 HuPiJaan kouluttajaksi).

ESTEIDEN TAKAA KIERTO

Päivän teemana oli esteiden takaa kierto, jota opeteltiin pakkovalssin, twistin ja wrapin kautta. Viimeksi mainittu oli taasen ihan uusi juttu (vaikka toki tuota on tullut ennenkin tehtyä - ilman nimeä tosin).

Ensin käytiin nämä kolme ohjausjuttua Anjan kanssa läpi ja Anja näytti ne vielä oman koiransa kanssa. Nämä yksittäiset jutut ensin parilla aidalla, joka hyvin antoi eväitä vaikka kotipihaharjoitteluun (keillä piha on...). Ensin kuivaharjoiteltiin, jonka jälkeen järjestyksessä käytiin kokeilemassa Anjan valvovan silmän alla.

Wrap = koira kiepahtaa siivekkeen ympäri, tiedättähän nämä lettuset joiden sisällä on sörsselssöniä, siitä siis tulee nimi melko loogisesti, koira tekee wrapin siivekkeen ympärille.

Twist = twistailua, ensin koira huiskastaan siivekkeen taakse, toisella kädellä vastaan, peruutellaan ja vaihdetaan taas kättä.

Pakkovalssi = väännetään väkisin ja vasta kohdalla, työskennellään käytännössä sillä puolella, josta koira ponnistaa (kun twistissä ja wrapissa jäädään esteen toiselle puolelle ja koira kiertää ohjaajaa kohti).

Pidä ohjaus päällä ja huomioi laserin näyttö!

OHJATTU

Ohjatussa sitten käytettiin näitä opittuja hyväksi. Kolmosaidalla vaihtoehtoja oli useita, toki siihen olisi voinut tehdä kaikilla noilla edellämainituilla. Jo ennen kuin tiesin päivän teemasta ja tutustuin rataan päädyin pakkovalssiin ja siinä pysyinkin - hienosti toimi.

Wrap tehtiin keppien jälkeiselle aidalle, joka onnistuikin tosi hyvin! Muisti vain pitää laserin (rintamasuunta) koirassa, peruuttaa suoraan eikä pyllistellä vikasuuntiin.

Aan jälkeinen vaikea kulma hypyn kautta putkeen onnistui myöskin tosi hienosti, ei epäilystäkään ettei olisi hoksannut putkea. Piti vain tehdä vekkiä ennen hyppyä, jotta linjasta tuli tosi viisto, mutta suora putkea kohti.

Ainoa varsinnainen ropleemakohta oli 15-17 välissä. Viidenneltätoista kuudennelletoista ohjauskuviot joita käytiin läpi olivat valssi (ja takaa huiskasu), sylikääntö ja poispäinkääntö. Jälleen kerran olin jo itsenäisessä rataantutustumisessa ajatellut sen poispäinkääntönä ja sen sitten toteutinkin. Se tuntuu selkeästi omimmalta ja meille sopivimmalta, valssilla minä tipahdan kärryiltä ja sotkeudun jaloissani ja sylikäännössä Ursa hidastuu, kun sen pitää tulla suoraan rintaani kohti.

Tässä kohdassa ongelmaksi muodostui se, että ajauduin ekakerralla aivan liian syvälle ja koska mielessä pitää pitää se, että etäisyys koiraan pysyisi kokoajan samana, niin työnsin omalla sijoittumisellani Ursan yli 16 hypystä väärään suuntaan. Kun hallitsin itseni, olin tarpeeksi etäällä ja otin Ursaa ajoissa haltuun (plus menosuunta ja laser 16 hypyn ohi eikä hypyn 15 suuntaisesti) sain onnistumaan poispäinkäännöllä hienosti.

Tänään oli tekemisenmeininkiä, itsekin olin ihan eri sfääreissä kuin torstain treeneissä, jotenkin oli olo, että oli tilaa tehdä. Onnistuttiinkin vielä hienosti!

KEPPISYÖTTÖJÄ

Lopuksi otettiin kepeille syöttöjä. Sekä avokulmasta, että suljetusta tai kiertokulmasta. Kaikkiaan onistui hyvin jälleen. Näitä ollaan otettukin. Ainoastaan yhteen jouduttiin ottamaan toisto ohjauskämmin takia, kyseessä oli suljettu kulma, jossa jäin itse keppien vasemmalle puolelle. Ilman eri ohjausta olisin varmasti ottanut Ursan suoraan eka kepin takaa vasemmalla kädellä, vaan kun Anjalla oli tapa "syöttää ja kalastaa" eli syöttövaihe sekoitti. Jokatapauksessa syötin Ursan keppien taakse ja samantien kalastin, Ursa tuli ennen ensimmäistäkään keppieä pois. Hätiköin ja etuilin, enkä malttanut siis.

Innolla odottelen huomista, kun hommat jatkuu. :)

Huono fiilis.

2008-06-28T11:03:00.006+03:00

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 26.6.2008

Pitkästä aikaa treenejä. Odottelin tietysti kuin hullu puuroa, että päästäisiin testailemaan SM-kisaratoja, vaan Tuija ei ollut kerinnyt niitä etsiä, joten mentiin muilla treeneillä.

Ursan (ja Luna-matkaseuran) kanssa käytiin torstaina mutka Tampereella silmätarkissa, josta kivasti oikein iloisia tuomisia - ihan on terveet silmät likalla. Matkustelun ja lekurikäyntien jälkeen kerettiin olla kotona noin pari tuntia ennen treenejä. Kenties Ursa oli vähän väsynyt, vaikka ihan hommia paiskoikin.

Pääosin jäi kuitenkin näistä treeneistä huono fiilis. Taas puututtiin niin moneen asiaan ja vetäjä rupesi tahkomaan tosissaan mulle takaaleikkaamisesta yms. vaikka käsittääkseni kyllä osaan takaaleikkauksen niin, että se toimii Ursalla. Tietysti siinä mielessä voi katsoa peiliin, että vaikka se kohta jossa radalle olin sitä lykkäämässä oli ihan asianmukainen niin toimin taas ihan liikaa Ursan edellä. Joku vakava ropleema mulla on siinä, kun en osaa ajoittaa omaa toimintaa Ursan mukaan. Etuilen ja kiirehdin niin, että liike jossain vaiheessa töksähtää.

Ikävä sanoa, mutta jotenkin näistä treeneistä on mennyt maku. Mulla on ollut Ursan kesätreeneissä tällä vetäjällä ihan liikaa suorituspaineita, inhoan sitä, kun kaikkeen puututaan ja tuntuu kuin olisi itse ihan sidottu. Tekemisestä puuttuu ilo ja vapaus, kun minut sidotaan niin minä sitten sidon Ursaa ja touhusta puuttuu tekemisen meininki.

Näissäkin treeneissä sain noottia siitä, että pidän Ursaa hallussa liikaa, ohjaan kahdella kädellä jne. Perrss... Ensin ei ole hyvä kun ohjaan yhdellä (kuten luontevaa minulle on) ja sen jälkeen kun ohjaa kehoituksesta (käskystä) kahdella niin sekään ei ole hyvä. Omat 'ahaa'-oivallukset puuttuu nyt ihan kokonaan ja se tekee mielioloa treenien jälkeen aika surkeaksi.

Ilkeää ettei voi nauttia treenaamisesta täysillä, joka kerta jää ikävä ja keskeneräinen fiilis. Plääh. Kokeilunhalu puuttuu, kun pelkään epäonnistuvani ja taas puututaan kaikkeen tekemiseen. Kun en tee, niinkuin tuntuu itsestä luontevalle, epäonnistun varmasti ja taas puututaan tekemiseen. Tästä tulee ikävä kierre. Ehkä tämä tämänhetkinen vetäjä on mulle henkilökohtaisesti liian hallitseva ja tilaa vievä, että menen lukkoon.

OHJATTU

Kolmosen takana valssilla neloselle, josta valssilla vitoselle, koira menee putkeen, ohjaaja jää vasemmalle puolelle. Koira editse uudestaan putkeen, haltuun ja oikeaan keppiväliin.

Tässä olisin halunnut päästä kokeilemaan sellaista tekniikkaa, että olisin jäänyt putken oikealle puolelle ja Ursan tullessa putkesta olisin ollut jo menossa putken suuntaisesti vastakkaiseen suuntaan ja käskyttänyt uuteen putkeen.

Tämä keppikulma ei ole meille enää muodossaan vaikea, vaan silti sain paineistumalla tehtyä väärin. :( Toki asiaakin puuttumisessa, kun käännyin keppien suuntaisesti etenemään jo ennen kuin Ursa oli lukinnut ekavälin, joten meni kakkosväliin. Sen verran kovat paineet onnistua, etten osaa rennosti tehdä niinkuin me osaamme.

Putken jälkeisissä kieputuksissa hukuin ekakerralla kartalta, vaikka oikein onnistuinkin pyörähtelemään. Kunnon apilakuvioita, jotka taas ei sovi meille, kun ohjaajan pitää olla lähes paikallaan - kun säädettiin sain onneksi otettua muutamia askeleita niin, että Ursakin pysyi vaudissa. Paineessa sitä ajatteleekin niin monimutkaisesti ja pelkää tekevänsä väärin, etten saanut kunnolla ja rennosti vietyä kieputuksia ja putkien välissä olevia aitoja.

Nyt miettien olisi voinut toimia sellainen, että olisin irroittanut Ursan 14-hypylle, mennyt itse valssaten 15-hypyn taakse ja valssannut putken päässä. Lukossa kuitenkin työnsin Ursan 14:lle, vedin 15:lle ja putkeen ja takaaleikkasin 17-hypylle. Rennossa mielentilassa olisi tosin todennäköisesti onnistunut tälläkin suteemillä, vaan väkinäistä oli...

Puolikas draivi.

2008-06-28T11:02:00.001+03:00

LUNAN JATKO2-TREENIT 24.6.2008

OHJATTU I

Luna oli varsin pätevä ja innokas taas - varsinkin treenien ensimmäisen puoliskon. Päivän teema oli takaaleikkaus, jossa leikattiin helpossa kohtaa putkella. Luna oli hyvin mukana ja teki hommia hienosti - kumpaankin suuntaan. Lisäksi kokeiltiin vielä pimeään päähän lähetystä niin, että kakkosaidalta otettiin koira haltuun ja lähetettiin "väärään päähän" putkea. Kaksi toistoa, ekallakin kerralla Luna kyllä meni putkeen, mutta vähän ihmetellen, en antanut sille tarpeeksi tilaa löytää putken suuta oikein - eihän tämä tietenkään hahmota putken suita ihan samallalailla mitä Ursa.....

OHJATTU II

Toisessa ohjatussa treenissä oli pöytä. Melko simppeli treeni, kaksi aitaa vistosti, joiden kautta pöydälle ja takas V:n mallisen radan toista sivua. Luna pysyy hyvin toki pöydällä ja istuu, mutta siirtää kyllä naaman sitä mukaa minua kohti, jos kierrän pöytää.

ITSENÄISET

Kepit ok, vanhaan tyyliin. Ei valtaisia edistysaskeleita, vaan nyt mennään aika tasaisesti.

Keinua namikipolla, ok.

Rengasta, joka menikin sitten aivan loistavasti. :D Luna tajuaa mitä pitää tehdä ja sen kanssa voi mennä jo samaa matkaa. Jonkinverran se vaatii sitä, että sille osoittaa ennen lähtöä oikean reiän tai mennessä osoittaa renkaan läpi. Yhdesti se tuli sivusta, mutta näen sen omaksi mokaksi, kun ahnehdin ja oletin liikaa. Hyvin kuiteskii.

Dagen efter.

2008-06-22T12:23:00.001+03:00

...ja arvaa kellä on takareidet pikkusen kipeänä eilisestä jäljenteosta. Jos haluatte tiukkaa jalkatreeniä, suosittelen jäljestystä lämpimästi.

Keskittymiskykyinen jälkikoiraoppilas.

2008-06-21T21:54:00.005+03:00

Kun illaksi kirkastui sateisen iltapäivän päätteksi päätin tehdä tyttösille vähän jälkeä.

Lunan jälki oli jotakuinkin 50m pitkä, herkkua joka askeleella. Maa oli melkoisen märkä - ehkä jopa liian märkä...?. Luna jäljesti ihan hyvin, joskin pyöri jonkun verran ja jäljesti sivuttain. Pienet frolicin palaset olivat nameina vikatikki. Ne upposivat leikattuun peltoon niin syvälle, että namin syöminen meni kaiveluksi. Luna teki hyvin hommia kokoajan, vaikka muutamaan otteeseen kuono nousikin maasta. Täytyy seuraavalla kerralla laittaa Lunalle nameja harvemmin, ehkä joka kolmannelle askeleelle?

Ursa näytti taas mistä keskittymiskykyiset koirat on tehty. Aivan mahtavaa! :D 50m pitkän jäljen alkupuoliskolla laitoin namin joka askeleelle ja pikkuhiljaa tein kolmen askeleen namittomiakin pätkiä. Melkeinpä niillä namittomilla pätkillä oli kaikkein paras tatsi hommassa. Kesken jäljen ajamisen samalle pellolle tuli vapaana oleva nuori espanjanvesikoirauros (muistan että ollaan joskus viime talvella törmätty samaiseen perroon), ensin se ei huomannut meitä, eikä Ursakaan huomannut sitä, kun oli niin keskittynyt hommiin. Meidät huomattuaan irtokoira lähti tulemaan kohti ja haukkui vimmatusti, omistaja kiekui kuuroille korville. Uros haukkui meitä melko kauan, itse en ollut huomaavinanikaan koko otusta. Ursa kyllä katsasti vierasta koiraa, häntäkin nousi jo vastalauseen nimeksi, vaan kun sanoin rauhassa Ursalle "Jälki." ja näytin kädellä eteenpäin, sen nenä tippui samantien maahan. Taisi nostaa toisenkin kerran nenän maasta, mutta laski sen samantien kehoituksestani alas. Vaikka vieras koira louskutti vieressä, Ursa jäljesti hyvin keskittyneesti ja edeten. Olin tottakai haltioissani! :D

Jonkun verran Ursallakin oli pyörimistä alkuun, maa oli aika märkä ja namit tippuneet syvälle, lisäksi hirviä itikkalauma varmasti haittasi keskittymistä. Selkeästi se, että nameja on harvemmassa tekee jäljestämisestä sujuvampaa.

Kävi mielessä, että teen vain nämä yhdet jäljet. Vaan iskipä himo päälle tuon harvemman namien kylvämisen kanssa ja tein Ursalle vielä lyhyen n.20m jäljen. Merkille laitoin pari namia, jonka jälkeen laitoin namin vain joka kolmannelle askeleelle. Yllätysmutkakin tuli jäljelle, kun jälkeä tehdessäni olin upota n. puoli metriä leveään kuoppaan, joka oli täynnä vettä. Pakkoratkaisu oli se, että kiersin sen oikeata laitaa, nameja tiheässä pikkuaskeleilla. Taas sain hämmästyä, kun vein Ursan jäljelle. Se ei ihmetellyt yhtään, vaikkei nameja niin tiheässä ollutkaan. Se jäljesti intensiivisesti ja vauhdilla, hihnassa oli jo selvää kireyttä. Mutkankin se selvitti mennentullen. On tuo hämmästyttävä otus! :D

Pidemmät jäljet olivat 15-30min vanhentuneita (jäljen aloituksesta 30min ja lopetuksesta 15min) ja pikkujäljelle lähdettiin lähes samantien. Jäljen päässä possunkorvan pala ja toki kehuja upeasti työskenneille koirille.

Arvaa ketkä oli pikkasen väsyneitä...

...ja arvaa kuka oli pikkasen itikanpuremilla...

Läpimärkää.

2008-06-21T15:53:00.003+03:00

LUNAN JATKO2 TREENIT 17.6.2008

OHJATTU

Agility SM 2008

2008-06-17T00:23:00.005+03:00

AGILITY SM 2008, 14.-15.6.
VARKAUS

Oltiin viikonloppu Varkaudessa agilityn SM-kisoissa. Lauantaina ratkottiin Suomen joukkuemestaruudet, Ursan kanssa vahvistettiin JATin joukkuetta. Sunnuntaina turisteiltiin ja katseltiin upeita suorituksia ja SM-tason agiliitoa. VAU!

kuva Minna Rummukainen

VARKAUS 14.6.2008
Tuomari Risto Ojanperä

Maxi3, SM-joukkue Jyväskylän Agility Team ry.
slapko Ursa, schape Leevi, borcol Exce & borcol Kastanja

Ihanneaika 53. Aikavirhe -4,02. Ratavirheet 0. Tulos 0.
Joukkueen yhteinen tulos 5. Sijoitus 15./43

Ursan kanssa lähdettiin joukkueen ensimmäisenä elikkäs oltiin ensimmäisessä rataantutustumissatsissa klo 10.30. Onneksi niin, sillä päivä ja iltapäivä äityi sen verran kuumaksi, ettei Ursan (tai minun) jalka olisi välttämättä noussut niin notkeasti. Risto Ojanperän radalla tehtiin "ihan kiva" nolla pikku kömmähdyksineen, kuitenkin selvästi ihanneajan puitteissa.

Periaatteessa melko helppo ja suoraviivainen rata. Alussa olivat radan vaikeimmat kohdat, kakkoshyppy takaa, sekä pituuden jälkeinen lähestyminen puomille, sekä puomin jälkeinen kutosaita. Jo alku lähti meidän osaltamme "lupaavasti", Ursa meinasi tulla esteen suoraan, vaan onneksi huomasin sen ja kerkesin puuttua siihen juuri ennen kuin oli liian myöhäistä. Takaakierto oli vähän kökkö, olisi pitänyt kuunnella omaa intuitiota siitä, että kyseinen kohta olisi pitänyt ohjata pakkovalssilla, eikä taakse huiskasemalla, vaan kuuntelimpa seurakaveria... Oppi siitäkin. Kenties (kenties ei) olisi pakkovalssilla tullut sujuvampi suoritus.

Toinen kökkö kohta oli radan loppupuoliskolla, renkaalta keinulle. Jälleen kerran olisi varmasti hoitunut paremmin, jos olisin ohjannut Ursan suoraan ja leikannut takaa joko keinulla tai seuraavalla aidalla, vaan valssailinpas keinulle... Oli kyllä tällä radalla aika paljon varmistelun makua, toki. Oli paine saada nollatulos, että osaltamme varmistaisimme, että seuramme maxi-joukkue saa ainakin tuloksen.

Tottahan olen tyytyväinen siihen, että ekoissa SM-kisoissa (en ole koskaan ollut edes katsomassa moista touhua) tehtiin nolla, eikä edes oikeastaan jännittänyt, vaikka taatusti yleisö ja puitteet ovat pikkkkusen suurempia kuin tavan kisoissa. Vertailussa muihin lappalaisiin (toki pitää sitä tehdä, uteliaisuudesta... ;) ) ei tarvinnut hävetä, keskimäärin Ursa on nopea lappalaiskoira. Vaikka kömmähtelin radalla, joissa tuhraantui sekunteja, niin silti oltiin nopeimpien joukossa. Kyllä Ursasta vielä hyvä tulee! :D

Kepit voisi pujotella nopeammin ja kakenkaikkiaan riskinottokykyä ohjaajalle, mutta pääosin meni oikein kivasti. Kepeillä takaaleikkasin (vaikka mietin, että valssaan, jos Ursa on kovin jäljessä). EI kummempia onkkelmia. Hienoa!

kuva Minna Rummukainen

SUNNUNTAI

Seuraavana päivänä ajelin sekä Ursan, että Lunan kanssa turisteilemaan (myös Umbra ihmisineen paikalla muutaman tunnin keskipäivän kummankin puolen). Satoi kaatamalla, vaan ei se haitannut huippusuorituksia. Hienoa katsoa, miten agilityä oikeasti tehdään. ;)

Melkein kaikki esteet.

2008-06-13T21:45:00.002+03:00

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 12.6.2008

Räsäsen Minna tuurasi Tuijaa eilisissä treeneissä. SM-kisoja ennakoiden radalla oli hurumykke esteitä, melkein meinasi tulla tenkkapoo (terveisiä pentukuumeiselle).

Kaikki kontaktit, muuri ja okseri. Putket Aan ja puomin alla. Erityisen tyytyväinen olin siihen, että sain Ursan joka kerralla putkeen, ei siis hilpassut kontakteille (Kiva, kiva, kiva!). Ohjaus siis ilmeisesti kunnossa ja tarpeeksi selkeää. Lisäksi Ursa kääntyi aivan huippuhienosti ja tiukasti takaaleikkauksen jälkeen. Aivan siivekkeen ympäri. Loistavaa! (Vaikkei se ohjauskohdassa ollutkaan tarkoituksenmukaista, ainakaan ihan niin tiukka käännös.) Pitää ruveta käyttää hyväksi tätä Ursan hienoa taitoa reagoida takaaleikkauksiin.

Omiin ohjauksiin sai tälläkin pätkällä kiinnittää huomiota, että kaikki on oikea-aikaista ja -suuntaista, että saa käännöksistä pois. Käytännössä oikein kivat ja onnistuneet treenit.

Kepeissä mättää kyllä nyt kovasti (no liioiteltua ehkä), kovin on hitaanoloista, alussa lähtee innokkaasti ja lopun pujoittelee nopeasti, mutta keskiväli on kökkö. Meidän yhteisessä menossa on joku hukassa. Otettiin tätä pari kertaa niin, että ohjasin vasemmalla ja Minna kulki tukena oikealla, Ursa menee kuitenkin kuulemma aavistuksen nopeammin jos ohjaan vasemmalla. Kentän reunalla olevilla kepeillä otettiin muutama toisto, pari nopeaakin. (Jonka jälkeen pilasin innokkuudellani ja otin vielä niidenkin jälkeen ihan treenien lopuksi. Taukki!)

OMAT HARJANVARRET NYT TUOHON KENTÄLLE, HUS HUS!!!
(Ettekä prkleen huligaanikakarat levittele ja pölli niitä!)

Taannuttiin 1.lk tasolle...

2008-06-10T21:51:00.006+03:00

1.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 10.6.2008

URSA KUOKKII

Tänään oli tarkoitus olla Lunan treenit, vaan tulipa selväksi, että seisoksittiin siellä erään informaatiokatkokseen myöskin osuneen treenikaverin kanssa aivan turhaan... Sen verran moni oli perunut ja vetäjälläkin oli autosta akku tyhjentynyt, jotta treenit oli peruttu. Vaan eipä ollut tullut sähköpostia, ei ollut foorumilla ilmoitusta, eikä soitettukaan tai laitettu viestiä (ei tähän hetkeenkään ole laitettu). Satoi kaatamalla ja tottakai olo oli märkä ja kettuuntunut. Onneksi ykkösluokan kisaavien ryhmäläisiä oli pari paikalla, joten sain vetäjän numeron ja puhelintakin lainaan. Selvisi sentään, ettei turhaan odoteltaisi... Plääh.

Jotain hyvääkin onneksi. Saatiin Ursan kanssa lupa tulla kuokkimaan ykkösluokan kisaavien ryhmään. Kiitos Virpi! Paikallakin oli vain pari koulutettavaa, jotka - jännä kyllä - olivat kumpikin sellaisia, joiden kanssa ollaan treenattu viime kesänä saman tasoisessa ryhmässä (mölliryhmä).

TREENI I

Kiva oli välillä tehdä jotain helpompaakin treeniä, eikä vain tiukkaa vääntöä. Samat jutut tuli tosin täälläkin vastaan, valssi olisi voinut tulla aikaisemmin... Kepeille Ursa haki jokaisella toistolla aivan huippuhienosti, vaikka kyseessä oli vaikea suljettu kulma

TREENI II

Toisella radanpätkällä hypättiin kolmoseste kummankin puolen (eri kerroilla tietennii). Kun este piti kiertää vasemmalta valssasin, kun oikealta, tehtiin se poispäinkääntönä. Oikein hienosti onnistuneita suoriutumisia. :) Kepeiltä putkeen sain Ursan parhaiten ekakerralla, jonka jälkeen vein liian pitkälle, että linjoista tuli vähän laajoja, vaan taas oikealla ajoituksella teki ihmeitä. Sitähän voisi kääntyä jo siinä vaiheessa kun koiran kuono kääntyy viimeisen kerran oikealle.

Oli kiva tehdä helpompaa ja päteä. ;)

Herkkunuuskutusta.

2008-06-08T21:15:00.015+03:00

Lappalaiskoirat ry.:n Keski-Suomen alajaoston kesken on ollut puhetta, että pidetään yhteisiä jälkitreenejä silloin tällöin. Tarkoituksena on pikemminkin vapaamuotoinen yhdessäharrastaminen eikä niinkään koulutus, kaikki tulevat treenaamaan ensisijaisesti omien koiriensa kanssa, vaikka toki kokeneemmat opastavat alkuun ja toimivat sormen suuhun mennessä tukena.

Oltiin Lunan ja Ursan kanssa testailemassa - ainakin omistaja jäi koukkuun... ;) Lähdettiin liikenteeseen lyhyellä, suoralla jäljellä myötätuuleen. Maasto oli Sonjan työkaverin pelto, jossa pitkähkö heinä. Ensin tein jäljen, jossa joka askeleella nakinpala. Hetken odottelu (periaatteessa ehkä alkuun n.30min, vaikka näissä treeneissä odottelu taisi olla enempi 10min luokkaa), että heinikossa leijailevat irtohajut saivat kyytiä sekä aikaa hälvetä ja varsinainen haju tamppautui syvemmälle.

Ensimmäinen yritys meni puihin. Mentiin Ursan kanssa merkille ja näytin Ursalle jäljen: "Jälki.", josta Ursa hyvin lähtikin hamuamaan nakkeja. Edessä oli odottamaton ongelma, nälkäiset muurahaiset olivat kerinneet keksiä helpon ruokapaikan. Ursa joutui syljeskelemään ihan alkuun, mutta en lähtenyt jatkamaan, muurahaisenpuremat suussa eivät taatusti tunnu kivalle ja anna mukavaa ensikosketusta jäljestämiseen... (Kova hinkuvinku Ursalla oli silti nakeille.)

Tilanne pelastettiin kuivaruoalla, repun taskuun unohtuneilla nappuloilla ja Sonjalta saamallamme kuivaherkkumixillä (nappulaa, kuivattua kanaa tms.). Tein toisen lyhyemmän jäljen (n.20m), jossa nappuloita ei ollut ihan joka askeleella - kun en tajunnut, että jo lähtötilanteessa mukanani oli ihan liian vähän nameja. Tämä tehtiin Lunan kanssa. Toinen jälki oli pidempi (n.30m) ja siinä kuivaherkkuja joka askeleella, jonka teimme sitten Ursan kanssa. Harpoin noin viisi metriä pellon reunasta, johon kohdalle laitoin merkin (vasen puoli), tamppasin pienen alueen (pari kengän leveyttä) ja laiton siihen pari namia. Etenin lyhyin askelein, kengän alle nameja laitellen (oiva jalkatreeni muuten...), loppuun jätin namipurkin tai -pussin, peitellen sen heinillä ja kasvustolla, ettei koira rupea hakemaan katsellaan. Siitä taas pitkin harppauksin pellon toiseen laitaan kenenkään jälkiä sotkematta.

Lunan jälki oli kyllä kovin lyhyt, myönnän. Jotenkin jäi sellainen olo, että se jäi kesken. Jokatapauksessa Luna jäljesti oikein mallikkaasti, alussa näytin sille jäljen lähdön ja se tajusikin jutun jujun tosi nopeasti. Koska nameja ei ollut ihan joka askeleella, niin katkoksen kohdalle sattuessa Luna ihan pikkuisen pyöri. Pari kertaa ohjastin sen takaisin jäljelle - johon Markku kyllä sanoi oikaisunsa, ihanne olisi, jos koira saisi itse oivaltaa missä jälki menee, ettei se jatkossakaan rupea tenkkapoon kohdalle sattuessa kyselemään hihnassa roikkujalta. Pääasia, ettei pyörähdys suuntaudu selän taakse, ohjaajan edessä voi pyörähtää, mutta takaisinpäin ei saisi mennä. Muistetaan näitä ohjeita seuraavalla kerralla, että antaisin työskentelyrauhan koiralle.

Ursan kanssa meni loistavasti. :) Kuten Sonja sanoi, ei olisi uskonut, että kyseessä oli neidin ensimmäinen jälki. Sen verran intensiivisesti ja tarkasti se eteni. Kertaakaan ei nenä noussut maasta ihmettelemään, huvittikin jo, miten tarkasti Ursa naposteli jokaisen namin - ihme oli, jos jäi muurahaisille evästä. ;) Kertaakaan se ei pyörinyt, ihmetellyt tai ottanut häiriötä mistään. Wau!

Nyt on sitten emännällä hinkuvinku jatkamaan jäljestystä. ;)

MARKKU JA MÖRRI (slku Peikkovuoren Ikiliikkuja).

Mörri tietää mitä pitää tehdä. Sen kanssa ollaan otettu jälkeä aivan pikkupennusta asti.Cesar-palkka viimeisellä esineellä.

SONJA JA HALTI (slku Lukumon Carvajal).

Halti ilmaisee esineet maahanmenolla.

SONJA JA JALO (slku Peikkovuoren Jalo Juntti).

Parivuotias Jalo on vasta uransa alkutaipaleilla, eikä jäljellä ole vielä esineitä.Possunkorvapalkasta Jalo sai iloiset hepulit.

Takaaleikkauksia ja takaahyppyjä.

2008-06-06T18:31:00.004+03:00

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 5.6.2008

Kuuma, aurinkoinen keli. Asteita rapiat +25 ja välillä kovat tuulenpuuskat kaatoivat aitojen siivekkeitä. Kenttä pölisee.

OHJATTU

Kuuman kelin takia maxien hyppykorkeudet vain 45-50cm. Rata oli melko helponoloinen, eikä sisältänyt ainakaan meille liian vaikeita paikkoja. Helteen takia Tuija katkaisi radan puoliksi ja treenattiin kahdessa pätkässä, jotta koirat saivat jäähdyttely- ja juomataukoa.

1. pätkä.

Eka pätkä meni kertaheitolla hyvin ja oikein. Säätöpaikat seuraavaan koitokseen olivat 3-4 esteiden välinen valssi, jossa piti muistaa pitää selkä suorana. Ekayrittämällä otin Ursan vastaan liian kyyryssä, joten koira oli aika ahtaalla, jos olisi yhtään hyppyongelmaa, voisi rimat lennellä. Toinen, päälimmäisenä mielessä pidetty, kohta oli kutosesteeltä putkeen, jossa huomio oikea-aikaiseen ja oikeaan paikkaan tehtyyn valssiin. Toinen yritys meni huomattavasti paremmin. 7-8 väliäkin piti hiippasen säätää, kun ekakerralla menin liikaa putken ulostulosuulle, toisella kertaa oma linja viitosti vasemmalle, josta Ursallakin sujuvampi ja selkeämpi linja seuraavalle esteelle. Kepeille meno onnistui kummallakin kerralla loistavasti. Tämä pätkä ei mennyt yhtään tahkoamiseksi. Hyvä, hyvä.

2. pätkä.

Toinen pätkä juoma- ja varjossaloikomistauon jälkeen alkoi kepeiltä ja loppui - loppuun. Ensimmäinen takku tapahtui 12-aidan jälkeen. Tälle suoralle mulla oli muutamakin vaihtoehto: valssi, persjättö/mäkelät väliin 10-11 väliin - kumpikin hidastaa koiraa, joka tarvitsee vauhdin okserille (vaikkei se tänään maksimikoossaan ollutkaan), kolmantena takaaleikkaus 11-12 väliin. Tätä vaihtoehtona Tuijan kanssa pohtiessa olin varma, että Ursa kääntyy lähemmälle hypylle, sillä se kääntyy todella voimakkaasti takaaleikatessa. Tarkoitus olisi kuitenkin leikatessakin ohjata suoraan eteenpäin. Ursa ei kuitenkaan edennyt, vaan kääntyi olettamiseni mukaan aikaisemmalle esteelle jyrkästi. Parhaaksi vaihtoehdoksi muodostui takaaleikkaus 12-13 välissä (vaikken juuri tykkääkään olla ulkokurvissa, siihenkin on tosin opittava). Tähän Ursa lähti hyvin ja kääntyi tiukasti. Olin erityisen tyytyväinen 12-15väliin ohjauksellisesti. Valssi ja siivekkeen ympäri peruutus onnistui aivan loistavasti, askeleet lyhenivät kuin itsekseen ja jalat viuhtoi hirmu kyytiä. Tuntui tosi nappisuoritukselta. Wau.

Putken jälkeen ilmoittelen itsestäni ihan turhaan "Tässä. / Täällä." kutsuin, tarpeetonta haltuunottoa joka välissä, ne poies ja keskittyminen ohjaamaan ja etenemään oikein.

Välille 16-20 oli taasen muutama eri ohjausvaihtoehto. Valssilla 19-aidalle ja takaaleikkaus putkella (oma vauhti loppui ja sitä myöten myös Ursan), valssilla 19-aidalle, valssilla putkeen (tätä ei lopulta toteutettu, mutta periaatteessa vikkelin jaloin tuohon olisi voinut keritäkin, vaikkei se omin ohjaustyylini olekaan) sekä takaaleikkaus 19-aidalle, takaaleikkaus putkeen, joista viimeisessä vaihtoehdossa sain parhaiten pysymään Ursassa vauhdin ja liikkeen. Onnistuessaan oli sujuvin tapa toimia tässä. Onneksi pidin pintani ja vannotin, että onnistumme tässä. Alkuun etenin liian nopeasti, eikä suoritus ollut sujuva. kun hillitsen oman vauhtini ja annan Ursan mennä edelle, niin ehdottomasti paras vaihtoehto, jossa Ursa irtoaa parhaiten putkeen, kun oma liikkeeni jatkuu parhaalla tavalla putken suuta kohti jarruttelematta. Takaaleikkauksissa vain täytyy olla ihan oikea-aikainen. Yksi kokeilematon vaihtoehto olisi tietysti ollut myös se, että olisin kiertänyt 19-aidan vasemman siivekkeen, helppo ratkaisu siihen, kun ajaudun liikaa Ursan edelle. Haluan kuitenkin keskittyä niihin puutteisiin, mitä omassa ohjauksessa on, eikä aina treenata varmoilla konsteilla. Iloinen, että onnistuttiin.

Helle oli ja harmillisesti vaikein juttu jäi ihan loppuun, mutta uupumuksesta huolimatta Ursa teki hommia loppuun asti. Hyvä juttu - osataanhan me jotakin. Erityisesti olen iloinen siistä, että Jaakon HuPiJa-koulutuksesta viime viikonloppuna oli selvää hyötyä, kun jossain määrin rupean tajuamaan sitä missä kohti pitää valssailla. Kyllä me kehitytään....

Lönkyttelyä.

2008-06-04T21:20:00.004+03:00

LUNAN JATKO2-AGILITYTREENIT 3.6.2008

Luna pääsi eilisessä aika kuumassa auringossa suorittamaan jotain, jota pystyi jo kättelyssä sanomaan melkein radaksi. :) Vähän velttoutta aiheuttava keli, eikä mammassa ollut edelliskertaista intoa, mutta silti saatiin ihan varmaa suorittamista.

OHJATTU TREENI

Radanpätkä alkoi kahdella aidalla, jonka jälkeen hypättiin yksi yhdeksänkymmenen asteen kulmassa oleva aita, joka kiertämällä jatkettiin edelleen suoralla Aalle ja okserille lopetettiin. Rata kierrettiin kumpaankin suuntaan.

Ensimmäisellä yrityksellä käännyttiin vasemmalle ja ohjasin Lunan suorituslinjalta valssilla ristiin niin, että kaarsin itse ulkokautta. Lähdettiin yhtäaikaa, kakkosaidan jälkeen vastakkaisella kädellä pieni haltuunotto, hypyn yli valssaten ja kokoajan liikkeessä pysyen. Aan kontaktin Luna otti hyvin ja hyppi kaikki esteet hienosti, vaikka selkeästikään ihan sitä viime kerran intoa ei ollutkaan. Kuumuus verotti Lunasta mehuja.

Toisella kerralla käännyttiin oikealle jälleen yhtäaikaa lähtien. Luna päätti kättelyssä irrota Aalle, josta vain palkkaa, hyvähän se on jos mamma etenee. Toisella kerralla tiukemmin kakkosesteen jälkeen haltuun, tällä kerralla kokeilin eri ohjaustekniikkaa, hyppäytin Lunan riman yli ja jatkoin vasemmalla kädellä ohjaamista niin, että käytännössä pyöräytin sen oikean siivekkeen ympäri. Saatiin kyllä tämä onnistumaan, mutta kuten epäilin, Lunalla ei parhaalla mahdollisella tavalla toiminut se, kun itse pysyin melkein paikallani, mamman vauhti hiipui valtavasti. Aa taas hyvin ja okseri yli. Nämä toitot sai riittää, vaikka viimeisen yrityksen ensimmäinen rima tipahtikin.

ITSENÄINEN TREENI

Kepit, pussi, keinu, aita (+ kaksi aitaa).

Kepeillä Luna oli taas loistava. :) Otettiin vaihteeksi täysipitkillä kepeillä ja Luna tulee sujuvalla vauhdilla namin perässä kummankin puolen. Hakee myös kannustamalla itse keppivälejä, mutta kaksitoista keppiä on tässä vaiheessa vähän liikaa. Täytyy yhdessä namivedätysten kanssa vahvistaa itsenäistäkin hakemista vaikka neljällä tai kuudella kepillä. (Lisäksi vedätin partis Haikkaa (1.lk) namilla keppien vasemmalta puolelta, kun ihmisensä sanoi, ettei koira osaa (tai itse ei osaa sujuvasti vedättää ja paineistaa koiraa). Hienosti poika teki kuitenkin minunkin kanssa hommia. Iloista huomata, että pystyy itse taipumaan ja löytämään vieraankin koiran kanssa tuon vedätysrytmin aika nopeasti.)

Pussilla otettiin varmaankin neljä toistoa. Ei paljoa muistivaikeuksia Lunalla, namikippo pussin päähän ja rinnalla juosten pussiin ja joka kerralla mamma-matonen aurasi kangasta tieltään.

Keinu otettiin myös neljään otteeseen (pari toistoa kummankin puolen). Tällä kertaa päästiin siihen pisteeseen, että otettiin sitä ihan itsenäisetsi. Namikippo maassa ja koira hihnassa ilman pehmennyksiä. Luna osasi hienosti. Vahvistin alastulokontaktille pysähtymistä ja palkkasin namikippoon kehuen ja keinua toistellen.

Yksittäisellä aidalla tehtiin kohtuu matalalta hyppykorkeudelta (ehkä 45cm) kasia. Sähäkkyyttä suorituksessa ei ollut, mutta hyvin Luna totteli ohjausta ja kiersi siivekkeitä. Lisäksi tein ilman esteitä Lunan kanssa namiavuilla syli- ja poispäinkääntöjä kumpaankin suuntaan.

HUPIJA - Jaakko Suoknuuti II

2008-06-03T17:22:00.004+03:00

HUPIJA 2008
PIEKSÄMÄKI, 1.6.2008

Sunnuntaina 1.6. jatkettiin HuPiJan merkeissä Pieksämäellä. Tähän loppuu sitten tämän vuoden projekti, joka suurella todennäköisyydellä kaiketi uusitaan myös ensi vuonna. Omasta mielestäni hyvinkin hyödyllinen ja oppia antava, eteenpäin vievä rojekti. On ollut ilo olla mukana.

Myös sunnuntaille saatiin kivasti onnistuneita kohtia, vaikka jossain määrin jäikin enempi keskeneräinen olo mitä edellisenä päivänä. Aikataulu tuntui taas venähtävän ja kenties Jaakolla jo painoi juna-/bussiaikataulut päälle, joten viimeinen ryhmä sai tuntea nahoissaan pienen kiireen tunnun - "Nopealla temmolla, nopealla temmolla."

Pitkälti samoja juttuja tuli eteen mitä lauantainakin, tosin myös korostui se, että täytyy treenata erikseen lähettämisiä, esimerkiksi putken pimeään päähän irroituksia. Ajoitukseen yritin kiinnittää enemmän huomiota, vaan eipä voi olettaakaan, että kaikki muuttuisi hetkessä oikea-aikaiseksi.

HUPIJA - Jaakko Suoknuuti I

2008-06-01T10:15:00.001+03:00

HUPIJA 2008
PIEKSÄMÄKI, 31.5.2008

HuPiJattiin eilen lauantaina Jaakko Suoknuutin opastuksella aurinkoisella Pieksämäellä. Tänään pidetään hupija lisää, vaan ennen uusia koitoksia täytyy kirjata pikaisesti ylös eilisiä tunnelmia.

Ammattilaisen näkökulmasta rytmityksessämme ei ole mitään vikaa (etäisyys koiran ja ohjaajan välillä ei vaihtele), mutta ajoitukseen pitää puuttua. Kaikki ohjaukset ja käännöt aikaisemmin mitä on aikonut, enempi riskinottoa. Näihin asioihin puuttuessa vauhti tuntui kasvavan jo heti. Tietysti omat myöhäiset ohjaukseni on jo jossain määrin lihasmuistissa, jotta muuttaminen ei käy käden käänteessä, mutta sitä kohti.

Toinen asia johon kiinnittää huomiota on palkkaus. Koiralle palkkaa välittömästi, vaikka se tekisi väärin. Ensimmäinen päässä oleva asia täytyy olla "palkka, palkka, palkka". Iloisia kehuja HETI. Motivaatio ja into säilyy, sekä se, että koira jaksaa yrittää. Kaikki virheet johtuvat kuitenkin jostain - yleensä ohjaajasta, koira tulkitsee omalla tavallaan, yrittäen kuitenkin tehdä oikein. Kehuja ja palkkaa kuitenkin vain aiheesta, tekemisestä, ei muuten vain.

Ajoitus ja palkkaus kuntoon. Vauhtilähtöjä ja riskinottoa, reippaita kehuja. Ei pitkiä hallussapitoja, vaan välittömiä irrottamisia.

Tykkäsin kovasti eilisestä treenisessiosta. Jaakko antoi sopivasti hyvää ja positiivista palautetta, mutta puuttui myös epäkohtiin. Ursa on teknisesti taitava koira, jonka asian kuulemisesta tulen aina yhtä iloiseksi. Tulee hyvälle mielelle, kun tiedän, että Ursassa on potentiaalia vauhdikkaisiinkin suorituksiin, kunhan saan oman ohjaukseni oikeille raiteille.

Rata oli pitkä ja sisälsi vaikeita hallussaolopaikkoja sekä toisaalta vaati myös irtoamistakin, olen iloinen siitä, että Ursa teki hyvin töitä, eteni ja irtosi. Se kieltämättä osaa paljon.

Lähtötilanne oli se, että olin toisen ja kolmannen esteen välissä, rintamasuunta koiraan ja katsekontakti kakkosriman yli, kutsu, kolmoselle, pieni positiivinen "Ursa" (ei mitään tässä-, täällä-, tänne-juttuja) ja samantien kun koira vilkaisee, niin hallusta irti. Putken väärä pää oli jo sillä ohitettu. (Toki ensimmäiset suoritukset, ennen Jaakon peliin puuttumista olivat kaikkea muuta kuin edellämainitun sujuvia.)

Vitoselle mennessä ekakerralla paineli puomille, vaan siitäkin Ursaa piti iloisesti palkata, jotta into omaan yrittämiseen säilyy. Toisilla kerroilla ei ongelmia vitosputkella. Kutoselle Ursa irtosi ihailtavan hyvin, toki saatoin sitä jonkun verran, mutta jokatapauksessa Ursa hahmotti putken hyvin (monet koirat kiersivät puomin alitse kahden putken välistä ohjaajan suuntaan).

Renkaalle takaaleikkaus, kepit ohjasin oikealta puolelta, jonka jälkeen kahdella poispäinkäännöksellä ysin yli. (Jos tietäisin Ursan irtoavan kutoselle itsenäisemmin, olisin kerinnyt tekemään persjätöt/mäkelät putken ja renkaan välissä, josta valssilla kepeille, jolloin olisin ohjannut kepit vasemmalta ja onnistunut keppien päässä tekemään valssin ysille. Toinen vaihtoehto jota mietin oli se, että olisin takaaleikannut kaksi kertaa, sekä renkaalle, että kepeille, mutta halusin riskillä kokeilla näitä poispäinkäännöksiä...) Poispäinkäännökset olivat vähän takkuavia, mutta Ursa kuitenkin kääntyi oikeaan suuntaan ja hyppäsi aidan oikein, se lienee pääasia. Tähän ei Jaakon kanssa puututtu, vaan sen verran hauska kuvio on kyseessä, että täytyy itsekseen järjestää samanmoinen tilanne joskus - vaikka kuuden kepin kanssa, ettei toistojen pituus puuduta Ursaa.

Aan alastulokontaktille Ursa ei ekakerralla pysähtynyt, vaan Jaakko kertoi oikein hyvän (ja yksinkertaisen...) vinkin, oma pysähtymispaikkani (Aan etureunan viivalla) on ihan väärä - toiseksi pahin (pahin olisi n. puoli metriä Aan etureunan takana). Jos seisahtuu vajaan metrin verran Aan eteen, niin koira istahtaa oikein ja suoraan - juu-u. Hyvin seuraavilla kerroilla menikin.

Pituus vaati pitkän loikan eteenpäin, jonka jälkeen okseri samoin, sinänsä vaikea paikka. Tässä puututtiin omaan ajoitukseeni radikaalisti. Valssi okserin jälkeen oli ihan liian myöhään (koira ei tiedä ennen laskeutumistaan minne ollaan seuraavaksi menossa). Samoin käännös 13-aidalta puomille oli myöhässä. Nämä kun saatiin toistumaan vähän aikaisemmin, niin vauhti, ilo ja varmuus kasvoivat selvästi.

Samoin ajoitus oli myöhässä välistävedossa 15. ja 16. aitojen välissä, vaikka toki Ursa jokakerralla oikein ratoja tekikin, niin ihan niin sujuvaa se ei ollut mitä se voisi olla. Näillä pätkillä ajoituksen merkitys tuntui korostuvan kohta kohdalta. Melkein kaiken saisin aloittaa aikaisemmin mitä on tapana. Takaaleikkaus 17. takana oli oikein hyvä ja oikea, mutta senkin voisin tehdä aikaisemmin, jotenkin tapani on varmistella Ursaa liikaa ja viedä sitä pidemmälle mitä oikeasti olisi tarvis. 17. rima tippui pari kertaa, varmaan siitä syystä, että ahdistin ohjauksellani, olin myöhässä tms. (Muuten rimoja ei radalla tippunut, eikä tipu kyllä yleensäkään.)

18-21 suoralla Ursa kiihtyi hienosti. Renkaalta hetken koiraa vasemmalla puolella ohjaten, josta vasemman kautta putkeen, sama juttu 24. aidalla. Ei tarvitse varmaan erikseen sanoa, että jälleen olisi ajoitukset voineet olla vähän aikaisemmin.

Erityisen tyytyväinen olen 26-29 pätkästä. :) Okserilla pitkä hyppy. Itse kiireellä 28. aidan vasemmanpuoleisen siivekken tykö, oikealla kädellä koira vastaan, jolla sylikääntö ja irroitus putkeen. Rintamasuunta kokoajan kohti putkea. Toki ensin härväsin jotain myös vasemmalla kädellä, mutta Ursa kuitenkin kääntyi jokaisella kolmella toistolla ihan oikeaan suuntaan ja irtosi suoraan putkeen. Tällaiset vaikeammat ja erilaisemmat paikat saavat onnistuessaan kyllä endorfiineja irti.

30. putkeen en Ursaa ensimmäisellä kerralla saanut, vaan se valitsi mielummin puomin, josta kuitenkin palkkaa. Putkeen ei kovin sujuvasti menty, vaan pikkuärrät Ursalle sanoin, jotta sain sen suorittamaan oikein. Samoin 31. putkeen vienti oli pikkuisen kökkö, omalla liikkeelläni oikeaan päähän (turha lähteä valsseille, kun en niihin suvereenisti taivu ja jos paikka hoituu muutenkin). Puomille Ursa valitsi (tottakai) hyvin, palkka vain olisi sen päätteeksi voinut tulla iloisemmin. Kun Ursan etutassut osui maahan olisi pitänyt kemuta kunnolla, eikä jäädä hiljaisena kaivelemaan nameja. Kaikesta oppii.

Hiippasen jäi kaivelemaan se, ettei sposteissa ennen koulutusta oltu sanottu mitään siitä, että 3. ja 4. ryhmät tutustuvat rataan yhtäaikaa (oltiin Ursan kanssa 4. ryhmässä), joten tultiin paikalle silloin, kun rataantutustuminen oli jo käynnissä. Itseasiassa siinä vaiheessa, kun porukka oli jo juossut rataan itsenäisesti tutustuen ja olivat vain Jaakon kanssa käymässä läpi ohjauksia eri kohdissa. Puutteita ja vahvuuksia. Siihen siis kerkesin mukaan - onneksi. Kuitenkaan en ollut kertaakaan juossut rataa läpi fyysisesti, kunnes päästiin Ursan kanssa suorittamaan. Toki olin nähnyt meitä ennen suorittavia koirakoita ja käynyt mielikuvaharjoitellen rataa läpi, vaan kyllä sen radalla tiesi, ettei siellä aikaisemmin ollut juossut. Periaatteessa siihen nähden meni kyllä todella hyvin, vain yksi varsinainen eksymisen kohta taisi radalla olla, 17-19 mutka, jossa hämmästyin siitä, miten kaukana vasemmalla 19. aita oli.

Tyytyväinen olin päivän antiin ja siihen, että oma motivaatiokin nousi taas. Osaisinpa pitää mielessä sen, että osataan paljon. Yhteen tai kahteen asiaan tällä hetkellä vain kompuroidaan, ajoitus ja palkkaus. Ne ovat vaikeita juttuja, mutta jahka ne saadaan kondikseen agilitaamisesta tulee jälleen kerran askeleen hauskempaa, iloisempaa ja vauhdikkaampaa kummankin mielestä.

Mitään ei osata.

2008-05-31T11:09:00.005+03:00

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 29.5.2008

Kylläpäs osasikin olla treenien jälkeen sellainen olo, ettei osata mitään - ei edes perusjuttuja. Etten osaa edes juosta oikein... Huoh.

Ensinnäkin harpon ja loikin enkä juokse, askeleita pitää lyhentää puoleen, kiirehdin edelle, valssailen miten sattuu ja myöhässä, en anna Ursalle lupaa edetä jne. jne. Tuntui, että jokainen ratojen kohta piti erikseen tahkota läpi, muuttaa ja säätää, jonka lisäksi ihan perusjututkin oli päin mäntyä.

Keskeneräinen olotila. Plääh.

OHJATTU I

OHJATTU II

Loistava mamma!

2008-05-27T22:28:00.001+03:00

LUNAN JATKO2-AGILITYTREENIT 27.5.2008

Luna oli ihan hirmu pätevä tänään!! :D Sellainen melko viileä keli, saatiin treenien lopuksi kasteleva kesäsadekin niskaan.

OHJATTU TREENI I

Tälle päivää treenattiin valsseja. Kyseessä melkoisen helppo valssin paikka, elikkäs putken päässä - joskin onnistuin kuitenkin ekalla kerralla sössimään, kun aivokapasiteetti automaattisesti tarjosi tuohon kohtaan mäkelöitä (persjättö). Upeasti mentiin silläkin ohjaussysteemillä. Rimat olivat 50cm korkeudella, viimeinen este oli okseri, jonka taaimmainen rima oli 55cm korkeudella, leveyttä okserilla kuitenkin vain ehkä 15-20cm. Olen erittäin tyytyväinen Lunan tämänpäiväiseen menoon! :) Luna hyppäsi hyvin ja lennokkaasti, eikä okserinkaan kanssa ollut minkäännäköisiä ongelmia. Lunassa oli omaksi itsekseen hyvin vauhtia ja intoa, menomme ei mennyt ollenkaan laiskaksi lönkyttelyksi.

Kolme toistoa taisimme tehdä oikealla kaartuvalla radalla, joista jokaisella Luna hyppäsi todella hyvin ja innokkaasti. Ekakerralla työnsin mukaan väkisin mäkelät, kolmannella kerralla saatiin suorituksesta tasoomme nähden hyvinkin sujuva. Luna ei kuitenkaan missään vaiheessa yrittänytkään ohittaa tai alittaa esteitä, vaan eteni kivasti.

Toisella kierroksella käännettiin esteiden suoritussuuntaa. Jälleen todistin olevani mäkelöihin jumiutunut lahopää, kun ekakerta meni sössimiseksi. Kuin väkisin vääntäydyin mäkelöille, josta samantien pyörähdin valssille, johon en kerinnyt, joten Luna lopetti etenemisen ja kertoi Niinalle haukku-ulisten kommentteja köpelöstä ohjaajasta. Saatiinpa hyvät valssitkin aikaiseksi. Tähänkin suuntaan taidettiin tehdä kolme toistoa. Luna oli todellakin aivan huippueläin! :D

OHJATTU II

Koska treenikerralla oli vain viisi treenaajaa, kun ryhmäämme oikeasti kuuluu seitsemän, jäi lopusta aikaa vielä hyvästi järjestää toisenlainenkin treeni. Jokaista koirakkoa kohti jäi siis käytänössä huomattavasti normaalia enemmän treeniaikaa. Järjesteltiin yhdeksän esteen huima sarja (pari aitaa, putki, kolme aitaa, putki, pari aitaa) - rata. Tässä vaiheessa sadekuuro oli jo kerinnyt kastella innokkaat agilitaajat ja puolentoista tunnin treenipätkä läheni loppuaan. Sanoin julkisesti kovaan ääneen, että nythän me ei tätä Lunan kanssa oteta, kun on mennyt treenit niin hienosti. Luna ei kuitenkaan kestä liian paljon toistoja, se väsyy, on kivempi lopettaa mielummin vähän liian aikaisin, kuin liian myöhään, jotta saadaan pidettyä himo päällä. Kuulutin, että nyt olen nöyränä. Niinpä niin....

Treenaamattomuuspäätöksestäni olin olevinani varma, vaikka kovasti kovasti teki mieli lähteä radalle. Laitoin Lunan autoon, kuin aikomuksena lopettaa tältä päivältä, otin Ursan hetkeksi kentälle, tein sen kanssa muutaman kerran kepit kuudella kepillä (vaikeat kulmat ja takaaleikkaus) ja hyppyytin muurin yli, jonka jälkeen vein sen autoon myös. Siinä vaiheessa iski mieliolo, lankeaminen - jos nyt kuitenkin... Voi pöh, itseäni!!

Periaatteessa treeni meni ihan kivasti, mutta Lunassa ei ollut sitä reippautta ja paloa, mikä sillä oli ollut päällä koko treenien ajan. Lunalla oli väsynyt ja märkä olo - kaikkensa antanut. Kovasti tsemppasin Lunaa, pidin meteliä sen ollessa putkessa ja kannustin, mutta silti menossa oli lönkyttelyn makua. Tottahan uu-kurvi on erityisesti kokemattomalle koiralle tiukka ja se hidastaa koiraa, jonka pitää miettiä miten jalkansa asettelee. Luna teki hienosti treeneissä hommia, vaan on niin pöhkö ja ahne ohjaaja.... Joka vielä etuilee, sama vika siis mitä Ursan kanssa, etuilen liikaa. Luna on kuitenkin hidas koira, jonka kanssa ei ole kiire seuraavalle esteelle, tärkeämpää on odotella ja tehdä yhdessä, sillä löytyy tekemisen palo touhuihin.

ITSENÄISET TREENIT

Itsenäisinä esteinä Aa (+ aita), muuri (+ aita) ja kepit.

Aata otin ensin yksittäisenä (ilman hihnaa ja avustajaa), nami maassa ja juoksukontaktina jatkaen. Mamma suoritti hienosti kolme toistoa, joiden jälkeen siirryttiin aidan taakse ja tehtiin sama aidan kanssa kummankin puolen. Annoin Lunalle mahdollisuuden irrota ja kyllähän se irtosikin luvan kanssa. :) Aidan rima oli 55cm korkeudella ja Luna leiskautti hienosti yli. Lähdettiin yhtäaikaa liikenteeseen, eikä Luna yhtään miettinyt mennäkö yli vai ali. Upeaa.

Aata suorittaessa kävi kiva juttu, kun palattiin onnistuneen suorituksen jälkeen esteiden alkuun, mutta Luna jäi jostain syystä aidan väärälle puolelle. Luna oli todella lähellä rimaa (vain n.5cm etäisyyttä) ja tiesin sen aivan varmasti mahtuvan riman alta (onhan se joskus tullut varmaan 40cm korkeudellakin olevan riman alta) ja tämän todennäköisesti tekevänkin. Osoitin sille, että kiertäisi esteen, vaan Lunapa yllätti... Loikkasi aivan paikaltaan ilman vauhtia ja erittäin läheltä rimaa riman YLI! :) Jotain mamman päässä raksuttaa, että ei mennäkään rimojen ali, vaan ne tulee ylittää. Tämäkin oli hieno askel eteenpäin.

Muurillakin oli kaverina aita. Ensin otin Lunan kanssa muurin kutsuhyppynä. En säätänyt nyt matalammalta, vaan ronskisti suorilta maximuurin kimppuun. Todella upeasti Luna siitä yli leiskauttikin. Kutsuhypyssä otti ihan pikkuaavistuksen takajaloilla tukea palikoista, palikoiden kuitenkaan liikkumatta. Seuraavaan yritykseen testattiin uutta tekniikkaa, lähdettiin Lunan kanssa yhtämatkaa - selvästi into ja hyppyvoima kasvoi. Otettiin myös muutama toisto aidan kanssa, Luna hyppäsi todella hienosti muurin massiivisuudesta huolimatta.

Kepeillä treenattiin taas totuttuun tapaan muutamaan eri otteeseen, jotta saadaan paljon toistoja treenikerralle, mutta ei samalla erää kuitenkaan. Neljällä ja kuudella kepillä tällä kertaa. Luna teki tämänkin esteen kanssa huippuhienosti töitä! Se on tajunnut jo jujun juonen. Namin perässä tekee nopesti ja melkeinpä voisin sanoa, että varmasti. Kokeiltiin myös miten Luna itse hakisi rytmiä ja keppivälejä, oikealta ohjaten parhaimmillaan tällä hetkellä menee niin, että itse olen selkä suorassa ja osoitan vastakkaisella kädellä (oikea) keppejä, jolloin Luna pujottelee. Ei kovin nopeasti, mutta kokoajan suorittaen. Pikkuhiljaa voi apuja vähentääkin - näemmä. Namikäden perässä pujotellessa eri ohjauspuolilla ei ole mitään eroa, eikä paljoaa siinäkään, kun Luna valitsee oikean aloitusvälin, mutta tässä itsenäisemmässä pujottelussa on vielä eripuolilla jonkin verran eroa. Ollan kuitenkin Lunan kanssa aivan alusta asti otettu täsmälleen yhtä paljon toistoja kummankin puolen, joten ei meillä vaikeaa puolta olekaan.

Rytmit hakusessa.

2008-05-22T21:16:00.001+03:00

URSAN 3.LK KILPAILEVIEN AGILITYTREENIT 22.5.2008

Treenikerralta puuttui itsenäinen treeni kokonaan, samoin jouduttiin lopulta antaa periksi myös siinä, että olisi tehty samalla radalla toinen ohjattu treeni. Vaikka treenaajia oli vain viisi, niin jokaisella oli sen verran säätöä, ettei kerittykään ottaa toista osiota treeneistä. Yhdellä mentiin.

OHJATTU TREENI
Periaatteessa helponoloinen radanpätkä, josta kuitenkin löytyi yllättäen vaikeitakin paikkoja. Alkuperäinen suunnitelma oli, että vien Ursan oikealta ohjaten näppärästi putken ohi, vaan Aa oli sen verran houkutteleva este, että Ursa pääsi toistamaan sillä virhekäytöstään pariin otteeseen. Parin Aalle ampaisun jälkeen vaihdon ohjauspuoleni vasemmalle, jolla sai myös Ursan ohjautumaan oikealle esteelle. Periaatteessa en kyllä itse tykkää olla ulkokurvissa, vaan joskuspa sekin puoltaa paikkaansa.

Valssilla putkeen ja mäkelöillä aidalle ja siitä vastakkaisen käden jarrulla kepeille, jotka Ursa pujotteli oikein hienosti. Jo alunperin vaikeimmaksi kohdaksi luokittelemani 8-10 pätkä osoittautuikin odotusten kaltaiseksi. Ohjausideana oli hyppyyttää Ursa normisti kasin yli, välistäveto puolivalssilla ja sylikäännöllä ysiaidan yli, josta nenä näyttäisi suoraan oikealle esteelle. Toki näin saatiin se onnistumaankin, vaan pienehköä viilausta vaati, ihan niin yksinkertaista ei toteutus ollutkaan. Ursa ei jostain syystä hiffannut nyt taas sylikääntöä ja kiepahti vähän väärän kautta ylimääräisen lenkin ennen hyppyä. Toisaalta oma kätenikin nousee sylikäännössä kuin väkisin liian ylös. Täytyy treenailla sylikääntöjä ihan matalalla hypyllä ja opetella vaikka kahden käden ohjauksella, jos en muuten saa pidettyä ohjaavaa kättäni kurissa ja koiran tasolla. Samoin ongelma tuntui olevan se, että kuitenkin onnistuin hätiköimään tässä kohdassa, pitäisi pitää mielessä, ettei todella ole kiire minnekään, eikä varsinkaan seuraavalle esteelle, vaan että jokainen kohta ohjattaisiin maltilla loppuun asti. Näistä kahdesta asiasta (hätiköiminen ja korkea käsi) johtuen suoritus meni säätämiseksi. Toinen ongelma odottikin esteen toisella puolella, kun päästin Ursan suvereenisti putken väärään päähän.... Tässä helpotti se, että otin Ursan esteen takaa vastakkaisella kädellä kiini (nenästä kiinni menetelmä) ja siitä putkeen. Hienoa.

Radan loppupätkän olin rataantutustuessa opetellut väärin, joten kun kuulin miten se tulikaan oikeasti suorittaa, en kerinnyt enää takoa sitä päähäni mielikuvaharjoittelulla ja väkisin ohjauksesta tuli tökkivää. Korostuupa kunnollisen rataantutustumisen ja mielikuvaharjoittelun tärkeys radan sujuvassa suorittamisessa. Jokatapauksessa ohjaukset yksinkertaisuudessaan niin, että valssilla ykstoistasen toiselle puolelle, ikään kuin esteiden keskelle, siitä koiraa oikein esteiden yli ohjaten. 14-15 välin halusin kokeilla takaaleikkauksella, vaikka varmastikin kisatilanteessa olisin tehnyt sen valssilla. Tällaisessa kohtaa korostuu sen merkitys, että takaaleikatessa koiran täytyy olla edellä. Kuin väkisin aina ajaudun Ursan edelle ja vedätän sitä. Oman liikkumiseni rytmityksessä on vakavia puutteita, periaatteessa tässä vaiheessa "uraa" se onkin meidän vakavin ongelma, tiedän vauhdin salaisuudenkin piilevän oikean rytmin löytämisessä. Askel kerrallaan... Psyykkausta ja päässä läpikäymistä vaatii vielä paljon. Saimme kuitenkin loppuradan onistumaan, vaikka taas vähän nytkähdellen.

Rytmin löytämiseen täytyy paneutua (toki olen aiemminkin tajunnut sen ja pyrkinyt jo vähän aikaa sen rytmin löytämistä kohti), hakea ne kohdat, joissa pitää porhaltaa täysillä, ne kohdat joissa päästää koira ohi, ne kohdat joissa ottaa pikkuaskeleita, ne kohdat joissa vedättää jne. jne. Samalle radalle saa mahtumaan hyvin monenlaista askellusta.

ITSENÄISTÄ

Treenien lopuksi otin vielä muutamat toistot sylikääntöjä aivan matalalla hypyllä. Keskityin kahden käden ohjaukseen ja ainakin se tuntui sujuvan niin paremmin mitä radalla yhdellä kädellä. Lisäksi otin pariin otteeseen kepit vaikeista kulmista kannustaen ja kivasti Ursa etenikin loppuun asti. Koska radan kinkkisin kohta 8-10 jäi vaivaamaan, niin viilasin sitä vielä oma-aloitteisesti, josta kohdasta sainkin muutaman todella hienon toiston. Tässä vaiheessa ohjasin sylikäännön kahdella kädellä ja se tuntu toimivan huomattavasti paremmin, lisäksi keskityin ohjaamiseen maltilla, enkä hätiköinyt eteenpäin, keskityin Ursan menemiseen, oikea pää löytyi kuin itsestään. Omat treenit sujui kiitettävän mallikkaasti.

Haltuunottoja hallussa olevalla.

2008-05-22T21:15:00.001+03:00

LUNAN JATKO2-AGILITYTREENIT 20.5.2008

Suht vilponen treenikeli. Pipa visusti päässä. Yritin säästellä jälleen Lunaa, enkä ottanut montaa toistoa itsenäisiä, että Lunalla riittäisi paukut. Päivän teemana oli haltuunotto.

OHJATTU TREENI IHaltuunotossa ei Lunan kanssa juuri ongelmia, tärkeämpää ainakin tässä vaiheessa on se, että pyrkisi saamaan Lunaa miellummin irtoamaan. Kolmen hyppysuora, jonka ensimmäinen este oli rengas ja sitä seuraavat aitoja. Ideana, että ensimmäisellä kerralla otetaan haltuun jo ensimmäisen esteen jälkeen, toisella kertaa kahden esteen jälkeen ja kolmannella kerralla kolmen esteen jälkeen, jonka otin sitten kummankin puolen. Periaatteessa meni ihan hyvin, Luna "tulee haltuun" mainiosti. Treeni takkusi enemmän silloin, kun ohjasin oikealla, vasemman puolen ohjaukset meni loistavasti.

Erityisen tyytyväinen tässä treenissä olin siihen, miten hyvin Luna hyppäsi rengasta. :) Sain sen hienosti renkaasta läpi, vaikka en näyttänytkään renkaan oikeaa hypättävää reikää kutsuna, vaan oltiin Lunan kanssa enempi rinnan. Yhden epäonnistuneen onnistuimme haalimaan, kun Luna tuli renkaan oikeasta reunasta läpi (itse ohjasin oikealla). Harmi sinänsä, mutta pääosin meni kivasti. Aitojen rimakorkeudet edelleen 45cm, että saadaan Luna oikeasti rimojen yli eikä ali (vaikkei alitusta ole tällä kaudella yrittänytkään).

OHJATTU TREENI IITreenien loppupuolella jäi taas sen verran aikaa, että otettiin pieni takaaleikkaus treeni, jossa koira piti kääntää putken jälkeen aidalle. Luna ei irtoa kovin paljoaa edelle, joten takaaleikkaus tapahtui ihan putken suulla. Ensimmäisellä kerralla onnistuin saamaan Lunan kokonaan ohi aidasta. Toiseen kertaan saatiin onnistuminen, vaikka ihan täydellisetä sujuvuutta ei saavutettukaan, vaan jäipä muhimaan mamman mieleen taas jotain uutta. Pitäisi edelleen muistaa itse pitää ääntä, kun koira on putkessa ja varoitella missä mennään - vaikka selkeästi Luna kuitenkin oikeaan suuntaan putkesta tullessaan katsoi, oli siis tietoinen minun puolen vaihdoksesta.

ITSENÄISET ESTEET

Itsenäisinä puomi, keinu, kepit, pituus.

Puomia otin juoksukontakteilla, ensin hihnassa ja sitten menestyksekkäästi vapaana, ilman avustajia. Miten lie sitten, aion kyllä sinnikkäästi pysyä Lunan kanssa juoksukontaktiopetuksessa, vaikka ainakin eräs treenikaveri säikyttelikin, että myöhemmin voi tulla ongelmia. Vihjaili ja epäili toimintani järkevyyttä. Toisaalta uskon, että asia on täysin eri Lunan tyyppisen rauhallisen lapinkoiran, kuin räjähtävän bortsun kanssa. Toistaiseksi Lunalla on oikein kivasti vauhtia esimerkiksi puomilla, mutta silti se suorittaa kontaktit maltilliseen tyyliinsä. Haluan tietää, mitä seuraa, kun koiralle opettaa alusta asti juoksukontaktit, ideana, että Luna katsoisi kokoajan eteenpäin, alastulolle, jossa aina odottaa nami.

Keinua otettiin taas askeleen vaikeuttaen, mutta kuitenkin pienin askelin edeten. Ensimmäisellä kerralla taas laskeutumisen pehmennys (joskin avustaja jarrutti vähän liikaa ja Luna teki 'lentokeinun' ;) ), seuraavalla kerralla Luna itse laski keinun omalla painollaan, mutta pehmennettiin edelleen viimeistä rämähdystä. Tällaisia onnistuneita taisi olla pari toistoa, kunnes Luna itse laski keinun täydellisesti itse, mutta pyysin pehmentämään sitä rämähdystä mikä kuuluu, kun keinun pää laskee takaisin alkuasentoonsa. Eipä Luna tunnu näitä ääniä jännittävän, kanapullien voimalla mennään mihin vain (vaikka onhan Luna muutenkin sellainen teräshermo, joka ei kavahda mitään). Jonkin verran jäi lopulta harmittamaan se, etten konkreettisesti pysäyttänyt Lunaa keinulle, vaan tein tässäkin juoksukontaktit. Pohdinnan jälkeen taidan muuttaa toimintatapaa niin, että keinulla on kaksi pintaa menetelmä käytössä kunnon pysähdyksellä ja Aalle sekä puomille opetan juoksukontaktit. Ehkä niin olisi varmin ja selkein tapa toimia.

Kepit kuuluvat olennaisena osana jokaiseen treenikertaan. Taas käytin Lunaa muutamaan otteeseen kepeillä, ottaen jokaisella kerralla 2-4 toistoa. Ihailtavaa huomata miten Luna selkeästi on jo löytänyt rytmiä, toki se tulee paljon namin perässä, mutta menossa on jo paljon varmuutta ja sujuvuutta, nopeutta. Tuntuu jo ymmärtävän sen, mistä keppivälistä pujottelu aloitetaan, vaikkei osaakaan toimia itsenäisesti, jos en ohjaa miten tehdään. Eiköhän frau opi vielä sujuvaksi kepittäjäksi.

Pituutta ei kesäkaudelle olekaan vielä aikaisemmin ollut, viimeksi talvella otettu tätä Lunan kanssa. Siihen nähden meni kyllä oikein hienosti ja ilman epäonnistumisia. Luna oli innokas ja mukana touhuissa. Aloitin niin, että Luna sai hypätä kolmen palikan yli namikipolle. Kerta kerralta pidensin hypättävää matkaa, neljän palikan kautta viiteen - kyllä Luna selkeästi kuitenkin katsoo kuinka pitkälle pitää hypätä ja sen loikassa löytyy kyllä tarvittava pituus. Eikä yritäkään kiertää estettä, jonkun verran Lunan siis täytyy tykätä agilitytouhuista, kun kerran suorittaa palkkansa eteen, eikä toistuvasti yritä vain oikaista ja mennä sieltä mistä aita on matalin. Katsotaan mitä mammasta vielä tuleekaan...

Kisatyövelvollisuus

2008-05-19T21:26:00.001+03:00

Eilen 18.5. suoritin seuramme kisatyövelvollisuuteni ja olin töissä aamu seitsemästä yli ilta kahdeksaan. Pitkä päivä koirilla itsekseen, vaan nyt voi hyvillä mielin treenata ensi vuonnakin ohjatuissa ryhmissä. Kiva juttu.

Vilu oli, aamulla satoi vaakasuorassa räntää, joka onneksi ennen kisojen alkamista yhdeksältä loppui, oli vain ja ainoastaan kylmää. Eipä käynyt kateeksi kisailijoita - vaan tuskinpa niilläkään kateeksi minua tuli. ;) Hääräsin palkintojen kimpussa eli jaoin sijoittuneille lisäpalkinnot ja järkkäsin, jotta homma toimi. Väliajoilla olin ilmoittautumisessa ja infossa, möinpä muutamat pullakahvitkin buffetissa. Illan tullen siivoiltiin paikkoja ja hääräsin siellä täällä, yleisimmeisenä siis lähinnä.

Sujuvia ja kauniita ratoja, huippusuorituksia ja upeita pareja, erityisesti muutama seuralainen jäi mieleen. Tietenkin ihan ensimmäisenä vasta vappukisoissa 1.5. uransa aloittanut 20kk kelpienarttu, joka ohjaajansa kanssa nappasi eilen viimeisen nousunollansa kakkosiin ja starttasi perään kakkosissa kahden kisan verran - jokaiselta radalta voittonolla! Nämä nähdään ihan kohta kolmosissa - ja pari on todella kisannut vasta yhteensä kuusi kisaa (jokaiselta kuudelta radalta ensimmäinen palkintopalli). Ei tuollaisia koirakkoja ole.... Ei voi kuin ihailla.

Taitavaa työskentelyä.

2008-05-17T17:49:00.000+03:00

JYVÄSKYLÄ 17.5.2008
Tuomari Marja Lahikainen (A- & B-kisa) ja Sisko Pulkkinen (C-kisa)

Maxi3, A-kisa, ihanneaika 46.
Tulos HYL

Maxi3, B-kisa, ihanneaika 47.
Aikavirhe -0,31. Ratavirheet 0.
Tulos 0. Sijoitus 6./31.

Maxi3, C-kisa, ihanneaika 34.
Aikavirhe +5,10. Ratavirheet 0.
Tulos 5,10. Sijoitus 4./30

Kotiuduimme juuri kisahumusta Pohjanlammen koulun kentältä, Kuokkalasta. Saatiin aika lämmin ja aurinkoinen päivä, vaikka onneksi tuuli vähän leyhäytteli, jotta ei ihan tukalaksi mennyt. Kenttä pölisi kyllä ja radalla tuli kuuma, mutta metsän viileydessä oli kiva käydä läämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä.

Päivälle tuli kolme starttia, mietin jo, että jos näyttää pahalta, niin jätän viimeisen starttaamatta. Viime viikonlopusta tiesin, että Sisko Pulkkisen ratojen ihanneajat ovat lähes epäinhimillisiä. Onneksi A- ja B-kisan tuomaroi Marja Lahikainen, jolla oli selkeästi stressittömämmät ihanneajat, vaikka tottakai niihinkin päästäkseen pitää suorituksen olla melkoisen sujuva.

A-KISA

Päivän eka startti meni penkin alle. Ensimmäinen moka tapahtui vaiheessa, kun ohjasin Ursan puomilta putkeen. Ursa valitsi ihan oikean pään, mutta itse turhaan hätiköin samantien toiseen suuntaan kepeille ennakoiden, joten Ursa laittoi liinat kiinni ja peruutti putkesta ulos. Siitä ensimmäinen vitonen.

Toinen virhe tuli kepeillä. Ursa pujotteli kisatilanteeseen nähden nopeasti (josta olen kyllä todella tyytyväinen), rytmi meni kuitenkin sekaisin ja Ursa jätti yhden välin pujottelematta. Aavistuksen pohdin mitä tehdä ja kävin kiertämässä viimeisen kepin, jotta kepit loppuivat oikein. Tästä hylky kuitenkin. Jäin kyllä miettimään tätä, piti oikein tavaa sääntökirjaa, josta otteita seuraavaksi. PUJOTTELU, Arvostelu. Hylkääminen: estesuoritus tulee päättää oikein, muuten suoritus hylätään seuraavalla esteellä. Kieltäytyminen: koira joutuu palaamaan takaisin esteelle. Ratavirhe: keppivälin ohittaminen. Oman ymmärrykseni mukaan meille olisi pitänyt tulla kepeiltä Ursan kanssa kymppi eikä hyllyä - vaan samapa tuo, ei se olisi enää rataa pelastanut.

Loppu menikin ihan kivasti. Erityisen tyytyväinen olin siihen, miten sujuvasti ja helponoloisesti sain Ursan putkeen nummero 13. En estellyt liikaa, vaan ronskisti ohjasin Ursa vasemmalla puolellani ohi väärän pään ja hienosti kohti oikeaa putken suuta. Saatiin vältettyä kaksi ansaa, toinen putken pää ja valloittava Aa. Loistavaa!

Samoin olen iloinen siitä, että sain Ursan kauniisti 16-aidalta keinulle takaaleikkauksella. Loppuosa meni virheittä, mutta tyhmästi otin etumatkaa ihan liikaa keinulta ja takaaleikkaus tapahtui melkein paikaltaan, samoin valssi renkaalle oli myöhässä. 18-19 kaarroksesta tuli aika väljä.

Ekarata oli omalta osaltani vähän kokeileva, Ursakin ilmoitteli, kun ohjaukseni oli niin kökköä, varovaista ja myöhässä. Mulla on ollut vasen reisilihas jumissa jo reilun viikon, selkeästi oli jo paranemaan päin, vaan eilen töissä onnistuin reväyttää sen lievästi. Mietin kovasti jätänkö kisat väliin, mutta en malttanut. Tänään pidin erityisesti mielessä sen, että lihakset pysyisivät lämpimänä normaalia paremmin, venyttelin ja verryttelin. Ajattelin, että kokeilen miltä tuntuu, jos juokseminen on tuskaa, en starttaa. Onneksi jalka toimi, vaan ihan maksiminopeuteen en uskaltanut kiihdyttää, varsinkin A-kisassa näkyi se, että olin kokeilumielellä.

B-KISA

Tokastartti meni huomattavasti edeltäjäänsä loistavammin, edelleenkään en uskaltanut täysillä revittää, mutta selkeästi reippaammin kyllä, reisi tuntui vähän oudolta ja selkeästikään ei niin normaalilta, mutta varsinaisesti ei tehnyt kipeää.

Suoritus oli sujuva ja tuloskin sen mukainen. Toinen kolmosluokan nolla meille! :D Siltä osin ei tietenkään pahaa sanottavaa, vaikka olikin aikalailla meidän yhteistä perusmeininkiä, ei siis mitään silmiinpistävän mahtavaa. Loistava kohta oli putkelta keinulle, jossa erityishuomio ohjaajan oikea-aikaiseen valssiin, tuntui, että olin kuin vahingossa ihan nappipaikassa - tiedä sitten miten se tapahtuikaan... Oikein kivaa menoa.

C-KISA

Tämä hirvitti jo ihan heti, jos Ursan jaksaminen tai oma jalkani olisi näyttänyt merkkejä lopahtamisesta, en olisi startannut ensinnäkään. Rata oli kuitenkin sen verran kivanoloinen, etten taaskaan malttanut olla menemättä... Tuomarin puhuttelussa suljin korvani, en edes halunnut kuulla ihanneaikaa.

Eihän tietenkään päästy tuomarin tiukkaan aikaan - ei muuten päässyt kukaan muukaan maxi... Yksi 0,79 ja kaikki muut yliaikaa. Yhteensä kuusi nollasuoritusta ja meidän neljänneksi nopein. Ihan ei päästy palkinnoille, mutta olen kyllä erityisen tyytyväinen muuten. Missään tapauksessa ei mennyt huonosti. Rata oli hyppyrata ja periaatteessa paljoltikin meidän näköinen. Sen verran haltuunottoa ja tiukkaa kurvia, että peitottiin nopeammat ja sooloilevat hyllyttäjät, mutta myös sen verran suoraa, että saatiin kiihdytelläkin.

Yritin välttää ohjauksessa valsseja, selvittiin kahdella. 5 ja 6 aitojen välissä takaaleikkasin (monet valssasivat), valssilla kasille ja samoin ysille, jotka olivatkin sitten onneksi meille radan ainoat. 17-putkesta mäkelöillä 18-aidalle. Ursalla oli tässä vaiheessa sen verran vauhtia, että takaaleikkauskin olisi onnistunut, vaan en siinä tiimellyksessä lähtenyt ottamaan suunnitelmaa B käyttöön.

Rata oli kiva suorittaa ja meidän meno sujuvan tuntuista. Ei mitään ylimääräisiä kömmähdyksiä ja kiepauksia. Taitava Ursa! :D

A-kisan jälkeen tunnelma ja mieliala oli vähän lattea, vaan onneksi loppupäivä näytti, että meissäkin on potentiaalia. Toki täytyy tuolle vauhdille tehdä vielä jotain, mutta ainakin meillä on selvät mahdollisuudet korkeammalle. Vielä meille palkintopaikkakin heltiää. ;)